Arktis globalisoituu

Arktisen alueen painoarvo on kasvanut kylmän sodan vastakkainasettelun päätyttyä ja nyt arktinen alue on maailmanpolitiikan tärkeä teema.

Arktinen alue on Suomen kannalta nyt erityisen ajankohtainen, sillä Suomi aloittaa kaksivuotisen puheenjohtajakautensa Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana toukokuussa. Arktinen neuvosto on kahdeksan arktisen valtion - Islanti, Kanada, Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska, Venäjä ja Yhdysvallat - muodostama yhteistyöfoorumi. Sen tehtävänä on edistää arktisten valtioiden ja alkuperäisväestöjen yhteistyötä etenkin ympäristönsuojeluun ja kestävään kehitykseen liittyvissä kysymyksissä. 

Arktinen alue on muodostunut ilmastonmuutoksen symboliksi, sillä ilmaston lämpenemisen vaikutukset kulminoituvat siihen napajään ja jäävuorien sulaessa. Avautuvat liiketoimintamahdollisuudet – jään alta paljastuvat energiavarat ja uudet merireitit – houkuttelevat alueelle uusia toimijoita, jotka pyrkivät hyödyntämään alueen tarjoamia mahdollisuuksia omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Muiden alueiden tapaan Arktis siis globalisoituu ja sen arvot, normit ja käytänteet muovautuvat ajan kuluessa kaikkien alueella vaikuttavien valtioiden, yritysten ja järjestöjen näköiseksi.

Kiina – Arktiksen nouseva  toimija

Selkeä merkki Arktiksen muuttumisesta globaaliksi alueeksi on Itä-Aasian ei-arktisten valtioiden kiinnostus ja osallistuminen arktiseen liiketoimintaan ja poliittiseen keskusteluun.  Erityisesti Kiinan arktiset visiot ovat herättäneet kansainvälisessä yhteisössä sekä suurta mielenkiintoa että epäluuloa. Kiinan kiinnostus on selitettävissä paljolti sen tarpeesta turvata pääsy arktisella alueella esiintyviin vaihtoehtoisiin maakaasu- ja öljyesiintymiin: sen valtava väestö vaurastuu, ja elintason nousu lisää energiankulutusta.

Kiinalaisyritykset ja valtiolliset sijoitusyhtiöt ovat investoineet Islantiin, Grönlantiin ja Pohjois-Siperian Jamaliin innokkaasti viimeisten vuosien aikana. Kiinan kiinnostus alueen hallintoa ja erityisesti Arktista Neuvostoa kohtaan on ollut kasvussa maan liityttyä järjestön tarkkailijajäseneksi vuonna 2013. Huhtikuussa 2016 käynnistyi myös mielenkiintoinen kehitys kun Kiina, Japani ja Etelä-Korea järjestivät ensimmäisen kolmenvälisen korkean tason arktisen tapaamisen, jonka tarkoituksena oli lisätä Koillis-Aasian ei-arktisten valtioiden yhteistyötä. Näissä tapaamisissa arktiset maat toimivat vuorostaan tarkkailijoina.

Kiinan suurin varustamo COSCO ilmoitti lokakuussa 2015 suunnittelevansa säännöllisiä rahtikuljetuksia Koillisväylää pitkin. Koillisväylä eli Pohjoinen meritie on Aasian pohjoispuolitse Atlantin valtamerestä Tyyneenmereen johtava meritie, joka on suurimman osan vuotta jäässä. Ilmastonmuutoksen edetessä ja kriittisen infrastruktuurin kehittyessä Koillisväylä on kuitenkin muuttumassa laivaliikennekelpoiseksi. Kiinan keskushallinto kytkee Arktiksen ja Koillisväylän kehittämisen enenevissä määrin vuonna 2013 lanseerattuun ”One Belt, One Road”-aloitteeseen, jonka tavoitteena on yhdistää Kiina paremmin maailmantalouteen sen naapurialueita kehittämällä. Koillisväylän avautumisen nähdään sekä laajentavan ja monipuolistavan Kiinan energiankuljetusreittejä että yhdistävän Kiinan paremmin Euroopan markkinoihin.

Uusien toimijoiden alueelle tuomat riskit?

Kiinan kasvavan arktisen roolin mukanaan tuomat riskit liittyvät kahteen päällekkäiseen teemaan. Ensiksi, alueen hauraasta ekosysteemistä johtuen Arktiksella tapahtuvalla taloudellisella toiminnalla on aina omat riskinsä. Kaikki lisääntyvä toiminta lisää esimerkiksi öljyvuodon mahdollisuutta, eikä sitä voida millään varotoimilla sulkea pois. Toiseksi, Kiinan mukanaan tuomien mahdollisesti erilaisten käytänteiden, arvojen ja normien yhteensovittaminen arktisten maiden tällä hetkellä määrittämän vallitsevan tasapainon kanssa voi pahimmillaan johtaa alueen kehitystä uhkaavaan epävakauteen. Kiina on kuitenkin toistuvasti korostanut sitoutuvansa arktisen vakauden ja harmonisen yhteisyön ylläpitämiseen.

Arktisen muutoksen ja siihen liittyvien epävarmuustekijöiden teema kytkee Arktiksen alueellisen kehityksen laajempaan maailmanjärjestelmän kokonaisuuteen: alueen kehitys paitsi heijastelee myös muokkaa maailman poliittista järjestystä ja yleistä turvallisuuspoliittista tilannetta. Siksi Kiinan arktisen toiminnan tarkastelu tarjoaa näkökulmia sekä arktisiin että globaaleihin turvallisuusuhkiin globalisaation, Kiinan nousun ja Ukrainan kriisin jälkeisen Venäjä-Kiina yhteistyön määrittämässä maailmassa.  

Sadankomitea  järjestää syksyllä 2017 seminaarin arktisesta turvallisuudesta. Seminaariesitysten pohjalta kirjoitetaan myös julkaisu, jossa tutkijat keskustelevat globalisoituvan Arktiksen turvallisuustilanteen kehityksestä, erityisesti Kiinan roolia valottaen.

Liisa Kauppila on väitöskirjatutkija Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskuksessa.

Johanna Kelhu on Sadankomitean varapuheenjohtaja. Kirjoittajat osallistuvat myös seminaarin ja julkaisun tuottamiseen.

Lehden numero: