Rohingojen hätä Myanmarissa pahenee

Kirjoittaja:

Rakhinen osavaltiossa Myanmarissa on käynnissä yksi aikamme suurimmista pakolaiskriiseistä. Elokuun lopusta alkaen rohinga-väestö on joutunut Myanmarin armeijan terrorivastaiskujen kohteeksi ja sen seurauksena arviolta 370 000 ihmistä (1,1 miljoonasta rohingasta) on muutaman viime viikon aikana paennut Rakhinesta naapurimaa Bangladeshiin. Väkeä virtaa rajan yli 15 000 hengen päivävauhdilla. Rohingojen vaino on suoraa jatkumoa vuosikymmenien ajan tapahtuneelle systemaattiselle syrjinnälle, mutta tämänkaltainen massiivinen väkivallan ja tuhon aalto on ennennäkemätöntä. Human Rights Watch (HRW) ja YK ovatkin raportoineet etnisen puhdistuksen olevan käynnissä. Bangladeshin pääministeri kutsuu tilannetta kansanmurhaksi.

Väkivallan aalto alkoi elokuun loppupuolella jolloin uudehko kapinallisryhmittymä Arakan Rohingya Salvation Army hyökkäsi Rakhinessa poliiseja vastaan tappaen 12 henkeä. Vastatoimena Myanmarin armeija on aloittanut massiivisen hyökkäyksen rohingojen asuinalueille polttaen ne maan tasalle ja tappaen epäiltyjä kapinallisia. HRW:n satelliittikuvista tekemän analyysin mukaan 62 kylää on syyskuun puoliväliin mennessä poltettu maan tasalle.

Asiantuntijat ovat arvioineet että vastaiskut ovat täysin ylimitoitetut Arakan Rohingya Salvation Armyn (ARSA) aiheuttamaan uhkaan nähden. Tilannetta pahentaa erityisesti  se, että Myanmarin hallitus on estänyt humanitaarisen avun perillemenon Rakhineen. Myanmarissa on jo pitkään toiminut buddhalaisnationalistinen liike keulakuvanaan munkki U Wirathu, joka on lietsonut vihaa muslimeja kohtaan. Uskonnollinen väkivalta kumpuaa buddhalaisenemmistön pelosta ja siitä, että he kokevat muslimivähemmistön olevan uhka orastavalle demokratialle ja kansallistunteelle, joka kulminoituu Myanmarissa vahvasti nimenomaan buddhalaisuuteen.

Lapsi telttojen lähellä. Kuva: Steve Gumaer
Lapsi telttojen lähellä. Kuva: Steve Gumaer


Lapsi telttojen lähellä. Kuva: Steve Gumaer

Aung San Suu Kyi on hiljaa

Merkillepantavaa on ollut Myanmarin de facto kansanjohtajan Aung San Suu Kyin hiljaisuus. Suu Kyi on pysytellyt hiljaa rohingojen tilanteesta jo pidemmän aikaa. Hän ei kommentoinut vuoden 2012 väkivallan aallon aikana muslimien tilannetta ja on pysytellyt tämän väkivalta-aallon aikana vaiti. Aung San Suu Kyi piti vihdoin televisioidun puheen, jossa hän vaati tutkintaa siitä mikä siirtolaisaallon on aiheuttanut. Sen sijaan hän ei tuominnut väkivaltaisuuksia tai vaatinut niiden lopettamista. Kannanotto on erittäin maltillinen suhteessa väkivallan ja tuhon määrään.

Hiljaisuus johtuu todennäköisesti kahdesta syystä: Suu Kyillä on vaikeat suhteet Myanmarin armeijaan, minkä vuoksi hän välttelee astumasta armeijan tontille. Armeijalla on edelleen vahva perustuslaillinen ote vallankahvasta, minkä vuoksi Suu Kyilla on tässä asiassa enemmän moraalista kuin todellista valtaa. Rakhinen väkivalta on nimenomaan armeijan johtama vastaisku, eikä Suu Kyilla ole suoraa valtaa tai välttämättä edes kovinkaan vahvaa vaikutusvaltaa armeijan kenraaleihin.

Toinen ja vielä tärkeämpi syy hiljaisuuteen liittynee Suu Kyin poliittiseen strategiaan. Suu Kyi tarvitsee kansan tukea poliittiselle uralleen ensimmäisenä demokraattisesti valittuna johtajana, ja buddhalaisnationalismi on Myanmarissa hyvin suosittua kansan keskuudessa. Tässä asiassa Myanmarin sisällä käytävä keskustelu rohingoista ja muslimeista yleensä melko muslimivastaista.

Myanmarissa nähdään, että länsimainen lehdistö ei raportoi muslimien tekemästä väkivallasta. Esimerkiksi ulkomaisille toimittajille järjestämässään vierailussa Rkahineen armeija esitti, että kylien polttaminen yksinomaan rohingojen omaa työtä. Rohingat nähdään bengalilaisina maahanmuuttajina, joilla ei ole oikeutta olla Myanmarissa. Samalla tavalla myös muslimit yleisesti nähdään lähtökohtaisesti turvallisuusuhkana. Antamalla tukensa muslimivähemmistölle Suu Kyi yksinkertaisesti menettäisi äänestäjiä.

Mielenosoittajat pyytävät vapauttamaan poliittiset vangit vuonna 2009. Kuva: totaloutnow/Flickr cc

Mielenosoittajat pyytävät vapauttamaan poliittiset vangit vuonna 2009. Kuva: totaloutnow/Flickr cc

Humanitaarinen kriisi

Rakhinessa on käynnissä valtava humanitaarinen kriisi, jonka selvittämiseen on tarjolla hyvin vähän kansainvälistä tukea. Eräs YK:n tiedottaja onkin kuvaillut rohingoja maailman ystävämättömimmäksi kansaksi. Bangladesh on ilmoittanut ottavansa rohingat vastaan joksikin aikaa, mutta siirtävänsä heidät myöhemmin elinkelvottomaksi kuvaillulle tulvivalle saarelle.

Kiina on ilmoittanut tukevansa Myanmarin hallituksen toimia. EU:n korkea edustaja Federica Mogherini vetoaa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kunnioittamiseen ja kertoo, että EU lisää humanitäärista apua Bangladeshiin ja Myanmarin hallitusta yritetään painostaa avaamaan humanitäärisen avun kanavat Rakhineen. YK:n turvaneuvosto tuomitsi armeijan väkivaltaisuudet ja kehotti Myanmarin hallitusta toimeenpanemaan Kofi Annan johtaman komission suositukset Rakhinen tilanteen parantamiseksi.

Tilanteeseen ei näytä olevan välitöntä tai edes kovin pikaista ratkaisua – Myanmarin hallitus lienee tyytyväinen rohingojen pakenemiseen, sillä se ei katso olevansa vastuussa tästä laittomiksi maahanmuuttajiksi katsomastaan ihmisryhmästä. Hallitus onkin ilmoittanut, ettei se päästä paperittomia rohingoja enää takaisin maahan. Tukea lähialueilta ei ole odotettavissa, sillä Kaakkois-Aasian maissa ei olla aikaisemmin suhtauduttu kovinkaan suopeasti rohingojen pakenemiseen ja ASEAN:in puuttumattomuuden doktriini estää naapurimaita vaikuttamasta asiaan. Ilman laajaa kansainvälistä painostusta erityisesti USA:n ja EU:n puolelta Myanmar tuskin lopettaa väkivaltaisuuksia. Kansainvälistä yhteisöä on kritisoitu voimakkaasti kykenemättömyydestä estää kansanmurha Ruandassa. Täytyy toivoa, että historia ei toista itseään tässä tapauksessa.



Juttu on aiemmin julkaistu Ulkopolitistissa.

Lehden numero: