Itsenäinen Kurdistan?

Kirjoittaja:

Irakin Kurdistanissa (kurdilaisittain Bashur, eli Etelä-Kurdistan) järjestettiin kansanäänestys 25.9.2017. Miljoonat kurdit jonottivat kansallisen innostuksen vallassa äänestämään luvatusta itsenäisyydestä.

Itsenäisyyskansanäänestyksen voi nähdä kurdien pitkäaikaisten toiveiden täyttymyksenä, mutta tarkemmassa katsannossa kansanäänestykseen ja itsenäisen Kurdistanin rakentamiseen sisältyy lähes kaikki ne ongelmat joita nationalististen kansallisvaltioiden rakentamiseen yleensäkin on sisältynyt.

Kurdistanin autonomisen alueen presidentti Massoud Barzani puolusti kansanäänestystä BBC:lle julistaen että “rauhanomainen äänestys ei ole rikos” ja kysyen retorisesti “jos demokratia on meille pahaksi, miksi se on kaikille muille hyväksi”.

Presidentti Barzanin lausunnot asettuvat kuitenkin erikoiseen valoon kun ottaa huomioon että hän on istunut virassaan jo kaksi vuotta yli virkakautensa ja hajottanut alueen parlamentin joka kieltäytyi hyväksymästä hänen virkakautensa pidennystä. Käytännössä Barzani ja hänen KDP-puolueensa hallitsevat ilman pikemmin aseellisen voiman, kuin aidon demokraattisen mandaatin ansiosta.

Kuva: Jan Sefti

Kuva: Jan Sefti

Asepuolueiden korruptiovalta

Irakin Kurdistanissa 90-luvulla käyty sisällissota päättyi KDP:n ja sen vastustajan, PUK-puolueen väliseen vallanjakosopimukseen. KDP, joka Barzanin johdolla liittoutui sisällissodassa Saddam Husseinin kanssa, on siitä lähtien pitänyt hallussaan korkeimpia asemia, mutta hallintopaikat on jaettu “sulle-mulle”-hengessä KDP:n ja PUK:n kesken. Kumpikin puolue on kuitenkin pitänyt käytännössä kiinni myös omista hallintoalueistaan. Irakin Kurdistan on jakautunut KDP:n hallitsemaan “keltaiseen vyöhykkeeseen” pohjoisessa ja PUK:n hallitsemaan “vihreään vyöhykkeeseen” etelässä. Kurdistanin autonomisella alueella on periaatteessa oma armeijansa, peshmerga-joukot, mutta käytännössä nämä joukot ovat suurimmaksi osaksi jakautuneet KDP:n ja PUK:n prikaateihin. Sama pätee poliisivoimiin ja muihin turvallisuuselimiin.

KDP:n ja PUK:n kaksipuoluejärjestelmä on johtanut käytännössä laajamittaiseen korruptioon ja nepotismiin, josta on syytetty myös Barzania itseään ja hänen veljenpoikaansa, pääministeri Nechirvan Barzania. Vuonna 2009 perustettu “Gorran” (Muutos) - liike on ravistellut Irakin Kurdistanin korruptoitunutta politiikkaa ja noussut suurimmaksi oppositiopuolueeksi. Käytännössä KDP ja PUK ovat kuitenkin pitäneet yhä hallinnon ohjaksia ja kontrolloineet alueen öljytuloja.

Kiistanalaiset alueet



Daeshin nousu Irakissa 2014 asetti Kurdistanin aluehallinnon tulikokeeseen, josta kurdien peshmergajoukot ovat kuitenkin nousseet voittajina. Peshmergat ovat vallanneet Daeshilta monia alueita varsinainen Kurdistanin autonomisen alueen ulkopuolella. Monista näistä alueista on pitkään kiistelty Bagdadin keskushallinnon ja kurdien välillä.

Peshmergajoukkojen eteneminen on asettanut kiistanalaiset alueet kurdien de facto-kontrollin alaiseksi ja kärjistänyt samalla monia etnisiä kiistoja. Pahimpia konfliktipisteitä on ollut Tuz Khurmatun kaupunki, joka on jakautunut shiiamilitioiden hallitsemaan shiialaisten turkmeenien alueeseen ja peshmergajoukkojen kontrolloimaan sunnien alueeseen. Etninen vihanpito kaupungissa on käynyt niin pahaksi, että kaupungin osat on erotettu toisistaan muurilla.

Daeshin vastaisen taistelun yhteydessä peshmergajoukot ovat syyllistyneet ihmisoikeusloukkauksiin erityisesti sunniarabeja kohtaan, ja arabien kotien hävittäminen herättää epäilyksiä pyrkimyksistä etniseen puhdistukseen. Saddamin kaudella harjoitettu arabisaatiopolitiikka on osaltaan ruokkinut monien kurdien mielessä oikeutusta pakkokeinoin toteutettavaan uudelleenkurdilaistamiseen. Tällaisen etnisen kostomentaliteetin jalkoihin jävät kuitenkin yleensä syyttömät tavalliset ihmiset, joiden kärsimys helposti muuttuu käyttövoimaksi uudelle vihanpidon kierteelle.

Kurdien lisääntynyt voima huolestuttaa, paitsi alueen arabeja, myös monia alueen pienempiin etnisiin vähemmistöihin kuuluvia. Kurdien aluehallinnon painostuspolitiikka on saanut osakseen vihaista kritiikkiä niin turkmeeni- jesidi- kuin assyrialaisväestön piiristä. Riski siihen, että Kurdistanin rajoja tullaan kansanäänestyksen jälkeen vetämään aseellisen konfliktin ja jopa suoranaisten etnisten puhdistusten kautta, näyttää valitettavan isolta.

Irakin kurdien keskuudessa on varmasti laaja halu itsenäisyyteen, ja tässä mielessä alustavat tulokset joiden mukaan reilusti yli 90% äänestäneistä on tukenut itsenäisyyttä, edustavat aitoa yleistä mielipidettä. Kiistellyillä monietnisillä alueilla kansanäänestyksen tulosta ei kuitenkaan voi pitää luotettavan mittarina asukkaiden mielipiteistä, sillä itsenäisyyttä vastustavat boikotoivat pääosin äänestystä.

Kurdistan - kansallisvaltio vai autonomian alue?

Vaikka kurdeilla, kuten kaikilla muillakin, tulisi olla oikeudet omaan kieleen, kultuuriin ja demokraattiseen itsemääräämiseen, uuden kansallisvaltion perustaminen näiden oikeuksien toteuttamiseksi sisältää samoja ongelmia, joista 1800- ja 1900-lukujen historia suurelta osin kertoo.

Reaalipoliittisesti Kurdistanin itsenäisyyskansanäänestyksen voi myös nähdä liittyvän KDP:n ja PUK:n pyrkimykseen säilyttää oma korruptoinut ja autoritaarinen poliittinen hegemoniansa lietsomalla etnistä nationalismia. Samalla luodaan perusteet jatkaa näiden puolueiden aseelliseen voimaan nojaavaa valtaa vahvistavaa poikkeustilaa. Tällaisen politiikan seuraukset ovat usein tuhoisat.

Irakin Kurdistanin johtajien päätökseen edetä itsenäisyyskysymyksessä voi osaltaan vaikuttaa myös laajempi ideologinen ja poliittinen kamppailu kurdien keskuudessa. Siinä missä Barzani ja KDP ovat muodostuneet perinteisen nationalistisen mallin keulakuviksi myös muiden maiden kurdien silmissä, Abdullah Öcalan, Turkin kurdipuolue PKK ja Syyrian kurdiliike ovat puolestaan haastaneet tätä nationalistista mallia yhä vahvemmin. PKK:n ja Syyrian Syyrian kurdipuolue PYD:n ajama demokraattinen konfederalismi on hylännyt kansallisvaltion tavoitteen ja korostaa sen sijaan laajaa paikallisten yhteisöjen autonomiaa ja valtiorajojen purkamista. Syyrian Rojavan mallin menestyksen myötä konfederalistinen malli on muuttunut ylevästä tavoitteesta hyvinkin konkreettiseksi vaihtoehdoksi. Itsenäisyysäänestyksen voi nähdä siis myös Barzanin ja perinteisten kurdinationalistien vastauksena Rojavan haasteeseen. Irakin Kurdistanin itsenäisyyden kautta nationalistit voisivat jälleen ottaa johtoaseman eri valtioihin jakautuneiden kurdien liikehdinnässä. 

Länsimaiden vastuu

Länsimaat, Suomi mukaan lukien, ovat tukeneet vuodesta 2014 alkaen Irakin kurdien Daeshin vastaista taistelua. Tuki on nähty perusteltuna Daeshin uhan takia, mutta sen seuraukset voivat osoittautua luultua kauaskantoisemmiksi ja monitahoisemmiksi. Erityisesti KDP on käyttänyt tukea vahvistaakseen omia peshmergaprikaatejaan. Kun KDP:hen sidoksissa olevat peshmergajoukot hyökkäsivät PKK:ta sympatisoivia jesidejä vastaan Shengalissa keväällä 2017, asia nousi keskusteluun Saksassa ja Saksa keskeytti asetoimituksensa peshmergoille.

Jos kansanäänestys ja kurdien itsenäistymispyrkimys johtaa uuteen aseelliseen konfliktiin, länsimaiden asetoimitukset ja muu tuki peshmergajoukoille voivat joutua varsin kyseenalaiseen valoon. Länsimailla onkin tässä tilanteessa erityinen vastuu siitä että Irakin tilanne ja kurdien itsenäistymishalut voitaisiin ratkaista rauhanomaisesti ja kaikkien etnisten ryhmien oikeuksia sekä demokratiaa kunnioittaen.

Lehden numero: