- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
”Ei, herra ministeri” - Alexin avoin ulkopolitiikka
Ulkoministeri Alexander Stubbin lokakuussa julkaistu blogikirja Ei, herra ministeri on koostettu Stubbin ensimmäisen ulkoministerivuoden blogimerkinnöistä. ”Jutskailevan Alexin” ja Suomen ulkoministerin ääniä on ajoittain vaikea erottaa toisistaan.
Ulkoministeri Stubbin blogi ja sen kylkiäisenä syntynyt blogikirja vaikuttavat äkkiseltään positiiviselta ilmiöltä demokratian kannalta. Hyvä, että aktiiviset poliitikot luovat blogikirjoittamisen kaltaisia uusia keinoja tuoda poliittisia rakenteita ja päätöksentekoa laajempaan tietoisuuteen.
Stubbin blogi tuo ulkopoliittista päätöksentekoa pois suljettujen ovien takaa ja tekee ministerin työstä osaltaan läpinäkyvämpää. Blogi on myös innoittanut monia vilkkaaseen ulkopoliittiseen keskusteluun.
Kirjan toimittaja Anu-Elina Lehti on valinnut mukaan lähinnä ulkopolitiikkaa käsitteleviä tekstejä. Pois jäivät siis blogin lukuisat kotimaan politiikkaa, ministerin vapaa-aikaa tai urheilua käsittelevät kirjoitukset.
Ulkopolitiikka ei ole salatiedettä
Ulkoministeri painotti kirjansa julkistamistilaisuudessa, että hän ei ole koskaan blogissaan halunnut määritellä Suomen virallista ulkopoliittista kantaa. Tarkoitus on ollut kuvata ulkoministerin työtä. Merkinnöissään Stubb tulee kuitenkin kertoneeksi Suomen virallisia kannanottoja. Nopeasti kirjoitetussa ja tajunnanvirtaisessa tekstistä jää usein epäselväksi, ovatko kyseessä Suomen vai ministerin henkilökohtaiset kannanotot. Ministeri Stubb ei tunnu kovin hyvin kykenevän vetämään rajaa virallisen ulkoministerin roolinsa ja yksityisen henkilönsä välille.
Blogin ja blogikirjan taustalla olevaa hyvää aietta ulkopoliittisesta läpinäkyvyydestä nakertaa tekstin luoma uskottavuusongelma. Lukijan on vaikea tietää, milloin blogissa puhuu ulkoministeri Stubb virallisella äänellään ja milloin ”Alex vaan” haluaa ”jutskailla” unelma-ammatistaan.
Stubb on ulkoministerinä valinnut linjan, jossa hän haluaa murtaa tiettyjä vanhoja ministerille sovinnaisen käyttäytymisen malleja. Ministeri Stubbin olisi kuitenkin syytä miettiä tarkkaan, kuinka hän missiotaan toteuttaa pysyen kuitenkin samalla asiallisena ja uskottavana. Nopeat blogimerkinnät luovat kuvaa helposti innostuvasta mutta samalla harkitsemattomasta ulkoministeristä. Toivottavasti harkitsemattomuus ei näy niillä ulkopolitiikan areenoilla, joilla Suomi on läsnä.
”Yhteinen blogimme on osoitus siitä, ettei tämä ulko- ja turvallisuuspolitiikka mitään salatiedettä ole”, Stubb toteaa lukijoilleen. Hyvä niin. Kuitenkaan ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei kaiketi ole sitäkään, että Alex käy lenkillä Norjan ulkoministerin kanssa, kutsuu ”Condin” Jokerien matsiin tai menee illalla lasilliselle Tony Blairin kanssa, joka on ”mahtava kaveri”. Tällainen kuva kuitenkin heijastuu paikoittain vahvasti ministeri Stubbin kirjasta.
Alexander Stubb, Anu-Elina Lahti: Ei, herra ministeri. WSOY. 291 s.