Rypälepommit ovat epätarkkoja ja epäluotettavia

Kirjoittaja:

 

SPR:n humanitaarisen oikeuden vapaaehtoiskouluttaja, tutkija Timo Nyyssösen mukaandata-cke-saved-src=/files/u2/nyyssonen3.jpg rypälepommeja on useita eri tyyppejä ja kokoja. Rypälepommeja käytettiin laajamittaisesti 60-ja 70-luvun sodissa Vietnamissa, Laosissa ja Kamputseassa. Viime aikoina niitä on käytetty Bosnia-Herzegovinassa, Kosovossa, Irakissa, Afganistanissa, Tsetsheniassa ja Libanonissa.

Rypälepommi koostuu kuorma-ammuksesta ja jopa 650 tytärammuksesta, jotka vaikuttavat laajalla, jopa useiden neliökilometrien alueella. Ammusten leviämiseen saattaa vaikuttaa suuresti esimerkiksi tuuli, etenkin jos ammuksessa on niin sanottu jarruvarjo. Ammukset voivat kulkeutua kilometrinkin päähän tarkoitetusta kohteesta ja jäädä suutareina roikkumaan vaikkapa puun oksaan tai pehmeälle maalle.

Räjähtämättömien rypälepommien raivaaminen on paljon hankalampaa kuin miinojen. Nyyssösen mukaan keskimäärin 5 prosenttia tytärammuksista jää räjähtämättä. Joillakin ammustyypeillä luku on jopa 10-40 prosenttia.

Vaikka ”suutareita” syntyy noinkin paljon, rypälepommin ammus on äärimmäisen herkkä räjähtämään: muutos ilman kosteusprosentissa, tuulenvire tai käden hipaisu voi riittää. Myös sähkömagneettinen pulssi voi aiheuttaa räjähdyksen, eikä ammuksen sytyttimen purkaminen ole mahdollista.

Asuinalueiden kauhu

Humanitaarisen oikeuden kannalta rypälepommit voivat aiheuttaa siviiliväestölle kohtuuttomia kärsimyksiä. Nyyssönen kertoi Rauhanliiton kevätkokouksessa, että Kansainvälinen Punainen Risti on suositellut valtioille epätarkkojen ja epäluotettavien rypäleammustyyppien varastoinnin, käytön ja myynnin lopettamista, ei rypäleammusten täyskieltoa. Rypäleammusten käyttö asutuilla alueilla tulisi kuitenkin kieltää kokonaan ja tehdä oikeudellisesti sitovaksi kansainvälisellä sopimuksella.

Libanonin konflikti on tuorein osoitus rypälepommien tuhovaikutuksesta ja tarpeesta säätää niiden käytöstä kansainvälisesti. Etelä-Libanonin kaupungeissa ja maaseudulla räjähtämättömät rypälepommit tappavat edelleen ihmisiä. Tytärammukset voivat tunkeutua jopa puolen metriä maanpinnan alapuolelle, joten maanviljelijöille niistä on ikuinen uhka, samoin kuin rakentajille.

Sitova sääntely puuttuu

Kansainvälisen Punaisen Ristin aloitteesta laadittiin pöytäkirja kansainväliseen sopimukseen tietyistä tavanomaisista aseista, joka edellyttää, että aseellisen konfliktin osapuolet joko raivaavat tai avustavat räjähtämättömien ammusten raivauksessa ja antavat myös tietoa siitä, mille alueille pommeja on siroteltu. Pöytäkirja ei kuitenkaan mainitse rypälepommeja erikseen, eikä vaadi rajoittamaan räjähtämättömien ammusten määrää tai rypälepommeille tyypillisiä umpimähkäisiä vaikutuksia.

Norjan hallituksen järjestämässä Oslon konferenssissa helmikuussa 2007 pyrittiin sopimukseen kohtuuttomia siviilitappioita aiheuttavien rypälepommien kieltämisestä. Prosessi jatkuu tänä vuonna Wienissä ja alkuvuodesta 2008 Dublinissa.

Suomi on ilmoittanut hankkivansa rypälepommeja korvaamaan henkilömiinoja. Puolustusvoimilla on käytössään useita asejärjestelmiä, joilla kuorma-ammuksia voidaan ampua muun muassa Hornet-hävittäjistä. Puolustusvoimen mukaan Suomeen oltaisiin hankkimassa itsetuhomekanismilla varustettuja rypälepommeja.

 

X X X

Voit kirjoittaa vetoomuksen rypälepommeja vastaan osoitteessa:

www.adressit.com/rypalepommit

 

 

 

 

Lehden numero: