Ralph Nader tahtoo kuluttajan politiikan toimijaksi

Kirjoittaja:

76-vuotias kuluttajaoikeuksien veteraani Ralph Nader jaksaa yhä puhua kuluttajien voimauttamisen puolesta - niin myös luennoidessaan Helsingissä syyskuussa.

/

Kuluttajaoikeuksien tavattoman pitkän linjan taistelija Ralph Nader tuli alkujaan kuuluisaksi 1960-luvun Yhdysvalloissa puhuessaan autojen ja liikenteen turvallisuuden puolesta. Kuluttajien oikeuksista 76-vuotias jaksaa luennoida yhä edelleen, ja syyskuussa hän esiintyi myös Suomessa osana Pohjoismaiden kiertuettaan, jolla juhlistettiin ensimmäistä ruotsiksi käännettyä kokoelmaa miehen kirjoituksista. Omien sanojensa mukaan Nader on käynyt Suomessa viimeksi vuonna 1963. Tämänkertaisesta vierailusta muodostui osuvasti osa Autottoman päivän tapahtumia Helsingissä.

Nader tahtoo voimauttaa kuluttajat toimimaan monikansallisten suuryritysten vastavoimana maailmantaloudessa. Käsi ostoskassin kahvassa hallitsee maailmaa, otsikoi hän luentonsa täpötäydelle Pienelle juhlasalille Helsingin yliopistossa. Kuluttajilla on kaikki valta käsissään, kunhan vain tarpeeksi moni toimii aktiivisesti ja eettisesti, Nader viestitti. Kuluttajien vallankäyttö on myös tarpeen, sillä suuryritystä motivoi ainoastaan voitonteko.

Osta hyvinvointia

Voitto ja raha ovat Naderin mielestä huonoja mittareita, sillä ne eivät mittaa lainkaan sitä, millä tavalla rahaa taotaan. Ihmisoikeuksia, työläisten oikeuksia ja ympäristön tilaa, siis aitoa hyvinvointia, ei näe tilikirjoista tai edes BKT-luvuista. Talouden näkökulmasta sotakin tuo etua asevalmistajille. Sen sijaan jokaisen pitäisi pyrkiä ostamaan inhimillisen hyvinvoinnin kannalta parhaita tuotteita ja palveluita, sillä se olisi Naderin mielestä aidosti toimiva tapa vaikuttaa. Perinteisen politiikan hän näkee olevan yritysmaailman hallinnassa, ainakin kotimaassaan.

Nader tahtoo vastuuttaa aktiivisuuteen etenkin nuoria, alle kolmekymppisiä ihmisiä, jotka ovat tehokkaimmassa ja luovimmassa työiässään. Tietoakin on saatavilla internetin myötä enemmän kuin koskaan.

Kuluta ainakin vähemmän

Jos ei koe ehtivänsä tai jaksavansa kuluttaa eettisesti, hyvää voi tehdä myös kuluttamalla vähemmän. ”Reduce, reuse and recycle”, siteeraa Nader vanhaa fraasia, eli vähennä, käytä uudelleen ja kierrätä. Vähentäminen on näistä kolmesta se kaikkein tärkein imperatiivi.

Naderille kuluttamisen vähentäminen ei merkitse teollisuusmaiden köyhtymistä, sillä nykyisellään tuotamme ja kulutamme liikaa tarpeetonta tavaraa, jonka tuottamisessa myös haaskataan resursseja.

Hän on myös huolissaan kuluttajista suuryritysten kulttuurisen vaikutuksen uhreina. Hän näkee elokuvan, mainosten ja muun median ylistävän voitontavoittelua ja materiaa onnentuojina. Kulttuurin määritelmä on muuttunut merkitsemään lähinnä kaupallista viihdettä, ja sitä kuluttavat ihmiset on ehdollistettu luulemaan, että he viihdettä kuluttaessaan toteuttavat valinnanvapauttaan.

Suuryritysten vastustajana Nader on ihastunut myös Pohjoismaiden vahvoihin osuuskuntiin, vaikkei tunnu tietävän, että jäsenyys osuuskunnassa tarkoittaa rivisuomalaiselle nykyään lähinnä bonuskorttia lompakossa. Suomen kannalta ajankohtaisesti hän on huolissaan myös ydinvoiman rakentamisesta, ja Olkiluodon kolmannen ydinreaktorin miljardibudjetti ja aikataulunylitykset ovat hyvin selvillä.
”Mitä tapahtuisi, jos saman verran rahaa laitettaisiin tuuli- ja aurinkovoimaan?” hän kysyy.

Politiikka on läpimätä

Näkyvämmin Nader oli otsikoissa viimeksi vuosituhannen alussa. Vuoden 2000 Yhdysvaltain presidentinvaaleissa Nader sai Vihreän puolueen presidenttiehdokkaana pienen osansa äänistä - ja jälkikäteen myös osansa huudoista, sillä tiukoille menneiden vaalien häviäjän Al Goren sanottiin menettäneen ääniä juuri Naderille. Nader ei itse ole asiasta moksiskaan, sillä hän ei pidä kummastakaan maansa valtapuolueesta. Hän on vakuuttunut siitä, että sekä demokraatit että republikaanit ovat kuin saman korporaatioiden hallitseman hirviön kaksi kinastelevaa päätä.

Yhdysvaltalaista mediaa Nader vertaa Neuvostoliittoon. Yhdysvalloissa kriittiset äänet kuulee hänen mukaansa nykyään ainoastaan satiirikkojen suusta, kuten itänaapurimme Krokodil-huumorilehdestä aikoinaan. Mitä ilmeisimmin Nader viittaa Jon Stewartin The Daily Show'n kaltaisiin tv-ohjelmiin.

Moninkertaisella presidenttiehdokkaalla on myös nykyisestä viranhaltijasta, Barack Obamasta, vahva näkemys. Hän on toivoa korostavalla viestillä maan johtoon nousseen entisen senaattorin työhön erittäin pettynyt, eikä näe tässä suurta eroa edeltäjäänsä George W. Bushiin. Obaman vaalikampanjan suurimpien tukijoiden joukossa oli isoja liikepankkeja ja muita suuryrityksiä, ja maa on edelleen sodassa Afganistanissa.

Muutos nousee kuluttajista

Koska on niin läpeensä kyllästynyt poliitikkoihin korruptoituneina suuryritysten käsinukkeina, Nader tahtoo nähdä muutoksen nousevan kuluttajista, myös niistä, joilla on isoimmat lompakot. Miehen uusin teos, Only The Super-rich Can Save Us, on fiktiivinen kuvaus siitä, kuinka rikkaimmat amerikkalaiset miljardöörit voisivat parantaa maailmaa niin halutessaan. Kirjansa verkkosivuilla hän ei itse käytä sanaa romaani, vaan puhuu mieluummin utopiasta. Hän uskonee siis muutoksen todelliseen mahdollisuuteen.

Utopiansa mukaisesti hän haluaisi jonkun miljardöörin mukaan myös presidenttikilpaan kolmannen puolueen ehdokkaana tai sitoutumattomana. ”[New Yorkin pormestari Michael] Bloomberg voisi parantaa vaaliprosessin tasoa vuonna 2012”, Nader sanoi MTV3:n haastattelussa. Presidentiksi hän ei itse enää aio pyrkiä. ”Olen ollut ehdolla kolmasti, nyt olisi jonkun muun vuoro yrittää.”

Lue lisää: onlythesuperrich.org

Lehden numero: