Pekka Haavisto: Darfurissa tarvitaan myös EU-joukkoja

- Joka aamu herätessä on syytä tarkistaa tilanne uudelleen: koskaan ei tiedä mitkä sissi- tai bandiittiryhmät tänään sotivat tai liittoutuvat keskenään, kuvailee kansanedustaja Pekka Haavisto tilannetta Sudanin Darfurissa.Pekka Haavisto oli mukana Darfurin rauhanprosessissa EU:n erityisedustajana kevääseen 2007 asti.

Sudanin hallitus painostaa tällä hetkellä YK:ta ja Afrikan Unionia AU:ta siihen, että Darfuriin tulisi vain afrikkalaisia joukkoja keväällä 2008 alkavassa YK:n ja AU:n yhteisessä rauhanturvaoperaatiossa.

Haavisto ei usko, että pelkät afrikkalaiset joukot Darfurissa riittävät. Vaarana on tällä hetkellä, että AU on joillakin alueilla leimautunut Sudanin hallituksen tukijaksi. Lokakuussa Sudanin vapautusliikkeen SLM:n ja islamistinen oikeus- ja tasa-arvoliike JEM:n joukkoja hyökkäsi Haskanitassa AU:n joukkoja vastaan.

Kansanmurhan lopettamiseksi AU:n joukot ovat Haaviston mukaan myös kehnosti varustetut. Konfliktin osapuolia ovat paitsi Sudanin hallitus ja janjaweedit, myös noin kahdeksaan ryhmään jakautuneet sissit ja lukuisat bandiittiryhmät. Darfurin rajat, kuten niin monet rajat Afrikassa on keinotekoisesti vedettyjä, ja monien taistelevien ryhmien toiminta-alue ulottuu maan rajojen ulkopuolelle Tshadiin, Libyaan ja Keski-Afrikan Tasavaltaan. Lojaalisuus omaa heimoa kohtaan on suurempi kuin omaa maata kohtaan.

YK on listannut 51 potentiaalista syyllistä sotarikoksiin, ja antanut kaikkien näiden nimet Kansainvälisen rikostuomioistuimen tutkittavaksi. Haaviston mukaan kaikki sodan osapuolet ovat syyllistyneet ihmisoikeusrikkomuksiin. Maan sisäisiä pakolaisia on kaksi miljoonaa, Tshadin puolelle on paennut arviolta 200.000 ihmistä ja saman verran on kuollut. Sudanin kapinalliset ovat saaneet tukea Tshadista, ja Sudan on tukenut kostoksi Tshadin hallitusta vastaan hyökkäileviä kapinallisia.

Sudan on pinta-alaltaan Afrikan suurin valtio ja sen väkiluku on noin 40 miljoonaa. Väestöön kuuluu sekä arabeja että afrikkalaisia heimoja. Pohjoisessa uskontona on islam, etelässä kristinusko ja animismi. Maan suurin tulolähde on öljy: kentät sijaitsevat etelässä, öljy kuljetetaan Pohjois-Sudanin kautta Punaiselle merelle. Itsenäistymisen jälkeen maassa on ollut kolme rinnakkaista sotaa: pohjoisen ja etelän välillä, länsi-Sudanissa sekä itä-Sudanissa, Darfurin maakunnassa, joka on Ranskan kokoinen alue.

Perinteisesti Darfurissa on aina ollut ristiriitaisuuksia afrikkalaista juurta olevan maanviljelijäväestön ja arabitaustaisten paimentolaisheimojen välillä. Sudanin hallituksen aseistettua arabiheimoja tukevat janjaweedit, konflikti on tullut hallitsemattomaksi. Myös ilmastomuutos on vaikuttanut siihen, että paimentolaisheimot tunkeutuvat yhä etelämmäs ja yhä idemmäs Darfurissa, jolloin kiista maanviljelijöiden kanssa maan ja veden käytöstä on kärjistynyt.

Turun yliopiston tutkija Christian Jokinen arvioi konfliktin perustan olevan luonteeltaan poliittinen: Darfur vaati itselleen suurempaa painoarvoa Sudanin politiikassa ja heikko Khartumin keskushallinto lyöttäytyi puolustautuessaan yksiin Darfurin paimentolaismilitanttien, janjaweedien kanssa. Tästä konflikti on edennyt monitasoiseksi ja –tahoiseksi itseään ruokkivaksi sodaksi. (Ks. esimerkiksi STETE:n julkaisu European Security 2/2007)

Haaviston listalla on monia tekijöitä, jotka ovat vaikeuttaneet rauhansopimuksen syntyä ja toteuttamista aiemman pohjoisen ja etelän välillä käydyn, kaksi vuosikymmentä kestäneen sisällissodan jälkeen: öljytulojen jakaminen pohjoisen ja etelän kesken, yhteisen armeijan muodostaminen, kansanäänestysten järjestämisen vaikeudet, puutteellinen vaalilainsäädäntö, asenneilmapiiri ja pakolaisten turvallisen paluun järjestäminen Etelä-Sudaniin.

Rauhanneuvottelut Darfurin konfliktin ratkaisemiseksi käynnistettiin uudelleen lokakuun lopulla 2007. Kansainvälinen yhteisö tukee näitä Libyan Sirtessä aloitettuja neuvotteluja, joita käydään AU:n ja YK:n johdolla. AU ja YK eivät kuitenkaan ole saaneet kaikilta sisseiltä vielä luottamusta, ja sen vuoksi osallistuminen neuvotteluihin on ollut puutteellista.

Kiinan rooli Sudanin taloudellisena kumppanina on ratkaiseva. Kiina on osaltaan painostanut Sudanin hallitusta suostumaan AU:n ja YK:n hybridijoukkojen tuleen. Toisaalta Kiina ostaa öljyä Sudanista, ja myy sille aseita.

Darfurin konfliktin yhteydessä on usein mainittu YK:n ”Responsibility to protect” –periaate. Etniseen puhdistukseen ja kansamurhaan pitäisi puuttua silloinkin, kun maan oma hallitus ei ole siihen kykenevä puuttumaan. Kansainvälinen yhteisö on kuitenkin toistaiseksi pidättynyt sellaisista toimista, joita Sudanin hallitus ei hyväksy. EU:n nyt Tshadin puolelle kokoama rauhanturvaoperaatio on paitsi rauhoittamassa tilannetta Tshadissa, myös lisäämässä poliittista painetta Sudania kohtaan.

Darfurin AMIS-operaatio ja tuleva UNAMID-operaatio sisältävät rauhanturvaajien lisäksi myös monia siviilikriisinhallinnan elementtejä. Tulevaan YK:n ja AU:n UNAMID-operaatioon suunnitellaan 20.000 rauhanturvaajaa ja 6.000 poliisia. Myös Suomi suunnittelee poliisien lähettämistä, ja on jo osallistunut AMID-operaation tukemiseen. Esimerkiksi naispoliisit ovat korvaamattomia naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi ja naisiin kohdistuneiden rikosten selvittämisessä.

xxxxx

(Kuva on lainattu Pekka Haaviston arkistosta.)

 

Lehden numero: