Burundi: 10 vuoden rauhan jälkeen sisällissodan partaalle

“Kun katsotte minua näette, että päässäni on rautainen kruunu. Se jatkuu rintakehälleni ja selkääni. Se ei ole ilmainen ja se on kivulias pitää, mutta kestän, koska se on keino parantua.”

Näin kertoo videohaastattelussa Burundin tunnetuimpiin ihmisoikeuspuolustajiin kuuluva Pierre Claver Mbonimpa, kuvaillessaan sairaalahoidossa laitettua tukirakennetta. Mbonimpa selvisi täpärästi murhayrityksestä viime vuoden elokuussa. Useampi Mbonimpan perheenjäsen on kuitenkin menettänyt henkensä Burundin viimeaikaisissa väkivaltaisuuksissa. YK:n ihmisoikeuskomissaarin mukaan tämä on vahvistanut epäilyt maan hallinnon systemaattisesta väkivallasta journalisteja ja ihmisoikeuspuolustajia kohtaan.

Burundin viimeisin kriisi syttyi maan presidentin Pierre Nkurunzizan ilmoitettua viime keväänä pyrkivänsä kolmannelle valtakaudelle. Tätä pidetään laajasti Burundin perustuslain ja Arushan rauhansopimuksen vastaisena. Tämä ei kuitenkaan pysäyttänyt Nkurunzizaa ja maan perustuslakituomioistuin antoi siunauksensa kolmannelle kaudelle.

Nkurunziza voitti kesäkuussa järjestetyt presidentinvaalit. Tarkkailijat eivät pitäneet vaaleja rehellisinä, oppositio boikotoi niitä ja kansainvälinen yhteisö oli suositellut niiden lykkäämistä. Mielenosoitukset alkoivat heti Nkurunzizan ilmoitettua pyrkivänsä kolmannelle kaudelle, mutta maan johto on tukahduttanut protestit väkivalloin sekä ennen että jälkeen presidentinvaalin. Otteet kiristyivät etenkin toukokuussa, jolloin nähtiin myös epäonnistunut vallankaappausyritys.

Vuoden aikana satoja on tapettu ja 250 000 ihmistä on paennut naapurimaihin. Hallituksen joukot ovat syyllistyneet tappamiseen, kiduttamiseen, sieppauksiin ja laittomiin pidätyksiin.

Ihmisoikeuspuolustajat välittävät tietoa kriisin keskeltä

Opposition lisäksi Burundin hallinto on vaientanut voimalla maan kansalaisyhteiskunnan. Mbonimpan murhayrityksen lisäksi viranomaiset esimerkiksi lakkauttivat loppusyksystä 10 kansalaisjärjestön toiminnan ja jäädyttivät niiden pankkitilit. Toimet koskivat myös KIOSin tukemia Association for the Protection of Human Rights and Detained Persons (APRODH) sekä Action des Chrétiens pour l’Abolition de la Torture (ACAT) -ihmisoikeusjärjestöjä, jotka tekevät maassa kidutuksen vastaista työtä sekä edistävät vankien oikeuksia.

Vaikka suuri osa burundilaisista ihmisoikeuspuolustajista on paennut naapurimaihin, monet heistä jatkavat maassa tapahtuvien ihmisoikeusloukkausten raportoimista. ”Burundilaiset ihmisoikeuspuolustajat välittävät tietoa maan tapahtumista. Ihmisoikeusloukkausten dokumentointi on tärkeää, jotta konflikti ei jää ilman kansainvälisen yhteisön huomiota”, sanoo KIOSin Burundin työn koordinaattori Maarit Roström. KIOS kerääkin parhaillaan tukea burundilaisille ihmisoikeuspuolustajille Hälytys:Burundi! -joukkorahoituskampanjan avulla. KIOS pystyy kanavoimaan tukea pitkäaikaisen kumppaninsa East and Horn of Africa Human Rights Defenders Project (EHAHRDP) -verkoston kautta.

Valtaan takertuvat hallitsijat Afrikan rasitteena

Afrikkalaiset valtiot ovat nähneet lähihistoriassaan runsaasti valtaan takertuvia johtajia. Kysymys on erityisen ajankohtainen Keski- ja Itä-Afrikassa, jossa käydään useat vaalit parin vuoden aikana. Ugandassa voittajaksi selviytyi jälleen presidentti Yoweri Museveni, joka on pysynyt vallankahvassa jo yli 30 vuotta. Museveni poisti presidentin valtakauden rajoitukset perustuslaista jo kymmenen vuotta sitten. Ruandassa parlamentti on raivannut lainsäädännöllistä tietä, jotta presidentti Paul Kagame voisi jatkaa maan johdossa vielä vuoden 2017 vaalien jälkeen. ”Itä-Afrikka on haavoittuva koska valtaan takertuvien hallitsijoiden ongelma näyttää palanneen”, painotti myös Helsingissä maaliskuussa puhunut YK:n erityisraportoija Maina Kiai.

Pahimpana uhkana hutujen ja tutsien välinen konflikti

Burundin kriisin yhteydessä on pelätty etnistä konfliktia. Ruandan tapaan Burundin väestö on pääasiassa hutuja ja tutseja. Ruandan 90-luvun kansanmurha on noussut uutistoimitusten mieliin nyt Burundin yhteydessä. Hutujen ja tutsien välinen sisällissota on kuitenkin nähty jo Burundissakin. 300 000 henkeä vaatinut sisällissota saatiin loppumaan vasta vuonna 2006.
Toistaiseksi esimerkiksi Human Rights Watch on korostanut nykyisen kriisin olevan ennen kaikkea poliittinen eikä etninen. Jos kriisi pitkittyy, pahimpana skenaariona on kuitenkin nähty myös etnisen konfliktin uusiutuminen.

Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö on tukenut ihmisoikeustyötä Burundissa vuodesta 2009. Tuetut järjestöt ovat toimineet vankien ja naisten oikeuksien toteutumisen edistämiseksi. Lisäksi KIOS on tukenut East and Horn of Africa Human Rights Defenders Project -verkoston hanketta Burundin ihmisoikeuskoalition vahvistamiseksi.

Hälytys: Burundi! on KIOSin joukkorahoituskampanja burundilaisten ihmisoikeuspuolustajien hyväksi.