Hiroshima-ilta 6.8. klo 2

Kynttilälyhdyt sytytetään jälleen 6.8. Helsingissä Töölönlahdella Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten uhrien muistoksi ja väkivaltaa vastaan. Tapahtumapaikkana on Kansallisoopperan amfiteatteri.

Ohjelmassa puheenvuoron käyttävät Kassandran toiminnanjohtaja, teatteriohjaaja Ritva Siikala sekä Espoon hiippakunnan hiippakuntasihteeri, juuri helsingin piispaksi valittu Irja Askola. Musiikkia esittää muun muassa huilisti Anni Rysä.

Tilaisuusen järjestävät Suomen Rauhanliitto, Svenska Fredsvänner I Helsingfors sekä Helsingin seurakuntayhtymä ja siihen on vapaa pääsy.

Yhdessä ydinaseettomuuden puolesta

Hiroshima-ilta ei ole yksin Rauhanliiton järjestämä tilaisuus, vaan se toteutetaan yhteistyössä Helsingin seurakuntayhtymän kanssa. Yhtymän johdosta vuodenvaiheessa eläkkeelle jäänyt rovasti Pekka Hietanen kertoo Paxille, mistä joidenkin mielestä yllättäväkin yhteistyösuhde juontaa juurensa.

”Vuonna 1985, 40 vuotta atomipommien pudottamisen jälkeen, Helsingin seurakunnilla oli oma Hiljainen mielenosoitus Tuomiokirkon ylätasanteella. Siinä oli muutama banderolli, mutta puheita ei pidetty eikä muutakaan ohjelmaa ollut.

Vuodesta 1986 alkaen panimme Rauhanliiton kanssa hynttyyt yhteen, koska emme halunneet pitää yllä kahta eri tapahtumaa. Mukana on alusta asti ollut aktiivisesti myös Rauhanliiton ruotsinkielinen paikallisjärjestö Svenska Fredsvänner i Helsingfors. Tuohon aikaan tapahtuma pidettiin vielä Finlandia-talon rannassa.

Seurakuntien kannalta suuri tapahtuma oli 1987, jolloin Kirkkopäivät pidettiin Helsingissä. Mukana oli 2 000 ihmistä, ja silloin Hiroshima-ilta kuului päivien ohjelmaan, samoin kuin rauhanmessu Kallion kirkossa.

Me toivoimme alusta asti, että järjestetään hiljainen ja rauhallinen tilaisuus. Emme halunneet marssia mitään vastaan, vaan kokoontua ydinaseettoman maailman puolesta. Vaikka kyllähän seurakunnat olivat 1980-luvulla mukana suurilla rauhanmarsseilla, mikä herätti kirkon sisällä paljon erilaisia ajatuksia, se ei ollut ollenkaan itsestään selvää kaikille. Hiroshima-ilta on sen sijaan aina koettu hyväksi jutuksi.

Jos verrataan nykyhetkeen, niin kyllähän 80-luvun jälkipuolisko oli vielä aikaa, jolloin otettiin voimakkaammin yhteiskunnallisesti kantaa. Meillä oli myös paljon yhteistä rauhanliikkeen kanssa. Itse johdin puhetta Suomen kristillisessä rauhanliikkeessä, joka on Rauhanliiton jäsenjärjestö, joten ihmiset ja työ olivat tuttuja.

Kirkko on yhä yhteiskunnallisesti aktiivinen, olemme mukana esimerkiksi Sosiaalifoorumeissa. Yhteiskunta ympärillä on kuitenkin muuttunut, eikä esimerkiksi isoja rauhantapahtumia enää samalla tavoin järjestetä. Mutta jos marsseja olisi, kyllä kirkko minusta ehdottomasti osallistuisi niille.”

Lehden numero: