Rauhanjärjestöt kaipaavat kattavaa ja pysyvää tukea

Kirjoittaja:

Mitä leikattiin lamassa, siis siinä kahdenkymmenen vuoden takaisessa, kolmella neljännesosalla, eikä ole sen koommin viitsitty nostaa edes leikkausta edeltäneelle tasolle? No, valtion budjetin rauhantyön edistämiseen suunnattuja varoja tietenkin. Nyt järjestöissä odotetaan päätöksiä tämän vuoden avustuksista.

1990-luvun lamassa kansalaisjärjestöjen tukia supistettiin pääsääntöisesti yhdellä kymmenesosalla. Rauhanjärjestöille myönnettäviä avustuksia supistettiin kuitenkin vuonna 1992 kerralla 70 prosentilla, ja sen jälkeen tuet pysyivät samalla tasolla lähes kaksikymmentä vuotta. Vuoden 2010 budjetissa tukea nostettiin tuntuvasti, mutta summa on edelleen kaukana 90-luvun alun tilanteesta.

”Rauhanrahat suhteessa moneen järjestötyön alaan ovat todella alhaiset”, kertoo Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius. Viime vuonna saatua korotusta hän pitää riittämättömänä.

Myös monet kansanedustajat ovat huomanneet rauhanjärjestöille maksettavan tuen pienuuden. Erkki Tuomioja (sd) teki asiasta viime syksynä talousarvioaloitteen, jossa vuoden 2010 budjettiin tehdystä lisäyksestä haluttiin tehdä pysyvä tasokorotus. Tuomiojan mukaan rauhanjärjestöille maksettava tuki on jäänyt selvästi jälkeen kuluista.

Aloite kuitenkin hylättiin hallituksen käsittelyssä.
”Hallitus on useita kertoja yrittänyt jopa pienentää tukea. Eduskunnassa tuki on saatu palautettua takaisin samalle tasolle”, Tuomioja kertoo. Hän ihmettelee aloitteen kaatumista, sillä sen olivat allekirjoittaneet myös monet hallituspuolueiden jäsenet.

Tukipäätöstä odotetaan jännityksellä

Päätös vuoden 2011 budjetin rauhanrahoista on tehty, mutta summaa ei ole vielä jaettu järjestöjen kesken. Pottia ovat osittamassa kymmenet eri järjestöt ja tahot.

Rauhanjärjestöille tuen pieneneminen olisi kohtalokasta, sillä valtion tuki muodostaa monien järjestöjen pääasiallisen rahoituksen.
 ”Me toivoisimme, että tuki kasvaisi samaan tahtiin kulujen kanssa”, Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro toteaa.

Jos lisätukea olisi saatavilla, Rauhanpuolustajat käyttäisi tuen toiminnan valtakunnallistamiseen ja kansainväliseen toimintaan. 
”Näillä resursseilla esimerkiksi kansainvälisiin konferensseihin osallistuminen on hankalaa”, Matinpuro kertoo.

Myös Rauhanliitossa säästetään kansainvälisestä ja valtakunnallisesta toiminnasta. Lodenius kertoo, että rahojen ollessa vähissä toiminta keskittyy kapealle alueelle Helsingin ympäristöön.

Lisätuki voitaisiin Rauhanliitossa käyttää myös työvoiman palkkaamiseen. Tällä hetkellä toimintaa pyöritetään pitkälti talkoilla ja vapaaehtoisvoimin. 
”Se ei ole pelkästään huono asia, mutta olisihan se ihanaa, jos ammattilaisille voisi työstä maksaa myös korvausta” toteaa Lodenius.

Sadankomitean pääsihteeri Eekku Aromaa kertoo, että järjestöllä olisi tarvetta useammalle työntekijälle ja isommille kampanjoille. 
”Nyt toiminta on sopeutettu käytettävissä oleviin tuloihin, mutta kansainvälisiin sisarjärjestöihin verraten meidän toiminta on aika vaatimatonta. Yksi työntekijä joutuu vastaamaan liian suuresta työtaakasta”, Aromaa toteaa.

Paitsi lisätukea, järjestöissä toivotaan pysyvää rahoitusta. Epävarmuus hankaloittaa järjestöjen toimintaa.
”Toimintaa on hankala suunnitella pitkäjänteisesti, sillä seuraavan vuoden tuesta ei voi olla varma ennen kevään päätöstä”, toteaa Matinpuro.

Lehden numero:

Aiheet:

Uusimmat jutut samasta aiheesta

Nähdään 2020 »

Pax ei ilmesty vuonna 2019.

1963 – Suomi murroksen keskellä »

Suomen suurin ikäluokka on Sadankomitean ikätovereita. Millaiseen Suomeen Sadankomitea ja muut 1963 syntyneet tulivat?

Sadankomitean linja »

Sadankomitean ensimmäinen sihteeri, entinen puheenjohtaja ja pitkäaikainen aktiivi Pekka Peltola muisteli menneitä Pax-lehden pyynnöstä juhlavuoden kunniaksi.