Pääkirjoitus: Hei oikeesti, ooks sä terroristi?

Kirjoittaja:

Kuulin juuri, että Radio Rockin aamuohjelmassa juontajat olivat kertoneet Greenpeacen aktivistien mielenosoituksesta Öölannin eteläpuolella Ruotsissa. Aktivistit olivat nousseet suomalaiselle Nordica-jäänmurtajalle jo toisen kerran muutaman päivän sisällä – ensimmäinen actionhan tapahtui vappupäivänä, kun alus oli vielä köysissä Helsingin Hietaniemessä. Radiojuontajat olivat käyttäneet aktivisteista sanaa terroristi, eikä asiayhteyttä tai mielenosoituksen motiivia ollut sen kummemmin kuulijoille avattu. Kuka tahansa, joka pyrkii häiritsemään bisnestä, on siis terroristi. Ja hei, Nordicahan on Suomen valtion omistama alus, joten moinen iskuhan on suorastaan hyökkäys armasta maatamme vastaan!

Nordica on matkalla Alaskan pohjoispuolelle, arktisille merialueille, joilla öljy-yhtiö Shell haluaa ryhtyä poraamaan öljyä. Suomen valtion omistama yhtiö Arctia Shipping on mukana hankkeessa vuokraamalla kaksi jäänmurtajaa Shellille kolmeksi kesäksi. Kyse on maailmanluokan vedätyksestä: suomalaiset eivät hyvää hyvyyttään anna arktisen merenkäynnin huippuosaamistaan legitiimin liiketoiminnan käyttöön, vaan de facto osallistuvat ilmastonmuutoksen aiheuttamien tuhojen törkeään hyväksikäyttöön. On sietämätöntä, että Shell on tähänastiselle toiminnallaan ollut pahentamassa, kenties jopa synnyttämässä ilmastonmuutosta ja edesauttanut arktisen merijään sulamista. Ja nyt, kun kerran jäät katoavat, ollaan innosta puhkuen lähdössä poraustöihin – vaikka jokainen hankkeeseen osallistuva tietää, että arktisella merellä tapahtuva öljyonnettomuus olisi katastrofi, jonka edessä maailman rikkaimmat ja taitavimmatkin öljybisneksen kätyrit olisivat voimattomia.

Minun tiukasti henkilökohtainen mielipiteeni on, että tällaisen toiminnan käynnistäjät, rahoittajat ja toteuttajat ovat osallisia rikolliseen toimintaan. Mielipiteeni koskee myös muun muassa Shellin johtokunnan puheenjohtajaa Jorma Ollilaa. Rikosnimike on välinpitämättömyys ja ylenkatse ihmiskunnan yhteisesti hallussaan pitämää, jakamatonta luontoa ja sen kestokykyä sekä tulevia sukupolvia kohtaan. Kenelläkään ei ole oikeutta väittää, että liiketoiminta pyhittää keinot, että luonnonvaroja saa ja pitää ottaa haltuun rajattomasti ja loputtomasti, vailla huolta edes lähimmästä tulevaisuudesta, saati toiminnan aiheuttamista pidemmän tähtäimen seurauksista. Arktis on kerta kaikkiaan säästettävä, ja siksi jäänmurtajaan itsensä lukitsevat aktivistit eivät ole terroristeja, vaan rikoksentorjuntajoukkoja, jotka ansaitsevat jokaisen elävän olennon kunnioituksen.

Mutta onko tämä sodan ja rauhan kysymys? On. Sadankomitean järjestämässä seminaarissa, jossa julkaistiin SaferGlobe Finlandin raportti Suomen aseviennistä 2010, Suomen Puolustus- ja Ilmailuteollisuus ry:n pääsihteeri Tuija Karanko väitti, että aseteollisuus toimii vastuullisesti erityisesti Suomessa. Hän oli eri mieltä myös raportin niin sanotusta harmaasta listasta. Aseiden ja sotatarvikkeiden vieminen harmaan listan maihin saattaa rikkoa EU:n asevientikriteereitä vastaan sekä vaarantaa Suomen ulkopolitiikan viralliset tavoitteet, kuten ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisen. Vuoden 2010 harmaalle listalle päätyi 55 yhteensä 99 vientimaasta.

"Se on ehkä asia, mistä en nyt ole niin samaa mieltä, että se olisi nyt tässä hedelmällistä keskustella", Karanko sanoi tilaisuudessa.
Toisin sanoen ei ole hedelmällistä keskustella bisnekseen kohdistettavista rajoituksista, koska keskustelu saattaisi osoittaa rajoitusten mielekkyyden ja täten vaarantaa bisneksen. Suurenmoinen kehäpäätelmä.

Tämä on potentiaalien, ehkä-lauseiden ja mahdollisen epävarmuuden diskurssia. Se, että on mahdollista, että Saudi-Arabia käyttää Suomesta ostamiaan aseita mielenosoitusten tukahduttamiseen, on bisnekselle vain toissijainen maineenhallintakysymys; samoin se, että Israel ehkä käyttää terroristeina pitämiensä palestiinalaisten elinmahdollisuuksien tukahduttamiseen juuri sitä teknologialla, jonka on ostanut Suomesta. On olemassa potentiaali, että bisnes synnyttää inhimillistä kärsimystä, kuolonuhreja, konflikteja tai ekokatastrofin, mutta hei, ei oo varmaa ennenku oikeesti on.

Mutta mistä kumpuaa se suunnaton itsevarmuus, jolla sekä suuryritykset että valtiot yhä uudestaan kääntävät huomion pois jo toteutuneista katastrofeista ja palauttavat keskustelun potentiaaliseen ja mahdolliseen? Shell on jo perusteellisesti ryvettynyt Nigerian öljykentillä aiheuttamiensa suunnattomien luonnontuhojen vuoksi, ja sitä on jo arvovaltaisimmilla mahdollisilla tahoilla syytetty ihmisoikeuksien polkemisesta. Israel on jo useaan otteeseen tuomittu laittomista toimista miehittämillään palestiinalaisalueilla. Ja silti Shell haluaa laajentaa toimintaansa Arktikselle, ja Israel ostaa yhä uusia laitteita, joilla voi palestiinalaisia sortaa – vain joitakin ilmeisimpiä esimerkkejä mainitakseni.

Ja yhä uudestaan niitä, jotka uskaltavat vaatia huomion kääntämistä potentiaalisen mahdolliseen toteutumiseen, pidetään häirikköinä, kiusantekijöinä ja jopa terroristeina, aivan niin kuin Radio Rockin juontajat Greenpeacen mielenosoituksen yhteydessä. Ei väliä sillä, että samat juontajat saattaisivat samassa ohjelmassa kutsua terroristeiksi myös palestiinalaisia, jotka vastustavat Israelin saartoa Gazassa tai Länsirannalla, ilman, että huomaisivat diskurssissaan mitään ristiriitaisuutta.

Älkää käsittäkö väärin. En pidä Radio Rockin juontajien puheita millään tavoin oleellisina tai yhteiskunnallisesti merkittävinä. Mutta heidän sanavalintansa on yhtä kaikki oireellinen. Jos olemme sitä mieltä, että pohjaton ahneus, vahvemman ylivoima ja toisinajattelun tukahduttaminen on yhteiskunnan legitiimi valtavirta, jonka vastustaminen jopa vain jäänmurtajaan kiipeämällä on väistämättä sodanjulistus kaikkea oikeaa ja kunnollista kohtaan, voimme kenties pitää sekä Greenpeacen aktivisteja että palestiinalaisia terroristeina. Muistakaamme kuitenkin, että on olemassa mahdollisuus, että tämä on ajatuksena idioottimainen ja vaarallinen. Kuka on rikollinen siinä vaiheessa, kun mahdollinen toteutuu? Nekö, jotka pitivät mahdollisesta meteliä, vaiko ne, jotka mahdollistivat sen?

Jussi Förbom

Lehden numero: