Sala-ampujat vaanivat katsojia - Tuntematon sotilas taistelee nykykielellä

Kirjoittaja:

Miksi Tarja Halonen ja useat muut julkisuuden henkilöt ammutaan pasifistiseksi kehutussa näytelmässä? Mistä johtuu valtava häly teoksen ympärillä? Nämä kysymykset mielessä Netti-PAXin avustaja meni katsomaan Kansallisteatterin Tuntemattoman Sotilaan. 

 

 

Tuntematon

Väinö Linnan romaani vakiintui jokamiehen klassikoksi, jonka sodanvastaisissa kuvauksissa oli tunnistettavia ihmistyyppejä aseellisten konfliktien mielettömyyksien keskellä. Kun Linnan aikalaiset olivat itse juuri kokeneet silloisen maailmansodan hirveydet omissa nahoissaan, olisi uudelle sukupolvelle löydettävä tuoreita linkkejä nykyajan kokemusmaailmasta.

Niinpä Kristian Smedsin ohjauksessa näyttelijät ovat välillä yleisön keskellä, josta heidän väijyvä kuljeksintansa heijastetaan näyttämön suurelle kankaalle. Yleisön joukosta valitaan satunnaisia ihmisiä sala-ampujien maalitauluiksi – nykyajan uhrit ovat yli 90 prosenttisesti siviilejä.

Kuten Linnan romaanissa on myös Smedsin ohjauksessa yhtenä pääteemana armeijan koneiston alistava kuri ja sen epäluonnollinen, kitkaa aiheuttava vaikutus. Missään muussa laitoksessa ei täysi-ikäinen ihminen syöksy rähmälleen vesilammikkoon, kerta toisensa jälkeen, kun satunnainen esimies saa mielivaltaisia oikkuja. Tätä teemaa Smeds käsittelee oivaltavasti, avaten Linnan juonen monia kerrostumia.

Myös nykyajan kilpailuyhteiskunnan kyykyttäminen sai Smedsiltä viittauksen koko katsomoa kauhistaneessa kohtauksessa, jossa kehitysvammaista sotilasta simputetaan sadistisella raivolla.

Kansallisteatterin näyttelijöistä virtaa raikkaasti elävää voimaa. Kaikenlainen teennäinen ja halpa kosiskelu on kaukana Smedsin muovaamasta joukosta. Näyttelijät hehkuvat läsnäoloa. Ryhmä on aidonoloisesti yhteen hioutunut. Ehkä juuri tuon erityislaatuisen välittömyyden kautta teoksen ”viestistä” tulee niin koskettava ja puhdistava.

Presidentin kabinetista kuoppaan

Toisen maailmansodan päätyttyä Saksan puolella olleiden valtioiden johtajista monet ammuttiin. Suomeenkin tuli voittajavaltioiden valvontakomissio, jonka käskytyksestä useampi maamme poliittisista johtajista laitettiin vuosiksi lukemaan tiilenpäitä.

Jos Suomi joutuisi taas sotaan, monet tunnetut henkilöt voisivat joutua ampujien uhreiksi tai kokea samankaltaisen kohtalon kuin silloinen presidentti Risto Ryti Katajanokan vankilassa. Tämä lienee osalta katsojilta jotenkin unohtunut. Muutoin on vaikea ymmärtää, miksi nykyisen presidentin ja pääministerin kalsea kohtalo näytelmän lopussa on herättänyt kummastelua. Etenkään kun Smedsin ohjaustavassa ei ole nähtävissä hyökkäystä Tarja Halosen tai Matti Vanhasen persoonaa kohtaan. Johtajien ja julkkisten rikkoutuvat potretit heijastavat menneisyyden sodan realiteetit ymmärrettävälle ja koskettavalle nykykielelle. Samalla tavalla voi nähdä hajoavan Suomen lipun: sota johtaa aina valtaviin kärsimyksiin. Yhteiseen symboliin ilmaantuvien luodinreikien kautta voi ilmaista tuota koko väestön hätää ja tuskaa.

Vaikka tämä pasifistinen ohjaus on syvällisesti uskollinen kunnianosoitus Väinö Linnalle, ehkä se avautuu paremmin sukupolvelle, jolle uusien sotien uhka on lähempänä ja jonka isänmaallisuus ilmenee kaikkein kiihkeimmin jääkiekon MM-kisojen kultahurmoksessa.

 

Suomen Kansallisteatteri: Tuntematon sotilas.

Ensi-ilta oli Suurella näyttämöllä 28.11.2007. Esitykset jatkuvat syksyllä 2008. 
 
OHJAUS JA SOVITUS: Kristian Smeds 
LAVASTUS: Kati Lukka 
PUVUT: Auli Turtiainen  
VALOSUUNNITTELU: Ville Toikka 
VIDEOSUUNNITTELU: Ville Hyvönen 
ÄÄNISUUNNITTELU: Esa Mattila 
ROOLEISSA: 
ROKKA: Henry Hanikka 
LAMMIO: Antti Luusuaniemi 
LEHTO / HONKAJOKI: Petri Manninen 
MÄÄTTÄ: Jussi Nikkilä (TeaK) 
HAUHIA / RIITAOJA: Heikki Pitkänen 
LAHTINEN: Antti Pääkkönen 
VANHALA: Esa-Matti Long 
HIETANEN: Kristo Salminen 
KOSKELA: Timo Tuominen 
RAHIKAINEN: Juha Varis 
PAPPI, MÄKILÄ: Jouko Keskinen 
SARASTIE, EDVIN LAINE: Jaakko Kytömaa 
MIELONEN, KAARNA: Markku Maalismaa 
NAINEN: Meri Nenonen /Minttu Mustakallio

Lehden numero: