PAXin lukuvinkki: Tehdään moniäänistä nuorisotyötä

Kirjoittaja:

Nuorisotyötä on tehtävä -kirjassa käydään läpi nuorisotyön historiaa sen varhaisista muodoista 1800-luvulta tähän päivään. Pitkästä historiasta huolimatta nuorisotyön tutkimusta ei ole vielä tehty laajasti kovin pitkään.Nuorisotyötä

Kirjassa pohditaan nuorisotyön asemaa, perusteita, menetelmiä ja käytäntöjä 2000-luvun Suomessa. Teos on ajassaan kiinni sikäli, että siinä pohditaan muun muassa monikulttuurisuuden haasteita, nettipalvelujen tarjoamia mahdollisuuksia nuorisotiedotukselle ja mediakulttuuria. Sirkku Kotilainen käsittelee viestintävälineiden ja tietotekniikan käytön taitojen tärkeyttä nyky-yhteiskunnassa. Esille nousee myös aiheellinen huoli kaupallisesta internetistä ja median yliseksualisoitumisesta. Tietoverkkojen positiivisina puolina pidetään uusia sosiaalisia yhteisöjä ja nuorten toimijuutta verkossa. Tapausesimerkkeihin nousevat kuitenkin valtavirran suosimat verkkosivut ja viralliset osallistamishankkeet. Luulisi, että kiinnostavimpiakin esimerkkejä tai innoittajia olisi verkosta löytynyt.

Nuorten murtautuessa 1800-luvun lopulla esiin nuorisotyön tarkoituksena oli ihmisten kouliminen tiettyyn oikeaan elämänmalliin - entä nyt? Yhtä teoriaa tai tehtävää kirja ei tarjoa. Nuorisotyön kenttä on moniääninen, eikä kaikista toimijoista Hoikkalan ja Sellin mukaan edes ole luotettavia tai tuoreita arvioita. Tekijöiden mukaan kirjan kantavana ajatuksena on nuorisotutkijoiden ja nuorisotyöntekijöiden välinen särmikäs vuoropuhelu.

Eri näkökulmat ovat kyllä kiinnostavaa luettavaa, mutta olisivatko särmikkyyttä tuoneet lisää useammat omaehtoisesta toiminnasta kertovat artikkelit? Teoksen toinen osa on omistettu aktiiviselle kansalaisuudelle ja se tarjoaa artikkeleita esimerkiksi osallistumisesta ja nuorisopolitiikasta, mitkä ovatkin tärkeitä aiheita. Kuitenkin nuorten itse tekemä toiminta jätetään hyvin vähälle.

Kiinnostavinta antia ovat Sari Vesikansan artikkeli demokratiaperiaatteen soveltamisesta ja Pia Lundblomin artikkeli kansalaisaktivismista. Lundblom sanoo, että kasvattajien haasteena on aktivismin kenttään tutustuminen, että he voisivat keskustella siitä nuorten kanssa. Lundblom vaatii kasvattajia pohtimaan, millaista yhteiskunnallista aktiivisuutta nämä ovat valmiita tukemaan.

Teoksessa osallistuminen sidotaan, ainakin puheessa, tiiviisti kansallisvaltioon ja sen rakenteisiin, mikä saattaa sulkea joitakin nuoria pois. Osallistumisessa korostetaan nuoria tulevaisuuden yhteiskunnallisina toimijoina, joiden oletetaan ottavan nykyinen yhteiskuntarakenne annettuna. Osallistumista olisi syytä pohtia myös toisaalta monikulttuurisesta näkökulmasta ja toisaalta kansallisvaltioon sitoutumattomasta näkökulmasta.

Tekijöiden mukaan teoksessa valaistaan nuorisotyön suhdetta muihin nuorten kanssa toimiviin ammattikuntiin kuten opetus-, kulttuuri-, sosiaali- ja liikuntasektoreihin. Olisi kiinnostavaa kuulla todellista keskustelua eri sektorien välillä esimerkiksi siitä, mitä ne voisivat oppia toisiltaan. Samoin nuorten ajatuksia siitä, mitä nuorisotyössä tulisi ottaa huomioon, sillä nuorisotutkijoiden ja -työntekijöiden on oltava kiinni siinä, millainen kulloinenkin aikakausi on nuorten näkökulmasta tai millaiseksi se heille tehdään. Lisämakua tekstiin olisivat muutenkin voineet tuoda lainaukset nuorilta itseltään.

Tekijöiden tarkoituksena on ollut tuottaa oppikirjamainen teos. Kirja on kuitenkin kiinnostavaa luettavaa nuorten parissa työskenteleville tai muuten vaan aiheesta kiinnostuneille juuri monipuolisuutensa vuoksi.

Kirjan artikkeleita on mahdollista lukea ja kommentoida netissä osoitteessa http://www.kommentti.fi/sivu.php?artikkeli_id=96

Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet.
Hoikkala, Tommi & Sell, Anna (toim.)
Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 76. 2007. 573 s.

Lehden numero:

Aiheet:

Uusimmat jutut samasta aiheesta

Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »

Airin Bahmanin ja Bruno Jäntin “Syyrian sota” on ansiokas johdatus Syyrian sodan monimutkaisiin taustoihin ja tapahtumiin.

Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »

Nora Luoma luki kansalaisjärjestöjen työstä hauraissa maailman konfliktialueilla ja kirjoitti arvionsa.

Suomen turvallisuus – perusasiat »

Kalevi Suomela arvioi Timo Hakkaraisen toimittamaa antologiaa Vakaus vaakalaudalla – Ajatuksia turvallisuuspolitiikkamme suunnasta.