”Eliminating nuclear threats” - miten käy ydinsulkusopimuksen?

 Geneve Kuva: Maria Förbom

Maailmassa on yhä 23 000 ydinkärkeä. Toukokuussa käynnistyvät New Yorkissa neuvottelut ydinsulkusopimuksen uudistamisesta. Jos neuvottelut epäonnistuvat ja ajastaan jälkeen jäänyt sopimus rapautuu entisestään, varustelupaine kasvaa erityisesti Lähi-Idässä.

188 maailman valtiota on sitoutunut ydinaseettomuuteen, ja maailmassa on vain kahdeksan ydinasevaltiota. Sotatoimissa ydinaseita ei ole käytetty ydinaseita 60 vuoteen. Vaikka siis ydinsulkusopimuksen 188 jäsenmaista ainakin 40:llä on tarvittava tekninen tietotaito ydinasearsenaalin kehittämiseen, voisi kuvitella, että ydinaseiden suhteen kaikki on ainakin melko hyvin - myös tämän vuoden toukokuussa, jolloin neuvottelut sulkusopimuksen jatkosta käynnistyvät New Yorkissa.

”Kaikkea muuta! On puhdasta moukan tuuria, että maailma on välttynyt ydinasekatastrofilta,” purskahti Gareth Evans (www.gevans.org) Geneva Centre for Security Policyn järjestämässä diplomaattitilaisuudessa helmikuussa. Australialaissyntyinen Evans toimii toisena puheenjohtajana Japanin ja Australian hallitusten perustamassa The International Commission on Nuclear Non-proliferation and Disarmament -ryhmässä, joka pyrkii vahvistamaan kansainvälistä ydinaseriisuntaa (www.icnnd.org). Ryhmä julkaisi joulukuussa raportin ”Eliminating nuclear threats – a practical agenda for global policamakers”

Maailman 23 000 ydinkärjestä reilut 2000 on jopa alle kymmenessä minuutissa laukaistavia ”korkean valmiuden” aseita. ”Niin kauan kuin ydinaseita on, on olemassa todennäköisyys, että joko vahingossa, rikollisin aikein, teknisen virheen takia tai poliittisen virhearvioinnin seurauksena joku niistä laukaistaan - katastrofaalisin seurauksin. Tiedossa on useita läheltä piti -tilanteita, jotka ovat olleet seurauksia mm. tietokonevirheistä ohjusvaroitusjärjestelmissä”, Evans kuvaili hlemikuisessa tilaisuudessa.

Raportti korostaa ydinaseriisunnan ja ydinsulun vuorovaikutusta. ”USA:n ja Venäjän tulisi rivakasti saada aikaan STARTia seuraava sopimus, jossa sovittaisiin huomattavista ydinasevähennyksistä”, Evans painotti. Raportissa asetetaan tavoite, että maailmassa olisi vuoteen 2025 mennessä jäljellä korkeintaan 2000 ydinkärkeä. Venäjän ja USA:n arseenalin pitäisi siihen mennessä supistua 1000 ydinkärkeen. Nollatavoitteelle ei raportissa aseteta aikarajaa; viimeiset supistukset vaativat isoimmat turvallisuusstrategioiden muutokset ja asettavat suurimmat haasteet valvontateknologioille ja -mekanismeille.

Vuotava ydinsulkusopimus

Ydinsulkusopimus neuvoteltiin rajoittamaan uhkia, ei poistamaan niitä. Serauksena on ollut turvallisuuspoliittinen status quo eli kauhun tasapaino. Viimeisen kymmenen vuoden aikana sulku on haurastunut, joidenkin arvioiden mukaan lähes murtumispisteeseen. Kahdeksasta ydinasevaltiosta kolme - Intia, Pakistan ja Israel - on myös sopimuksen ulkopuolella. Toistaiseksi ydinaseeton Pohjois-Korea viittasi sopimusehdoille kintaalla vuonna 2003, ja kansainvälinen yhteisö osoittautui sopimusrikkomusten edessä täysin hampaattomaksi. Toimivamman valvonta- ja seuraamusjärjestelmän luominen onkin toukokuussa alkavien neuvottelujen keskiössä.

Pohjois-Korea on kehittänyt teknologista kapasiteettiaan sulkusopimuksen suojissa ja sillä on tällä haavaa plutoniumarsenaalia 5-6 pommiin. Yongbyon reaktorin kännistyminen mahdollistaa plutoniumin tuotannon 2 pommin vuositahdilla. Raportin mukaan Pohjois-Korealla ei vielä kuitenkaan ole, kahdesta testistä huolimatta, varsinaista laukaisukelpoista ydinasearsenaalia.

Mikäli ydinsulku rapautuu entisestään, varustelupaine kasvaa erityisesti Lähi-Idässä. Israelin ydinpelote hiertää alueella ja Iranin ydinaseohjelman mahdollinen eteneminen kiihdyttää leviämisuhkaa. Saudi-Arabia on ilmoittanut, ettei missään tapauksessa hyväksy tilannetta, jossa Iranilla olisi pommi ja heillä ei. Egypti ja Turkki seuraisivat sulun pettäessä todennäköisesti ydinasepolkua. ”Lähi-Idän neuvotteleminen ydinasevapaaksi alueeksi on yksi tärkeimmistä tavoitteista”, Evans listasi helmikuisessa tilaisuudessa.

Toukokuun ydinsulkuneuvotteluihin Evans suhtautui varovaisen optimistisesti ja heijasteli IAEA:n väistyneen johtajan Mohammed ElBaradein ajatuksia: ”Ydinsulkusopimus ei ole missään nimessä täydellinen järjestelmä. Mutta se on paras mitä meillä tällä hetkellä on. Toivottavasti siitä toukukuussa tulee entistä ehompi.”

Muutoksia doktriinin, vastauksia uhkiin

Evans toivoi esityksessään, ettää Barack Obaman hallinto ryhtyy tosissaan ja pikaisesti muuttamaan ydinasedoktriiniaan malliksi muille ydinasevaltiolle. ”Vain Kiina ja Intia ovat sitoutuneet ’ydinaseella vastataan ainoastaan ydinasehyökkäykseen’ -periaatteeseen. Kaikki muut ydinasevaltiot noudattavat politikkaa, jossa pelote voidaan aktivoida myös muiden turvallisuusuhkien edessä.”

Kahden ydinasevaltion Pakistanin ja Intian kireät välit ovat jatkuva huolenaihe. Viimeisten kahdeksan vuoden aikana Pakistan on kolminkertaistanut ydinasearsenaalinsa arviolta 60-100 ydinkärkeen. Pakistanin kasvava ydinasearsenaali huolestuttaa terrorismin uhkakuvien vuoksi, sillä asiantuntijat eivät ole kaikilta osin vakuuttuneita ydinaseiden olevan alueella tarpeeksi tukevissa suojissa. Myös ElBaradei on todennut ydinaseterrorismin olevan ”vakavin tiedossa oleva turvallisuusuhka”.

Pakistanin poliittinen tilanne on muuttunut epävakaisemmaksi ja alQaedan johto on siirtynyt Afganistanista Pakistanin lainsuojattomille raja-alueille, jotka ovat virallisen hallinnon ulottumattomissa. Hermostuneisuutta kansainvälisessä yhteisössä aiheuttavat myös raportit Pakistanin armeijan upseerien lisääntyvistä yhteyksistä muslimiradikaaleihin.

ICNND:n raportin mukaan uskonnollisia arvoja korostava terrorismi saattaa seuraavien vuosikymmenten aikana muuttaa muotoaan. Myös kehittyneissä maissa toimivat ekoterroristit saattaisivat tulevaisuudessa muodostaa ydinaseuhan. Suurin turvallisuusriski ovat kuitenkin suuret ja monissa maissa vain huterien turvatoimien suojaamat, korkearikasteiset uraani- ja plutoniumvarastot. Pelkona on, että varastoja päätyy rikollisiin käsiin niin sanottujen likaisten pommien rakennusaineeksi.

Idealismia vai realismia?

Evansin komission raportti on heti ilmestyttyään saanut osakseen paljon kritiikkiä. Sitä on moitittu idealistiseksi, liiaksi YK:n ja kansainvälisten sopimusten voimaan uskovaksi ja militaris-poliittisia realiteetteja ymmärtämättömäksi haave-ajatteluksi. Toisaalta ydinaseriisuntaan keskittyvät kansalaisjärjestöt näkevät raportin tavoitteet liian vaatimattomina ja asetetut aikataulut toivottoman hitaina.

Gareth Evans suhtautui helmikuisessa tilaisuudessa moitteisiin rauhallisesti: ”Ydinaseista eroon pääsemiseen tarvitaan idealismia, mutta eritoten realismia. Niin kauan kuin yhdenkään valtion turvallisuusdoktriini nojautuu ydinaseisiin, nollaa on turha havitella. Keskeistä on ydinasesuurvaltojen esimerkki – ydinkärkien määrän olisi tultava ryminällä alas. Ydinaseettomien maiden pitää vahvistaa ydinsulkua ja edistää doktriinin muuttamista. Kaikkien on puskettava kohti ydinaseettomia turvallisuustakuita ja kehitettävä toimivampia malleja turvalliseen ydinpolttoaineen tuotantoon. Mielestäni raportti esittää kattavasti ja realistisesti askeleet, joita ydinasepolitiikassa on nollaa tavoiteltaessa otettava.”