Uusi kirjoittaja

Kirjoittaja:

 

Olen Paxin tuore avustaja. Viime vuosina olen tehnyt jonkin verran yhteiskunnallisia kirja-arvioita ja julkaissut teoksen Väkivallattomuus ja demokratia. Lupasin kirjoittaa tähän lyhyen esittelyn suhteestani rauhanomaiseen toimintaan.

Väkivallalla on monenlaisia kasvoja ja joskus on vaikea tietää, mikä kulloinkin on oikeanlaista eettistä vastatoimintaa. Kuten milloin kansalaistoiminta on liian kilttiä tai passiivista ja milloin lankeaa tarpeettoman koviin vastakeinoihin. Nämä mielipiteet voivat vaihdella samankin ihmisen mielessä, jos sattuu ensin kannattamaan gandhilaista kansalaistottelemattomuutta ja hetken kuluttua taasen ylistää Che Cuevaran rohkean aseellista kapinaa. Nämä edustavat aivan vastakkaisia toimintamalleja, mutta niiden väliin mahtuu monia tasoja, joissa vastarinnan muodon valitseminen ei aina ole helppoa tai yksiselitteistä. Esimerkiksi kuinka vastata mielenosoituksessa järkevimmin poliisin provosoiviin voimakeinoihin?/

Kansalaistoiminnassa mukana olevilla on usein aika samankaltainen maailmankatsomuksellinen perusnäkemys. Useimmat arvostavat erityisesti rauhaa, ekologisuutta, sosiaalisuutta ja avointa yhteiskuntaa. Näistä asioista on suhteellisen helppo päästä yhteisymmärrykseen, mutta jos ja kun ryhdytään puhumaan aktivismin käytännön keinoista, voivat mielipiteet jakautua hyvinkin vastakkaisiin leireihin.

Epäoikeudenmukaisuutta vastustavan toiminnan on usein oltava kekseliästä ja noudatettava vaihtelevaa strategiaa, mutta siihen liittyy monia hankalia kysymyksiä, joita ei kannata siirtää syrjään, vaan joita olisi mietittävä. Keinovalikoimahan on viime vuosina ollut niin suuressa muutoksessa, että juuri väkivallattomuuden ideologia ei voi usein enää olla kovin  yksiulotteinen dogmi, vaan siihen liittyvät näkökulmat kehittyvät yhä monitahoisemman pohdiskelun kautta. Ja siksi väkivallattomuutta on hyvä verrata sen eriasteisiin vastakohtiin ja käydä aiheesta avointa mielipiteenvaihtoa. Tosin keskustelu voi olla hankalaa.

Kirjoitin tästä aiheesta lyhyehkön pamfletin, jossa pohdin mm. vuorovaikutusta, joka on demokratian avautumisen ja median välisissä jännitteissä. Usein vahingoittava väkivalta johtaa sulkeutuvaan yhteisöön ja epäoikeudenmukaisuuteen sekä tiedon salaamiseen. Molempia suuntia tulee voida tarkastella, jotta voisi ymmärtää nykyistä tilannetta ja viedä kehitystä eteenpäin. Teksti on myös luettavissa netissä: www.kaapeli.fi/~pulut/jutut/2006/kallavuo.pdf

Pamfletin oli tarkoitus olla keskustelunomainen, jotta eroavien mielipiteiden välisen kuilun ylitse voitaisiin käydä hieman ajatustenvaihtoa. Se on tarpeellista, koska kansalaisliikkeissä toimivat usein joutuvat ylittämään tuon kuilun jompaankumpaan suuntaan. Itse päädyin siihen käsitykseen, että eurooppalaistyyppisessä demokratiassa tulisi Gandhin ja Martin Luther Kingin ideoita viedä askel eteenpäin.

Myöhemmin makasiinien palon ja Kiasman Smash Asemin jälkeen yritin hahmotella joitakin ajatuksia kuinka suurehkon mielenosoituksen järjestäjät voisivat konkreettisesti puolustaa väkivallatonta linjaansa niin poliisin kuin muidenkin toimia vastaan. Se on luettavissa Kansalaistarkkailijoiden Smash Asemiin liittyvästä raportista: www.nuorisotutkimusseura.fi/smashasem.pdf

 

Lehden numero: