Pienaseiden hankintaa rajoitettu myös muualla

Suomen eduskunta hyväksyi uuden ampuma-aselain 27.10.2010. Aseluvanhakijoilta vaaditaan jatkossa soveltuvuuskoetta, ja lääkäreiltä kysytään tietoa hakijan terveydentilasta. Muissa maissa lakien tiukennuksia on tehty jo aiemmin.

Rauhanliiton ja Sadankomitean lokakuisen Pienaseseminaarin pääpuhujana esiintyi IANSA-järjestöverkoston kampanjakoordinaattori Bruce Millar. Hän toi esiin osuvia esimerkkejä aselakien tiukennusprosesseista, joissa lainsäätäjä on toiminut vastaavalla tavalla kuin parhaillaan Suomessa. IANSA:n tilastot pyrkivät osoittamaan, miten aselakien tiukennus vaikuttaa aseiden aiheuttamiin kuolemiin ja loukkaantumisiin.

Australia: järkytyksestä rajoituksiin

Australiassa lakimuutoksia edelsivät, kuten Suomessakin, useat joukkoampumiset, joita tapahtui 14 vuosina 1987-1996. Vuoden 1996 Port Arthurin joukkoampuminen johti 35 ihmisen kuolemaan ja 18:n haavoittumiseen. Tapahtumat järkyttivät koko kansakuntaa, ja silloinen pääministeri John Howard esitti aselainsäädäntöön tiukennuksia jo 12 päivää myöhemmin.

Uusi lainsäädäntö toteutettiin osavaltioiden välisellä tuliasesopimuksella, johon sisältyi aselakien harmonisointi koko Australiassa, automaattisten ja puoliautomaattisten kiväärien ja haulikoiden täyskielto, kaikkien aseiden rekisteröintipakko sekä aseluvanhakijalta vaadittu perusteltu syy aseen hankkimiseen.

Kiellettyjen puoliautomaattiaseiden poiskeräämiseksi järjestettiin myös massiivinen takaisinostokampanja, jossa kansalaisilta kerättiin korvausta vastaan satojatuhansia aseita. Kampanjan kimmokkeena oli Australian perustuslaki, joka kieltää viranomaisia takavarikoimasta omaisuutta ilman korvausta. Kampanjan rahoittamiseksi tuloveroa nostettiin väliaikaisesti prosentilla, mutta se oli silti kansan keskuudessa suosittu. IANSA:n mukaan suurin osa aseistaan luopuneista ei hankkinut tilalle uusia.

Australian lakimuutosten tulokset ovat IANSA:n tilastoissa selvät. Aseilla tehdyt murhat ja itsemurhat vähenivät puoleen muutamassa vuodessa, ja trendi on edelleen laskeva. IANSA:n yleinen kanta on, että tuliaseilla tapahtuva väkivalta johtaa kuolemaan 12 kertaa todennäköisemmin kuin muu väkivalta.

Kritiikkiäkin on esitetty. Kansainvälisen naisten ammunta- ja metsästysyhdistys Wishin Samara McPhedranin ja Jeanine Bakerin vuonna 2006 British Journal Of Criminologyssa ilmestyneen artikkelin mukaan asekuolemat olivat laskussa jo ennen lakimuutoksia.

Lakien käyttöönoton jälkeen vuonna 2002 tapahtui vielä yksi kahden ihmisen hengen vaatinut, laillisilla aseilla tehty kouluampuminen, mutta muuten lakimuutokset näyttäisivät vaikuttaneen joukkomurhiin vähentävästi. McPhedran totesi Time-lehdelle toukokuussa 2008 joukkoampumisten olevan niin harvinaisia, ettei niistä voi vetää tilastollisia johtopäätöksiä.

Kanada: pakollinen turvakoulutus

Kanadassa historia on samanlainen. Vuoden 1989 Montrealin École Polytechniquessa 14 nuoren naisen hengen vaatineen verilöylyn jälkeen lainsäädäntöä alettiin uudistaa, ja muutokset saatiin voimaan 1991. Uusi laki toi aseidenomistajille pakollisen turvakoulutuksen ja aseiden ostoon 28 päivän odotusajan sekä viranomaisharkinnan aseluvan hakijan pätevyydestä. Vuonna 1995 aselakeja muokattiin vielä lisää: Lupakäytännöt muuttuivat, aseilla suoritetuista rikoksista annettavia tuomioita kovennettiin ja rekisteröintipakko asetettiin kaikille aseille. IANSA:n mukaan tulokset aseväkivallan vähenemisessä olivat myös Kanadassa selkeät, sillä kuolemantapaukset vähenivät paljon.

Kanadan tapaus on toisellakin tavalla mieleenpainuva. Aseiden rekisteröinti on ollut nykyisellään voimassa viitisentoista vuotta, mutta sen vastustajat eivät ole lannistuneet. Aserekisteriä pidetään kalliina ja sen hyötyjen olemassaolo kiistetään tai kyseenalaistetaan. Syyskuussa 2010 aserekisterin purkaminen jäi kahden äänen päähän Kanadan parlamentin äänestyksessä, ja pääministeri Stephen Harper aikoo pyrkiä rekisterin poistamiseen jatkossakin. Luottamusta lakien toimivuuteen ei herättänyt myöskään yhteen kuolemaan ja 19 loukkaantumiseen johtanut Dawson Collegen joukkoampuminen vuonna 2006. Tekijä oli saanut aseisiinsa luvan ampumakerhon jäsenenä.

Suomalaisiakin aseita kontrolloidaan lainmuutoksen myötä vahvemmin, mutta kuten kaikissa laeissa, myös pienaseiden tapauksessa on muistettava, että muutosta voi tapahtua myös toiseen suuntaan. Puoltajat ja vastustajat pysyvät kannoissaan, eikä keskustelu lopu koskaan.

Kanadassa, Australiassa ja muuallakin puhutaan kovin usein siitä, että laittomia aseita ei lailla voida poistaa. Bruce Millar muistuttaa kuitenkin, että kaikki aseet ovat alkujaan laillisesti valmistettuja, ja niistä tulee laittomia vasta, kun ne on luovutettu asetehtaasta ja myyty ensimmäisen kerran laillisia kanavia pitkin. Laittomuus tarkoittaa, että laillinen ase katoaa viranomaisten luparekistereistä ja alkaa kiertää epävirallisia reittejä käyttäjältä toiselle. Kun laillisia aseita kontrolloidaan paremmin, vähentää se samalla laittomien aseiden määrää.