Kuvitteellista tasa-arvoa Suomessa

Kirjoittaja:

Viime kesänä Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) vertailussa Suomi oli sukupuolten välisessä tasa-arvossa toisena Ruotsin jälkeen. Samaan aikaan Suomessa 47% naisista on kokenut joko fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, mikä on toiseksi eniten Euroopassa. Vain Tanskassa väkivaltaa on Suomea enemmän. Väkivaltaan syyllistyy yleensä puoliso tai muu tuttu. Toisaalta nykyään naisiin kohdistuu väkivaltaa entistä enemmän myös työpaikoilla ja sosiaalisessa mediassa. Tämänhetkisessä julkisessa keskustelussa monet epäilevät naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja väitteet siitä, että lähinnä turvapaikanhakijat ja muut maahanmuuttaneet syyllistyvät väkivalta- ja seksuaalirikollisuuteen ovat virheellisiä. Väkivalta on kuitenkin yleistä ja sillä on pitkä historia, joten vain viime aikoina saapuneita ei siitä voida syyttää.

Euroopan unionin perusoikeusviraston selvitys toteaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1. artiklan mukaan ihmisarvo on loukkaamaton ja sitä on kunnioitettava ja suojeltava ja 4. artiklassa kielletään kidutus ja epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rankaiseminen. ”Tyttöjä ei saa lyödä”, sanotaan usein pienille pojille siksi, että ajatellaan tyttöjen olevan heikompia. Suomea niin kutsutusti epätasa-arvoisemmissa maissa on vähemmän väkivaltaa naisia kohtaan. Tasa-arvoisessa Suomessako sitten tyttöjäkin nykyään saa lyödä? Tosiasia on, ettei ketään saa lyödä. Suomalaiset naisjärjestöt ottivat yhdessä kantaa viime elokuussa nykyisen hallituksen haluun supistaa rahoitusta lähisuhdeväkivallan uhrien palveluista. Näihin palveluihin kuuluvat muun muassa turvakodit ja matalan kynnyksen palvelut väkivallan uhreille. Näiden palveluiden turvaaminen vaatii poliittista tahtoa, jota ei näytä löytyvän. Nykyinen hallitus ei myöskään ole suvannut, eli tehnyt sukupuolivaikutusten arviota päätöksistään.

Peruskirjan 21. artiklassa kielletään syrjintä, myös sukupuoleen perustuva syrjintä. Naisiin kohdistuva väkivalta loukkaa ihmisoikeuksia, koska se on sidoksissa yhteiskunnan valtasuhteiden epätasa-arvoon ja syrjintään. Näennäisestä tasa-arvosta, esimerkiksi naisten verrattain korkeista työllisyysluvuista, huolimatta Suomi on silti maa, jossa naisia syrjitään. Suomessa on käyty julkista keskustelua esimerkiksi tyttö- ja poikalasten eroista, kasvatuksesta ja niin kutsutusta sukupuolineutraalista kasvatuksesta. Samalla kuitenkin suomalainen yhteiskunta on selvästi sukupuolittunut, eli ihmiset identifioidaan sukupuolen mukaan ja laitetaan joko miesten tai naisten ryhmään. Naisten ryhmä on selvästi yliedustettuna perhe- ja seksuaalisen välivallan uhreissa. Väkivalta ei ole syy vaan seuraus tavasta kohdella eri tavalla naisia ja miehiä.

EU:n peruskirjan 47. artiklassa vahvistetaan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Naisiin kohdistuva väkivalta on usein hävetty asia, jonka katsotaan kuuluvan yksityisen piiriin ja siksi siitä ei usein ilmoiteta poliisille. Täällä vain 10 % kumppanin tekemästä väkivallasta ilmoitetaan poliisille, kun koko EU:n keskiarvo on 22 prosenttia. Naisiin kohdistunutta väkivaltaa ja seksuaalista häirintää yleisesti vähätellään ja siitä syyllistetään valitettavan usein uhria, myös viranomaisten taholta. Ottaen huomioon alussa mainitut Suomen saamat moitteet kansainväliseltä tasolta, naisiin kohdistuva väkivalta tulee ymmärtää laajasti suomalaiseen yhteiskuntaan sisäänrakennetuksi. Muuan muassa Amnestyn tekemän arvion mukaan naisiin kohdistuvalla väkivallalla on pitkät kulttuuriset perinteet Suomessa.

Euroopan tasa-arvoinstituutin vertailussa Suomi sai selvästi keskiarvoa paremmat pisteet naisten valta-asemissa. Silti Suomen saama kokonaispistemäärä 72,7 jää kauas 100 pisteen tavoitteesta. Suomessa on eurooppalaista keskiarvoa enemmän naisia politiikassa ja yritysten johdossa. Samalla tytöt menestyvät poikia paremmin koulussa ja ovat taitavampia erityisesti äidinkielessä. Johtaako tämä siihen, että kun pojat kasvavat aikuisiksi, heillä on puutteita taidoissa ratkaista konflikteja puhumalla? Kokevatko he kielellisesti taitavamman ja koulutetumman naisen uhaksi? Rauhankasvatuksen lisääminen kouluissa saattaisi ennaltaehkäistä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Ennen kuin Suomessa aletaan syyttelemään erityisesti maahan vasta tulleita, tarvitaan järeitä keinoja ratkaisemaan yhteiskunnan rakenteellista väkivaltaa naissukupuolta kohtaan.

Lehden numero: