Puhdasta suomea ei ole

Kirjoittaja:

Maahanmuutto on sitkeä puheenaihe, ja jo pitempään on oltu huolestuneita myös kieleen muuttavista lainasanoista. Moni ei pidä etenkään englannin kielen vaikutuksesta suomeen. Kielen rappeutumista päivitellään ja vaaditaan ”puhdasta” tai ”oikeaa” suomea. Pitäisikö suomalaisten oppia suvaitsevaisemmiksi toisten ihmisten kielenkäyttöä kohtaan?

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa Kotuksessa ja sen kielenhuolto-osastolla eli Kielitoimistossa kerätään leikekirjaan sanomalehtikirjoituksia, joissa valitetaan toisten puheesta tai tekstistä. Kielentutkijan näkemys on kuitenkin toinen kuin maallikon. Tutkija ei etsi virheitä, vaan miettii, mikä sopii mihinkin ja tarkastelee, miten kieli muuttuu. Kielitoimisto antaa myös ohjeistusta, mutta vain kirjakielen eli yleis- tai normikielen suhteen.

”Joskus minäkin saan soittoja, että teettekö te yhtään mitään tälle asialle. Sanon, että täällähän me aamusta iltaan. Jos joku tekee, niin me”, Kotuksen johtaja Pirkko Nuolijärvi huokaa haastattelussa.

Mihin tyytymättömyys muiden ihmisten kielenkäyttöön ja Kotukselle valittaminen sitten pohjautuvat?

”Ihmisillä on tietysti halu tietää, mikä on oikein ja väärin. Kun vastaa, että näin voi olla oikein, mutta myös noinkin, se ei aina tyydytä kaikkia. Se hämmentää helposti ihmistä, jos ei ole yhtä oikeaa vastausta.”

Kielen oppii lukemalla

Vanhemmilla ihmisillä suhde kieleen kertoo myös kielikasvatuksesta.

”Kun tein aikanaan väitöskirjaa ja haastattelin maalta Helsinkiin muuttaneita, he kertoivat koulussa opitun, että oikeastaan murretta ei saisi puhua. Siinä on ehkä opettajalla ollut viaton pyrkimys saada lapsi oppimaan normikieltä, mutta sitä oppii lukemalla, ei sillä, että tämä on väärin tai oikein”, Nuolijärvi pohtii. ”Lukeminen auttaa tietysti moneen muuhunkin. Sitä mitä ei ehdi elää, voi lukea”, hän lisää lukuharrastusta markkinoidakseen.

Pitääkö meidän huolestua, kun puhdas suomi likaantuu vieraista vaikutteista, vaikkapa englannista?

”Mikä se on se puhdas suomi, joka likaantuu? Onhan meille kaikkina aikoina tullut vaikutteita, myös germaanisista kielistä, ja myös kielen rakenteisiin”, sanoo Nuolijärvi.

Germaaniseen kieliperheeseen kuuluvat muun muassa ruotsi, saksa ja englanti. Ikivanhat lainasanat mielletään kuitenkin puhtaaseen suomeen kuuluviksi.

”Eihän kukaan tule ajatelleeksi, että äiti on lainasana.”

Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan äiti on kuitenkin juuri germaanista perua, ja sille löytyy vastineensa muun muassa gootista ja muinaisnorjasta.

Tuoreempia lainasanoja pidetään yleisemmin vieraskielisinä.

”Ruotsalaiset lainasanat ovat aika läpinäkyviä. Niistä ollaan aika tietoisia.”

Voiko tutkijan näkökulmasta sanoa lainojen tai muutosten olevan hyväksi tai pahaksi suomen kielelle?

”Suomen kieli ei näyttäisi tältä ilman vaikutteita. Jos ajatellaan vaihtoehtoa, että oltaisiin aina torjuttu uudet vaikutteet, mikä ei ole tietenkään mahdollista, silloin sanastomme olisi varmasti paljon pienempi, ja silloin olisi täytynyt keksiä joka ikiselle käsitteelle omapohjainen sana.”

Väärinkin voi Nuolijärven mielestä tehdä, esimerkiksi kielenkääntäjä voi tehdä tekstistä kömpelön: ”Hyvän kääntäjän ominaisuus on se, että osataan siirtää teksti kohdekieleen niin, että se tuntuu äidinkielisestä suomelta. Aina ei voi käyttää samoja puhekielisiä muotoja, koska suomessa puhutun kielen piirteet ovat eri kohdassa kuin saksassa tai englannissa.”

Tutkija kannustaa suvaitsevuuteen

Loppujen lopuksi Kotuksen johtaja suhtautuu sallivasti maallikoiden kärttyilyyn väärältä tuntuvasta kielestä.

”Maallikoiden ei tarvitse yhtä tietoisia kuin kielentutkijoiden. Me olemme saaneet koulutuksen tähän ja päivät päästään mietimme näitä asioita. On ihan selvää, että on tällaisia stereotypioita ja asenteita.”

Eli jos joku suivaantuu tai ärsyyntyy ”väärästä” kielestä, se ei kuulu kielentutkijoille tai Kielitoimistolle?

”Emmehän me sille mitään voi, emme ole mitään moraalinvartijoita, mutta kielellinen suvaitsevaisuus vapauttaa ihmisen näkemään kielessä monia asioita. Kieli on niin valtavan hieno kokonaisuus, jossa on varaa aikamoiseen variaatioon.”

Nuolijärven mielestä ihminen voi olla ”kauniilla kielellä äärimmäisen ilkeä” ja kielimuotoja tärkeämpää onkin se miten toisia ihmisiä kohdellaan.

Lehden numero:

Aiheet:

Uusimmat jutut samasta aiheesta

Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »

"Siivet-lehden päätoimittaja Pentti Perttula kirjoitti teoksen, koska yhteiskunnallisesti merkittävästä hankkeesta käytävä keskustelu ansaitsee selkeämpää tietoutta kuin tällä hetkellä on helposti saatavilla."

Aseistakieltäytymisuutisia »

Korkeimmalta oikeudelta ei valituslupaa – aiemmin vapautettu totaalikieltäytyjä jää tuomitsematta

Elämä oleskeluluvan jälkeen »

Pax-lehti tapasi Sadiq Bahroozin syyskuussa kolmannen kerran. Istuimme kahvilassa Helsingin keskustan ja puhuimme pääasiassa suomea. Kieli sujuu Sadiqilta jo varsin hyvin.