Health Through Peace – Terveydenhuollon rauhanjärjestöt koolla Yorkissa

Kirjoittaja:

Miten saada ydinasevaltiot ja niiden kumppanit mukaan ydinasesopimukseen? Miksi sotaa käyvät joukot kunnioittavat yhä vähemmän sairaaloiden ja terveydenhuollon työntekijöiden koskemattomuutta? Miten pakolaisten asema ja terveydenhuolto voidaan turvata? Miten pienaseväkivaltaa saadaan hillityksi?

Tässä Englannissa Yorkin vanhassa yliopisto- ja arkkipiispakaupungissa syyskuun alussa pidetyn kongressin tärkeimpiä teemoja. Kongressin järjestäjinä olivat Britannian terveydenhuollon ammalaisten rauhanjärjestö MedAct sekä kansainvälinen International Physicians for the Prevention of Nuclear War (IPPNW), jolle kongressi oli kahdeskymmestoinen.

YK:n vastikään hyväksymä ydinaseet kieltävä sopimus puhutti tietysti eniten. Kokouksessa iloittiin siitä, että jopa 122 valtiota kannatti tämän sopimuksen hyväksymistä.  Ydinasevaltiot eivät kuitenkaan ole mukana, eivätkä myöskään niiden liittolaiset (Nato-maat, Australia ja Japani). Euroopan liittoutumattomista maista suuri osa, muun muassa Sveitsi, Itävalta, Irlanti ja Ruotsi, kannatti sopimusta, joten Suomi neuvotteluihin osallistumattomana asettuu kyllä outoon valoon. Kongressissa pohdittiin tapoja vaikuttaa näihin vastahankaisiin maihin, joita kutsuttiin nimellä weasel-states (kiemurtelevat kärppä-valtiot).  Sopimukseen sitoutuneiden maiden painostusta ja moraalista tuomiota, laajaa kansalaiskeskustelua sekä ydinaseriisunnan perusteellista käsittelyä näiden maiden parlamenteissa pidettiin mahdollisina keinoina edetä tässä asiassa.

Euroopan pakolaistilanne ja erityisesti Lähi-idän jatkuvat aseelliset konfliktit olivat myös paljon esillä. Koska kyse oli terveydenhuollon ihmisten kokouksesta, puhuttiin erityisesti humanitaarisesta katastrofista sekä sairaaloihin kohdistuneista hyökkäyksistä.

Lääkärit ilman rajoja –järjestö (Médecins sans Frontiéres, MSF) oli mukana kokouksessa, vaikka se yleensä pyrkii pitämään etäisyyttä kaikkeen poliittiselta haiskahtavaan vaikuttamistyöhön.  MSF oli koonnut vaikuttavan esityksen viimeaikaisista Geneven sopimuksen vastaisista iskuista kriisialueiden terveydenhuoltoa kohtaan. Näyttää siltä, että sotilaalliset yksiköt pyrkivät tulkitsemaan näitä terveydenhuollon koskemattomuutta käsitteleviä sopimuksia hyvin luovasti omiin tarkoituksiinsa sopiviksi. Esimerkiksi sairaalan pommituksen jälkeen voidaan todeta, että mitäs olitte sotatoimialueella. Lisäksi on pyritty estämään siviililääkäreiden toiminta konfliktialueilla ja vaadittu, että kaikki haavoittuneet (siis myös vastapuolen taistelijat) pitää hoitaa sotasairaaloissa.  Samoin runsaasti Daeshin haavoittuneita taistelijoita hoitaneeseen sairaalaan ”sai” hyökätä, koska on ”ilmiselvää” että sairaala oli tuolloin Daeshin hallussa.

Israelin joukot ovat jo pitkään tulkinneet, ettei sairaalan koskemattomuus välttämättä koske siellä hoidettavia potilaita. He ovat tehneet täsmäiskuja sairaaloihin ja pidättäneet haavoittuneita palestiinalaisia ja vieneet heidät vankilaan. Israelin tulkinnan mukaan kyse ei tällöin ole iskusta sairaalaa tai lääkäreitä kohtaan. Yhdestä tällaisesta tilanteesta näimme ahdistavan videopätkänkin.

Kymmenissä työryhmissä käsiteltiin konkreettisia teemoja. Me Lääkärin sosiaalisen vastuun porukka olemme jo monta vuotta suunnitelleet yhdessä nigerialaisten kollegojen kanssa pienaseväkivallan vastaisia radio-ohjelmia Nigeriaan. Jo vuonna 2009 olivat paikalliset lääketieteen opiskelijat tehneet radio-ohjelmia pienaseita vastaan, ja nyt on vähän isomman rahoituksen turvin suunniteltu 10 lähetyksen sarja, joissa käsitellään väkivallan erilaisia aspekteja ja ehkäisykeinoja. Hankkeeseen kuuluu myös haastattelututkimus.  Päävastuu on IPPNW:n nigerialaisella jäsenjärjestöllä, mutta vahvana tukena on IPPNW:n keskustoimiston pienasekampanjan koordinaattori. 

Kiinnostavinta kokouksessa, kuten aina kansainvälisissä tapaamisissa, oli kuitenkin ihmisten tapaaminen ja verkostoituminen.  Ydinasesopimuksen tiimoilta pohdimme paljon ruotsalaisten ja muiden pohjoismaalaisten kanssa etenemislinjoja, ja rakensimme myös vahvaa eurooppalaista yhteistyötä. Venäjältä oli ohut edustus, mutta IPPNW:n Venäjän/CIS –alueen varapuheenjohtajaksi valittu Anastasia Medvedeja pyrkii tuomaan ydinaseriisunnan näkökulmia oman maansa keskusteluun. Kansalaisjärjestöjen tilanne Venäjällä on vaikea, eikä mikään poliittinen ryhmä ole tällä hetkellä kiinnostunut ydinaseriisunnasta.

Kiinnostavimpia vieraita kongressissa olivat epäilemättä pohjoiskorealaiset Ri Chung Il ja hänen vanhempi kollegansa. Ri puhui erinomaista englantia, oli aidosti kiinnostunut kokouksen annista ja osallistui aktiivisesti myös loppujulkilausuman tekemiseen. Kun siinä viitattiin tasapuolisesti ilmapiirin kiristymisen syinä sekä viimeaikaisiin sotaharjoituksiin että ydinkokeisiin maita mainitsematta, hän koki, että voi yrittää levittää tätä julkilausumaa myös omassa maassaan. Toki Rin näkemys oli, että syy Pohjois-Korean ydinkokeisiin on yksinomaan Yhdysvaltain vihamielinen politiikka ja hän piti pakotteita erittäin valitettavina. Pidän silti tärkeänä, että meillä on myös heihin keskusteluyhteys.

Lehden numero: