Rauhanreissulla sosiaalifoorumissa

Rauhanaktivistina Euroopan sosiaalifoorumissa

data-cke-saved-src=/files/u1/IMG_6009.jpg

Sadankomitean puheenjohtaja Kalle Kallio osallistui Euroopan
sosiaalifoorumiin. Tapahtuman seminaareissa puhuttiin muun muassa sotien taloudellisesta hyödyntämisestä, aseteollisuuden rahoittamisesta ja terrorismin vastaisesta sodasta.

Teksti ja kuvat: Kalle Kallio

Euroopan sosiaalifoorumi järjestettiin Malmössä 18.-21. syyskuuta. Tapahtumaan lähti Suomesta melkoinen joukko kansalaisjärjestötoimijoita, joukossa myös kourallinen rauhanaktivisteja. Osa suori paikalle lentäen, itse lähdin matkaan mielipidelehti Ytimen lukijamatkabussissa. Kaikkiaan Suomesta tuli kuuden bussin letka, joiden matkustajista noin puolet oli venäläisiä aktivisteja.
Euroopan sosiaalifoorumi oli kokonaisuutena iso, sekava ja kiinnostava. Jokseenkin kaikki mukana olleet ovat toistelleet sitä, miten järjestelyt ontuivat, tulkkaus ei ikinä toiminut, seminaarit olivat liian kaukana toisistaan ja vain lauantain mielenosoituksessa osallistujat olivat edes jotenkin yhdessä. Toisaalta foorumissa tuli esiin kansalaisjärjestökentän moninaisuus ja runsaus – ohjelmassa oli pari sataa seminaaria sekä mielenosoituksia ja kulttuuriohjelmaa.
Osallistuin itse kahteen kolmen tunnin sessioon, joiden teemat liittyivät rauhanliikkeeseen. Lisäksi seurasin muutamia sosiaalifoorumiliikettä käsitteleviä tilaisuuksia. Kun ulkomailla kerta oltiin, kiersin myös Malmön ja puolen tunnin junamatkan päässä olevan Kööpenhaminan museoita. Luonnollisesti iso osa tapahtumaa olivat ne lukemattomat keskustelut suomalaisten ja ulkomaisten tovereiden kanssa.

Eurooppa sodassa

Yksi kiinnostavimmista rauhanaiheisista seminaareista liittyi sodan taloudelliseen hyödyntämiseen (engl. war profiteering). Kun 2000-luvulla länsimaat käyvät sotaa Irakissa ja Afganistanissa, Länsi-Euroopan maiden rauhanliikkeet ovat yhä enemmän alkaneet kiinnittää huomiota siihen, miten sotatoimet rahoitetaan ja niitä tuetaan Euroopasta käsin.
Hans Lammerant Belgian Bomspotting-kampanjasta pohti tukikohtien merkitystä sodankäynnissä ja niiden toimintaan vaikuttamista rauhanliikkeen keinoin. Yhdysvaltain globaali sotilasmahti perustuu Lammerantin mukaan ennen muuta kahteen tekijään: tulivoimaan ja kuljetuskykyyn. Kuljetuskyvyn kannalta sotilastukikohdat ovat ensiarvoisen tärkeitä. Briteistä lennettiin noin 3000 pommituslentoa Irakiin keväällä 2003, laskuvarjojoukot lähetettiin Välimeren tukikohdista ja Saksan lentotukikohdat olivat avainasemassa kuljetusten ja huollon järjestämisessä. Maat, joiden alueella tukikohdat ovat, vastustivat Irakin sotaa. Käytännössä ne eivät silti millään tavoin rajoittaneet tukikohtien käyttöä sotimisessa.
Lammerantin mielestä ei voida enää puhua kansallisista armeijoista. Eri maat osoittavat omia joukkojaan yhteisiin kansainvälisiin operaatioihin, joiden huolto, kuljetus ja organisaatio on hajautettu tukikohtiin ympäri maailmaa. Samalla monia sotilasoperaatioiden toimintoja on ulkoistettu siviiliorganisaatioille. Esimerkiksi Afganistanissa DHL hoitaa logistiikkaa, Reiniä pitkin panssarivaunut kuljetetaan tavallisilla rahtilaivoilla ja siviililentokentiltä hoidetaan kuljetukset. Tästä syystä Bomspotting-toimijat kokoontuivat Malmössä suunnittelemaan kansalaistottelemattomuuteen perustuvia aktioita, joiden avulla voitaisiin osoittaa tämä takapihoillamme tapahtuva sodankäynti myös tavallisille kaduntallaajille.

data-cke-saved-src=/files/u1/IMG_6074.jpg

Pankkimaailman pyssyt

Kiinnostavista teemoista huolimatta päätin jättäytyä Bomspotting-aktivistien sijaan toiseen ryhmään, jossa pohdittiin kansalaistottelemattomuuden sijaan toisenlaisia kampanjoita sotaan ja sijoittamiseen liittyvissä teemoissa. War profiteering on laaja käsite, jonka alle mahtuvat niin raaka-aineiden epäeettiseen hankintaan, asekauppaan kuin asetuotannon rahoitukseen liittyvät kysymykset.
Esimerkiksi Espanjassa oli tehty kattava selvitys aseviennistä. Sadankomitea on tänä syksynä tekemässä samanlaista perustarkistusta Suomen tilanteesta. Kiinnostavaa oli se, miten espanjalaiset olivat onnistuneet kampanjoimaan sellaisia pankkeja vastaan, jotka rahoittavat asekauppaa tai sijoittavat aseteollisuuteen. Aiheesta on pankkisalaisuuden takia vaikea saada tietoa, mutta ainakin Italiassa asevientilupien yhteydessä on kerrottava myös kauppojen rahoittajista. Italian kautta he saivat selville espanjalaispankkeja, jotka ovat kunnostautuneet rahoittamalla epäeettisiä asekauppoja muun muassa diktatuurimaihin. Luonnollisesti tämä tieto on tärkeää tallettajille, jotka eivät välttämättä halua tukea asekauppaa tai -tuotantoa omilla säästöillään.
Espanjalaiset ovat tehneet pankeista mustia listoja ja osallistuneet yhtiökokouksiin vaikuttaakseen pankkien linjaan. Pankit ovat erittäin herkkiä imagostaan ja osa on selkeästi muuttanut toimintatapojaan. Vielä pidemmälle tässä ovat päässeet belgialaiset. Heidän kampanjointinsa on perustunut ajatukseen, ettei minun rahoillani saa tehdä mitä hyvänsä. Belgialainen rauhanliike on vaikuttanut aktiivisesti, jotta pankit eivät rahoittaisi henkilömiinoja, köyhdytettyä uraania, rypäleaseita tai ydinaseita valmistavia tai niiden tuotantoa tukevia yrityksiä. Painopiste on siis niissä aseissa, joiden vaikutusta ei voi rajata sotilaisiin.
Suuri osa pankeista on useita vuosia kestäneen kampanjoinnin aikana ottanut itse vastuun ja kiristänyt eettisiä normejaan. Keskeisessä roolissa ovat olleet pankkialan ammattijärjestöt, jotka ovat tukeneet kampanjaa. Kampanjassa on haluttu viestiä, että pankkien johdon tulisi kertoa tällaisista sijoituksista henkilöstölle, eikä pitää näitä pimennossa. Hyvä työnantaja kun ei harjoita asekauppaa työntekijöiltä salaa.
Belgialainen keskustelu tuntui olevan kadehdittavan kaukana Suomesta. Belgialaisilla on esimerkiksi tavoitteena saada aikaan laki, joka tekisi esimerkiksi rypäleammuksia tuottavien yritysten rahoittamisesta rikollista. Meillä Suomessa sen sijaan valtion yli 70 prosenttisesti omistama Patria esittelee tällä hetkellä rypäleammuksia katalogeissaan! Belgialaisten huimin kampanjatempaus oli oman, avoimesti epäeettisesti sijoittavan pankin perustaminen. Pankki oli tosiasiassa tietysti huijausta, eikä sille ollut pankkivalvonnan lupaa. Kun viranomaiset sulkivat konttorin, voitiin kysyä, miksi muiden aseteollisuutta ja lapsityövoimaa rahoittavien pankkien kohdalla ei toimita samoin!

Terrorismin vastainen sota

Toinen rauhanaiheinen seminaari pidettiin puistoon pystytetyssä teltassa. Illan koleudessa syvennyttiin terrorismin vastaisen sodan varjopuoliin. Amnestyn ja eräiden muiden järjestöjen yhteisseminaarin tähtipuhujana oli Murat Kurnaz, jota oli pidetty syyttömänä Guantanamon vankileirillä viisi pitkää vuotta. Saksanturkkilainen Kurnaz oli pidätetty 19-vuotiaana Pakistanissa ja myyty 300 dollarilla ulkomaisena taistelijana Afganistanissa toimiville amerikkalaisjoukoille. Kurnazin tarina oli kaikin puolin julma, joskin välillä tuntui, että nuori mies hieman liioitteli sekä kärsimyksiään että omaa luonteen lujuuttaan kiduttajien käsissä.
Seminaarin kiinnostavinta antia olivat ehdottomasti Stateswatchin Ben Gracen arviot siitä, miten terrorismin vastainen sota on vaikuttanut lainsäädäntöön ja ihmisoikeuksiin. Grace luetteli Iso-Britannian terrorismilakeja, joiden nojalla voidaan tuomita ihmisiä pitkiin vankeusrangaistuksiin hyvin heiveröisin perustein, esittämällä heidän yhteyksiään terrorismiin. Yhtenä esimerkkinä oli 17-vuotias runotyttö, joka oli kirjoittanut jihadia ihannoivaa lyriikkaa. Hän oli saanut kolmen vuoden vankilatuomion vaikka tytöllä ei ollut mitään yhteyksiä terroristiorganisaatioihin. Gracen mielestä terrorismin vastaisen sodan synnyttämä lainsäädäntö on pohjimmiltaan rasistista: sen ei ole ajateltukaan kohdistuvaan valkoiseen, kristittyyn englantilaiseen ja tämän sananvapauteen.
Grace toi myös mainiosti esiin, millaisia tarkkailujärjestelmiä länsimaissa on rakennettu ja kuinka turvallisuusteollisuudesta on kasvanut muutamassa vuodessa erittäin laaja ja kannattava talouden sektori. Ala on jo suurempi kuin Hollywoodin viihdeteollisuus. Suomalaisittain kiinnostava oli esimerkki EU:n teettämästä tutkimuksesta, jossa selvitettiin turvallisuusuhkia ja uutta turvallisuusteknologiaa. Vuonna 2006 tehty tutkimus pohjusti EU:n turvallisuusohjelmaa, johon on varattu 1,5 miljardia euroa unionin rahaa. Tutkimuksen yhtenä tekijänä oli asekonserni Thales, joka on myös yksi rahoituksen suurimmista hyötyjistä. Tutkimuksen yhtenä laatijana oli suomalainen CMI, mitä Grace piti häpeällisenä. Gracen mukaan EU toimii vastuuttomasti ulkoistaessaan turvallisuusuhkien arvioinnin yrityksille, jotka sitten seuraavassa käänteessä rikastuvat valmistamalla ratkaisuja itse määrittelemiinsä uhkiin.

Belgialaisten epäeettisen pankin kampanjoinnista löytyy videoita YouTubessa:
http://www.youtube.com/watch?v=PzQWk9aRAyM
http://www.youtube.com/watch?v=rKi1PK06Bfg
http://www.netwerkvlaanderen.be/en/

Lue myös Miira Rauhamäen juttu aiheesta "suomalaiset tukkivat asevalmistajan ovet Ruotsissa." 

http://www.pax.fi/node/205

Muokattu 11.11.2008 klo 14.06

Lehden numero: