Tuomas Kyrön kirjassa Mielensäpahoittaja vanha melkein-leskimies kertoo vaikeasta suhteestaan maailmaan. Kirja koostuu monologeista, joista jokainen alkaa sanoilla ”kyllä minä niin mieleni pahoitin”. Esimerkiksi: "Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aurinko paistoi." Onko tämä nyt laitaa, mies kysyy, onko nyt hyvä näin sitten. Ja vastaa: ”kyllä ei ole”. Asiat eivät ole hyvin, sillä ne ovat toisin kuin aiemmin. Ennen oli paremmin, paremmassa maailmassa.