Ritva Siikala ja Kassandra: Rauhanpalkinto ymmärrykselle ihmisten kesken

Kirjoittaja:

Sadankomitean rauhanpalkinto luovutettiin tänä vuonna Ritva Siikalalle ja Kassandran ry:lle kiitokseksi ja kannustukseksi pitkäjänteisestä toiminnasta ja taidetyöstä, jolla on edistetty kulttuurirajat ylittävää taidetta, sekä pitkäjänteisestä ja periksiantamattomasta toiminnasta ennakkoluulojen ja rasismin vähentämiseksi. Kassandra ry on kansainvälinen taidekeskus, joka tuottaa ja välittää teatteriesityksiä ja taideohjelmia sekä järjestää taidetyöpajoja, mutta kuka on nainen Kassandran takana?

”Puhun mieluummin ymmärryksestä ihmisten välillä kuin suvaitsevaisuudesta. Se on minusta tasa-arvoisempaa", sanoo teatteriohjaaja Ritva Siikala, Kassandra ry:n ja Teatteri Raivoisien Ruusujen perustaja.
”Taide on mahtava voima. Anne Frank todisti sen minulle. Taide avaa ovia. Taide tuottaa tietoa, joka on pelkkiä faktoja todempaa ja syvempää, koska siinä ovat emootiot mukana. Taide tuottaa oivalluksia, jotka lisäävät ymmärrystä. Tämä aika, tämä väestönmuutos tarvitsee taidetta, jossa eritaustaiset ihmiset työskentelevät yhdessä ja joka muovaa uutta suomalaista identiteettiä", kiteyttää Ritva Siikala, Suomen Sadankomitean vuoden 2011 rauhanpalkinnon vastaanottaja.

Siikalan ajatus tuli todeksi tämän vuoden keväällä, jolloin Kassandra-teatterin tulkinta Sofokleen 2400 vuotta sitten kirjoittamasta Antigonesta sai ensi-iltansa. Pohjois-Afrikan kansannousu heijastui taide-elämyksessä teatterin, tanssin ja musiikin keinoin. Elämän totuudet ja teatterin ilmaisuvoima kohtasivat. Mielivalta sai vastaansa Antigonen, kansalaisrohkeus pystyi murtamaan yksinvaltiaan mielivallan.

Millainen mahtaa olla palkinnonsaajan tausta?
”Maailmani pyörähti ympäri, kun näin nuorena tyttönä Anne Frankin päiväkirjan", kertoo Siikala. ”Saksalaisista en ollut siihen mennessä kuullut pahaa sanaa ja juutalaisista en tiennyt mitään. En tiennyt, että ihmisiä voidaan vainota vain sen takia, mitä he ovat. Musta muuttui valkoiseksi ja valkoinen sai useita harmaan sävyjä. Sen jälkeen ei mikään ole ollut itsestään selvää.”

Nuorelle tytölle Anne Frankin aiheuttama emotionaalinen ja intellektuaalinen shokki oli syvä.
”Näin joka ikisen esityskerran ja joka kerta hoipuin silmät kyynelissä alas Kemin Pirtin rappuja pitkin. Eihän tuollaista saanut olla maailmassa! Miten se oli mahdollista?”

Teatteri avasi Ritvalle ovet, jotka johtivat hänen nykyiseen elämäänsä ja työhönsä. Hän kasvoi Kemissä kodissa, joka oli täynnä kuvataidetta ja teatteria.
”Isäni rakasti kuvataidetta, joten seinillä roikkui tauluja monessa kerroksessa. Moni Lappiin matkalla ollut taiteilija pysähtyi meillä.”

Isä oli teatterilautakunnan puheenjohtaja ja Kemin kaupunginteatterin perustaja.
”Isäni, hammaslääkäri, ja jopa äitini olivat näytelleet itsekin 30-luvulla. Niin että kotona näyttelijöitä tuli ja meni. Minä istuin katsomassa käytännöllisesti katsoen kaikki esitykset", Siikala kertoo.
”Lisäksi minulla oli Kemin tyttölyseossa loistava, inspiroiva piirustuksen opettaja Nike Vanas. Hän avasi meille oppilailleen myös modernin taiteen.”

Anne Frankin herättämää vääryyden tunnetta Siikala sovitti ylioppilaaksi tultuaan lähtemällä poimimaan appelsiineja kibbutsille.
”Oli aika kovaa olla yksin maassa, jonka katukylttejäkään en osannut lukea. En tuntenut yhtään ihmistä, mutta opin hepreaa ja paljon muuta. Sittemmin vääryyden ja oikeuden rajat ovat tulleet yhä monimutkaisemmiksi. Rajojen ylittäminen ja yritys ymmärtää elämää ovat pysyneet elämäni teemoina.”

Teatteri Raivoisat Ruusut syntyi 1990-luvulla. Siikala halusi nostaa näkyviin Suomen naisnäyttelijöiden kyvyt ja ulottuvuudet. Normaalioloissa naisnäyttelijät olivat lähes aina paitsiossa. Raivoisat Ruusut tutki maailmaa naisten näkökulmasta. Se haki vastausta kysymykseen, miksi kulttuurimme rajoittaa ja muovaa naiseksi syntynyttä ihmistä niin rajusti.

Helsingin katukuva alkoi muuttua 1990-luvulla.
”Aloin miettiä, miltä tuntuu olla maahan muuttanut uussuomalainen (tämän sanan keksin vasta myöhemmin) nainen. Hän on syntynyt Somaliassa ja nyt kävelee Tallinnanaukiolla Helsingin Itäkeskuksessa.”

Käynnistyi Taiteen ja tieteen monikulttuurinen tutkimushanke Kassandra 2000.
”Kolmen vuoden ajan (1997–2000) etsimme vastauksia kysymykseen, millainen on suomalainen nainen vuonna 2000. Mukana oli paljon taiteilijoita ja opiskelijoita ja vuonna 2000 oli lukuisia yleisötapahtumia.”
Ritva itse ohjasi esityksen Sateenkaari Katajanokan konepajaan. Näyttämöllä oli naisia yhdeksästä kulttuuritaustasta.

Siitä se alkoi. Lumipallo lähti liikkeelle – eikä pysähtynyt.
”Välillä halusin pysähdystä, koska yhteiskunta ei arvostanut työtämme. Eikä Helsingin kaupunki vieläkään anna Kassandralle järjellistä avustusta. Samanaikaisesti sosiaalinen tilaus on valtava ja palautteet ovat rohkaisevia”, kertoo Siikala.

Lopulta kuitenkin aloitti toimintansa Kansainvälinen taidekeskus Kassandra.
”Paljon olemme Kassandrassa tehneet. Mukana on ollut sadoittain ihmisiä eri yhteyksissä. Olemme tehneet kansainvälistä yhteistyötä EU-hankkeessa ja nyt Pohjoismaiden kanssa. Moni uussuomalainen taiteilija on päässyt alkuun – löytänyt identiteettinsä Kassandran avulla", Siikala tiivistää.

Suurimmat unelmat eivät ole toteutuneet. Ritva olisi halunnut tehdä jo vuonna 2004 Kansallisteatterin päänäyttämölle esityksen, jossa uussuomalaiset ja kantasuomalaiset olisivat työskennelleet yhdessä.

Ritva toivoo, että Kassandra olisi jo vuosia sitten saanut sekä valtiolta että kaupungilta avustukset, jotka olisivat kattaneet vakituisen henkilökunnan palkat ja kiinteät kulut. Näin Kassandran taiteilijat olisivat saaneet enemmän näkyvyyttä ja taidekeskuksen työmuotoja olisi voitu levittää koko maahan.

Kysymykseen koskettavimmasta muistosta Siikala vastaa näin: "Enpä osaa sanoa. Ehkä saamani syntymäpäiväonnittelut tähän tapaan: Kiitos sinun, löysin itseni Suomessa."
Entä tulevaisuuden visio?
”Toivottavasti saan kirjoitetuksi kirjan, parhaimmillaan kaksi. Ne ovat pyörineet päässäni pitkään.”

Ritva Siikala:

Toiminnanjohtaja, teatteriohjaaja, kirjailija
Syntynyt 13. marraskuuta 1941 Oulussa
Valmistunut Teatterikoulun korkeakouluosastolta vuonna 1966
Opiskellut lisäksi teatteritiedettä, naistutkimusta ja uskontotiedettä
Perusti vuonna 1998 Raivoisat Ruusut -teatterin ja vuonna 2002 Kassandra ry:n

Lehden numero: