Outi Ojala – ystävä ja kollega rauhantyössä

Kirjoittaja:

Outi Ojala

Kuva: Sami Liukkonen

Outi Ojala oli ammatiltaan sairaanhoitaja. Hän työskenteli yli 20 vuotta Marian sairaalassa. Ylihoitajan auktoriteetti toimi politiikassa ja järjestötoiminnassa. Politiikkaan hän Outi päätyi ammattiyhdistysliikkeen kautta, hän oli muun muassa rakentamassa nykyistä Tehyä ja toimi järjestön hallituksen ja työvaliokunnan jäsenenä.

Outi oli nordisti, nuorena hän työskenteli Ruotsissa ja myöhemmin urallaan puolusti aina Suomen kaksikielisyyttä rikkautena. Kansanedustajana toimiessaan hän oli ensimmäinen Pohjoismaiden neuvoston vasemmistoliittolainen presidentti (2001-2002) ja kansanedustajakautensa jälkeen hän toimi Pohjola-Nordenissa puheenjohtajana.

Outi oli karjalainen, joka suhtautui maailmanparannustyöhön ja ihmisten asioihin intohimoisesti. Hänen kanssaan työskennelleet tiesivät, että hän saattoi suuttua varsin tulisesti, jos joku hänen mielestään ei suhtautunut asioihin riittävän vakavasti, oli väärässä tai ajoi omaa etuaan. Outilla oli kuitenkin kyky toimia monenlaisten ihmisten kanssa ja erottaa olennaisen, isot linjat. Eduskunnassa hänellä oli tapana opettaa edustajakollegoille ”Ojalan oppia”, miten valtion menojen ja tulojen ynnäystä tuli tehdä. Outilla oli vahva oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden taju, ja siksi hänestä tulikin monien vähemmistöjen ja syrjittyjen asian ajaja.

Outi toimi pitkään romaniasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana, Tarja Halosen seuraajana. Tehtävä vaati melkoisia diplomaatin kykyjä. Parhaiten Outi Ojala muistetaan ehkä kuitenkin sinä kansanedustajana, joka teki ensimmäisen aloitteen samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinnin mahdollistamisesta. Tämän aloitteen hän teki jo vuonna 1993 ja uudelleen 1997. Ensimmäinen versio lakialoitteesta sisälsi jo oikeuden yhteiseen sukunimeen ja adoptioon ja olikin sellaisena liian radikaali ja aikaansa edellä. Viimein vuonna 2001 laki hyväksyttiin ja tänä vuonna lopulta on saatu Outiakin kovasti ilahduttanut tasa-arvoinen avioliittolaki.

Outi toimi monissa kansalaisjärjestöissä elämänsä aikana. Sadankomitean puheenjohtajana hän toimi vuonna 2011. Rauhantyön lisäksi hän oli aktiivinen muun muassa Suomi-Venäjä-seurassa ja Kehitysvammaliitossa. Kehitysvammaliitossa häntä kiinnosti erityisesti projekti Pietarin kehitysvammaisten olojen parantamiseksi. Lähialueyhteistyö oli Outille tärkeätä ja pohjoismaisen yhteistyön lisäksi hän teki muun muassa Itämeren valtioiden neuvostolle selvityksen alueen kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksista. Selvitys sisälsi suosituksia siitä, kuinka järjestöjen toimintamahdollisuuksia alueella voisi parantaa.

Järjestöjen toiminnan mahdollistaminen oli hänen motivaattorinsa toimia muun muassa Raha-automaattiyhdistyksen hallituksessa. Arvonimilautakunnassa hänen linjansa oli, että myös niin sanottujen tavallisten ihmisten, esimerkiksi kulttuurialan aktivistien tulisi voida saada arvonimiä, ei ainoastaan liike-elämän edustajien.

Outi oli pitkän linjan sitoutunut vasemmistolainen. Hän toimi vuosia eduskuntaryhmänsä puheenjohtajana ja oli yli puoluerajojen ja kansainvälisesti arvostettu vaikuttaja. Missä vain hänen kanssaan kulki myös ulkomailla – jopa Välimeressä uidessa – tapasi ihmisiä, jotka ilmoittautuivat Outin äänestäjiksi tai ihailijoiksi.

Outille oli tärkeätä antaa tilaa ja mahdollisuuksia nuorille. Europarlamentaarikkona hän perusti oman ”eurooppakoulun”, jonka puitteissa hän otti harjoitteluun nuoria yli puoluerajojen oppimaan EU:sta. Kansanedustajana, kaupunginvaltuutettuna ja kaupunginhallituksen jäsenenä hän tuki nuoria tulokkaita politiikassa antaen neuvoja ja ohjeita elämän tiellä, joskus myös kun niitä ei pyydetty.

Outi oli karjalaisista juuristaan huolimatta Stadin friidu, joka rakasti monipuolisesti kulttuuria. Jättäydyttyään pois päivänpolitiikasta ja myös sairastumisensa jälkeen hän toteutti unelmiaan muun muassa matkustamalla paljon. Ystävättärien kanssa hän matkusti junalla Venäjän halki Kiinaan, interreilillä Venetsiaan ja moneen muuhun paikkaan. Hän pelasi korttia, kestitsi ystäviä, vei sukulaisten lapsia elokuviin, kävi rakkaassa Kuhmossa kamarimusiikkijuhlilla, ystävien luona Hankasalmella Kihveli soikoon -skifflefestivaaleilla, konserteissa ja teatterissa. Hän eli loppuun saakka täysillä.

Vaikka Outi yritti jättäytyä päivänpoltiikan ulkopuolelle viimeisinä vuosinaan ei hän voinut kokonaan jättää intohimoaan. Jos hän olisi elänyt vielä kesäkuussa hän olisi kiihtyneesti debatoinut ystävien kanssa Perussuomalaisten viimeisistä toilailuista politiikassa, mutta ennenkaikkea ollut hyvin tuohtunut siitä miten maakuntareformia ja soteuudistusta on viety eteenpäin. Erityisesti häntä olisi harmittanut miten hänelle tärkeätä perustuslakia, perusoikeuksia ja eduskunnan perustuslakivaliokuntaa niiden puolustajina on yritetty kampittaa. Sairaanhoitajana ja pitkäaikaisena sosiaali- ja terveysasioiden osaajana hän oli hyvin huolissaan siitä, miten Suomen julkista kaikille tarjolla olevaa terveydenhuoltoa oltiin ajamassa alas, eikä hän lainkaan uskonut kilpailuttamiseen ja niin kutsuttuun valinnanvapauteen firmojen ehdoilla.

Lehden numero: