Pääkirjoitus: Vallan kohtuuttomia sanoja

Kirjoittaja:

 

Kansanedustaja Tuulikki Ukkola luonnehti Greenpeacea eduskunnan ydinvoimakeskustelussa terroristijärjestöksi. ”Onko nyt oikein se, että Greenpeace tekee järjetöntä työtä tuolla ulkopuolella”, Ukkola kysyi ja kertoi sitten Greenpeace Nordenin koko liikevaihdon kuluvan järjestön toiminnan pyörittämiseen, ja että ”senttiäkään tästä rahasta ei ole mennyt ympäristönsuojeluun”. ”Ja sitten tätä järjestöä kuullaan meidän valiokunnissa. Minusta tämä on käsittämätöntä”, Ukkola vauhkoaa. Ja, koska se toiminta, johon ne rahat, jotka tukijat ovat Greenpeacelle vapaaehtoisesti luovuttaneet, on Ukkolan mielestä järjetöntä ja vahingollista, hän katsoo asiakseen verrataan sitä terrorismiin.

Tämä on vaarallista ja kansalaisia halveksuvaa pelleilyä. Terroristi on henkilö, joka on päättänyt panna toimeen jotain epätoivoista, kenties oman vakaan harkintansa perusteella, kenties muiden, itseään voimakkaampien tai karismaattisempien tahojen painostuksen alaisena. Tämäkin on yksinkertaistava ja pelkistävä luonnehdinta. Oleellista on kuitenkin, että terrorismin tavoitteena on kylvää tuhoa ja kauhua sekä käyttää äärimmäistä keinoa, ihmisten summittaista tappamista, oman asiansa esilletuomiseen.

Greenpeace tai mikään muukaan siihen rinnastettava toimija ei tahdo tappaa ketään, ei levittää kauhua, ei tuhota. Myöskään Sadankomitea tai Rauhanliitto eivät halua räjäyttää ihmisiä tai ihmisyhteisöjä taivaan tuuliin, vaikka niidenkin työsarka on Ukkolan mielestä epäilemättä järjetön - kuvitella nyt, että ihmiset lakkaisivat käyttämästä aseita, tai että maailmaan tulisi rauha. Hui hai!

Tämä saattaa kuulostaa tosikkomaiselta retoriikkaan sekaantumiselta, mutta ei ole sitä. Ei ole yhdentekevää, millaista kieltä tai millaisia käsitteitä kansanedustajat käyttävät. Se, että joku on eri mieltä, jopa radikaalisti eri mieltä, ja käyttää, kuten Ukkolakin kehaisee, ammattimaisia media- ja kampanjointitaitoja näkemyksensä esittämiseen, ei oikeuta tällaiseen julkiseen mustamaalaamiseen.

Greenpeace ja muut ydinvoimaa vastaan kampanjoivat toimijat ovat ainoastaan sanoneet ääneen sen, mikä on totta: lisäydinvoiman rakentamista kannattavat poliitikot rypevät itsekkyyden ja epä-älyllisyyden syvissä pohjavirroissa eivätkä happikadoltaan tajua, miten kammottavaa erehdystä ovat tekemässä. Tämä on voitava sanoa, eikä haittaa yhtään, jos sen tekee niin taitavasti ja innovatiivisesti, että suuremmatkin joukot ihmisiä sen oivaltavat.

Jos Ukkolaa kismittää se, että ihmiset pitävät häntä itsekkäänä, voisi hän vielä kerran kenties perusteellisesti pohtia omaa kantaansa itse asiaan. Olisiko sittenkin mahdollista, että ainakin osa siitä tietomassasta, jota ydinvoiman vastustajat ovat halunneet päättäjille tarjota, sisältäisi jotain muutakin kuin järjettömyyksiä tai valheita? Ukkolalle on suotu arvokas valta-asema, jonka turvin hän voi päättää, kumpaa nappia painaa. Mitäpä jos hän siis tutustuisi kaikkeen siihen monisyiseen materiaaliin, jota kysymyksestä on tarjolla, eikä päättäisi kantaansa etukäteen sen perusteella, mitä ajattelee materiaalin tuottajista? Sillä siltähän tämä kuulostaa: näihin minä uskon, nuo puhuvat järjettömyyksiä.

Kansanedustaja voi itse astua ulos ahtaasta, mustavalkoisesta laatikostaan ja ymmärtää, että kaikkein vahvin argumentti mitä tahansa lobbaria vastaan on äänestysnappi, ei puhujan omaa arvovaltaa ja asemaa rapauttava kiukuttelu puhujanpöntössä. Kansanedustaja ei saavuta tai edistä mitään sillä, että syyttää kansalaisjärjestöä terrorismista, moisen naurettavuuden seuraukset ovat kaikille osapuolille yksinomaan kielteisiä. Paitsi ehkä Greenpeacelle, joka varmasti sai Ukkolan puheen jälkeen muutaman kuukausilahjoittajan lisää.

Tuulikki Ukkola saa kuitenkin nolata itsensä ja puhua älyttömyyksiä eduskunnassa, Greenpeace saa kiivetä Postitalon katolle levittämään banderollia tai kaivertaa ydinvoiman kannattajien nimet muistolaattaan. Rauhanliitto saa kuvitella maailman ilman ydinaseita, ja Sadankomitea saa kampanjoida jotain niinkin (surullisen) arkipäiväistä kuin pienaseita vastaan. Näistä kukaan tai mikään ei ole terroristi ja olisi kohtuutonta niitä sellaisiksi haukkua.

Mutta. Eduskunta on päättänyt myöntää luvan kahden uuden ydinreaktorin rakentamiseen, ja sen enemmistö on näin samalla linjannut, että ydinmateriaalin käyttäminen tällä planeetalla jatkuu ja lisääntyy. Tämä on pohjimmiltaan myös sodan ja rauhan kysymys, ja sodasta ja rauhasta on kyse myös, kun puhutaan terrorismista. Minä ajattelen, että kansanedustaja voisi huomattavasti voimakkaammin ottaa kantaa terrorismiin vastustamalla ydinvoiman lisärakentamista kuin haukkumalla vapaata tiedonvälitystä. Mutta ehkä minäkin olen järjetön ja väärässä, ja Tuulikki Ukkola järkevä ja oikeassa.

Lehden numero: