Visioita EU:n yhteisestä puolustuksesta

JAN KOSKIMIES

Perussopimusten uudistamisen myötä on Euroopan unionille kehittymässä omaa kriisinhallintakapasiteettia. Turvatakuulausekkeineen unionissa kuljetaan kohti EU:n yhteistä puolustusta ja NATO:n kanssa rinnakkaista rakennetta. Näin arveli kansanedustaja Kimmo Kiljunen Sadankomitean ja Rauhanliiton turvallisuuspoliittisessa keskustelutilaisuudessa.

Kiljusen mukaan sotilaallisen yhteistyön syvenemisen tahtotila on olemassa ja suunta yhteisen puolustuksen kehittämiseen on otettu. Kimmokkeena toimi erityisesti vuonna 2003 alkanut Yhdysvaltojen hyökkäys Irakiin ja sitä edeltänyt NATO:n päätöksenteon kykenemättömyys vastata Saksan ja Ranskan tavoitteisiin ja sodalle asettamiin vaihtoehtoihin. Tavallaan kyseessä on siis eräänlainen ”vanhan Euroopan ryhtiliike”.

Kiljusen mukaan Suomi luopui perinteisestä puolueettomuudesta 1990-luvun alussa kylmän sodan päättymisen ja EU-jäsenyyden myötä. Valloitussota oli väistynyt perinteisessä mielessä Suomeen kohdistuvien uhkien joukosta ja uudet uhat vaativat aikaisemmasta poikkeavaa kansainvälistä osallistumista.

Suomen sijoittumisessa uuteen kansainväliseen järjestelmään Kiljunen erottaa neljä koulukuntaa suhteessa NATO:on ja toisaalta Euroopan yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP). Samat koulukunnat ovat nähtävissä myös sosialidemokraattisen puolueen sisällä.

Ensimmäinen koulukunta on kaikkein perinteisin ja korostaa Suomen puolueettomuutta. Tässä ajattelussa Suomen osallistumiseen sekä Natoon että YUTP:een suhtaudutaan kielteisesti. Sen sijaan Suomen tulisi pysytellä suurvaltojen konfliktien ulkopuolella ja kansainvälisissä tehtävissä keskittyä perinteiseen rauhanturvaamiseen. Tätä linjaa edustaa Kiljusen mukaan mm. presidentti Mauno Koivisto.

Toinen koulukunta puolestaan suhtautuu myönteisesti NATO:on ja hakee tiiviimpää yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. Atlantin molemmin puolin nähdään vallitsevan yhteinen arvoyhteisö, jonka eräs keskeinen ilmentymä on juuri sotilasliitto NATO. Tässä ajattelussa Euroopan yhteinen puolustus nähdään vain turhana päällekkäisenä rakenteena. Tätä näkemystä edustaa Kiljusen mukaan presidentti Martti Ahtisaari.

Kolmas linja on presidentti Halosen ajattelussa näkyvä kanta, joka suhtautuu kielteisesti sotilasliitto NATO:on ja varovaisesti YUTP:n kehittymiseen. Tämä kanta korostaa Euroopan yhteistä kansainvälistä kriisinhallintakapasiteettia, mutta sen kehittyminen ei saa johtaa Suomen sotilaalliseen liittoutumiseen.

Neljäs kanta, jota Kimmo Kiljunen itse sanoo edustavansa, suhtautuu mainituista ajattelutavoista kaikkein myönteisimmin YUTP:een. Sotilaallisen yhteistyön syventymistä EU:ssa ei nähdä uhkana. NATO:on ei suhtauduta suoranaisen kielteisesti, mutta YUTP:n syventyminen on Suomelle NATO:a tarkoituksenmukaisempi vaihtoehto. Samankaltaista ajattelua edustaa Kiljusen mukaan myös mm. Paavo Lipponen.

Vaikka EU:n perustuslaillinen sopimus kaatui Hollannin ja Ranskan kansanäänestyksissä, ei sen sisältöä ole kuopattu, vaan perustuslain sisältö on tarkoitus sisällyttää nykyisiin perussopimuksiin. HVK:n tekemät muutokset perussopimuksiin on tarkoitus ratifioida ensi vuonna, ja ne astuvat voimaan vuonna 2009.

Lehden numero: