Asekaupan valvonta unohtui vienninedistämisen varjoon

Kirjoittaja:

Puolustusministeriön tehtävänä on valvoa ja edistää sotatarvikkeiden vientiä. Tekeekö se vain sitä, vai pyrkiikö se myös edistämään suomalaista asevientiä? Yhteistyösopimukset esimerkiksi arabiemiraattien kanssa kielivät valvonnan toissijaisuudesta.

Lokakuisena iltapäivänä vuonna 1989 Sisu-Auto Oy lähettää telefaxin puolustusministeriöön. Sisu on saanut tietää Kuwaitin armeijan olevan hankkimassa 100 panssaroitua miehistönkuljetusajoneuvoa. Heidän valmistamansa XA-180, tutummin PASI, vastaisi erinomaisesti kuwaitilaisten vaatimuksia.

Sisu pyytää apua Suomen valtiolta. Ensinnäkin se haluaa tietää, suhtautuuko ”valtiovalta positiivisesti mahdolliseen vientilisenssipyyntöön”. Toiseksi ”Kuwaitin johto toivoo Suomen taholta poliittista elettä, joka osoittaa että valtiovalta on tämän hankkeen takana.” Sisu kertoo, että sen voisi osoittaa, jos ”Suomen puolustusministeri suorittaisi käynnin Kuwaitissa ja tapaisi sikäläisen virkaveljensä.”

Matkan aikana valtuuskunnan mukana matkustavat Sisun työntekijät voisivat samalla tavata Kuwaitin puolustusministeriön edustajia ja sopia tuotteensa esittelystä. Sisu muistuttaa kyseessä olevan miljardin markan eli noin 230 miljoonan euron arvoinen kauppa.

Saman vuoden keväänä ulkomaankauppaliitossa istuu ryhmä suomalaisten yritysten edustajia. He pohtivat keinoja edistää sotatarviketeollisuuden kauppoja. Ensimmäisenä toivelistalla on Suomen ja Yhdysvaltojen asevoimien välinen yhteistyösopimus, niin kutsuttu MoU eli memorandum of understanding. He pitävät sitä hyödyllisenä teollisuudelle, joka pääsisi sen avulla paremmin Yhdysvaltain markkinoille. Yritysten edustajat suosittelevat, ”että asiasta päättävät viranomaiset ryhtyisivät mitä pikemmin tällaisen sopimuksen toteuttamiseen tähtääviin neuvotteluihin”. Muistio lähetetään puolustusministeriöön.

On helmikuu 2011 ja Suomen puolustusministeri on matkustanut pääesikunnan päällikön, kenraaliluutnantti Markku Kolin kanssa Yhdistyneisiin arabiemiraatteihin. Miehet ovat allekirjoittaneet matkan aikana yhteistyösopimuksen maan armeijan kanssa. Puolustusministeri Jyri Häkämies korostaa emiraattien mediassa maiden yhteisiä intressejä ja kehuu vuolaasti vuodesta 2007 jatkunutta sotilaallista yhteistyötä.

Hän vierailee maailman suurimmilla IDEX-asemessuilla ja korostaa pitävänsä suomalaisen aseteollisuuden läsnäoloa Persianlahdella tärkeänä. Matkalla on mukana valtion aseyhtiö Patria. Se solmii aiesopimuksen Al Taif Technical Servicen kanssa. Yritykset aikovat yhdessä vastata jatkossa Arabiemiraattien maavoimien huollosta. Patrialla on tästä kokemusta, koska vuotta aiemmin sille ulkoistettiin Suomen armeijan maavoimien materiaalin ja asejärjestelmien huolto.
Suomalaiset palaavat kotimaahan tyytyväisinä. Arabikevät on alkanut kuukautta aiemmin.

Toukokuussa sanomalehti New York Times raportoi Arabiemiraattien värväävän palkkasotilaita. Väärinkäytöksistä tunnetun yksityisen turvallisuusyrityksen Blackwaterin, nykyään Academi, perustaja Eric Prince on lennättänyt maahan 2 000 sotilasta.

Kuukautta myöhemmin, muutama päivä ennen juhannusta kenraaliluutnantti Koli eroaa virastaan. Uusi työpaikka löytyi Arabiemiraattien sotilasjohdon neuvonantajan pallilta. Hänestä tulee ensimmäinen korkea-arvoinen suomalainen upseeri, joka on siirtynyt toisen valtion palvelukseen. Muita suomalaisia seuraa perässä.

Marraskuussa Arabiemiraattien turvallisuusneuvonantaja puhuu Helsingin Messukeskuksessa. Herra Williams on englantilainen poliisi, joka muistuttaa emiraattien olevan nuori valtio, jolla ei ole omia asiantuntijoita. Aiemmin kouluttajina toimivat yhdysvaltalaiset ja heillä oli sangen erilainen turvallisuuskäsitys. Nyt emiraatit ovat matkalla kohti eurooppalaista turvallisuuskulttuuria. Jyväskylän yliopiston johdolla maahan viedään suomalaista koulutusjärjestelmää ja puolustusvoimien johdolla suomalaista armeijaa.

Hyvästä kehityksestä huolimatta herra Williams ei halua salailla Princen sotajoukon tehtäviä Arabikevään keskellä. Se on jotain, mitä maan omat sotilaat eivät ehkä suostuisi tekemään. ”Jos jotain tapahtuu, niin lähetetään sotilaat hoitamaan homma”. Hänestä maa on säilynyt turvallisena vähäisen köyhyyden takia. Vakautta on myös edistänyt monarkia, ”koska siellä ei tarvitse huolehtia ihmisoikeuksista”.

Puolustusministeriön tehtävänä on valvoa ja edistää sotatarvikkeiden vientiä. Kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi totesi Ylen MOT-ohjelman haastattelussa helmikuussa 2012, ettei ristiriitainen tavoite tee ministeriöstä jääviä. Se vain korostaa tarvetta toimia puolueettomana viranomaisena:
"Useimmissa vaikeissa kysymyksissä on kaksi eri suuntiin viittaavaa näkökohtaa, ja on tietysti tärkeää, että toisaalta on nämä suomalaiset vienninedistämiskohdat ja toisaalta ne yleiset ihmisoikeus- ja puolustukselliset näkökohdat, joita kansainvälisesti pyritään edistämään."

Puolustusministeriön tehtävänä on myös valvoa puolustusvoimia. Tämä taas osallistuu sotatarvikkeiden kehittämiseen läheisessä yhteistyössä yritysten kanssa.

Kattiloista ja paistinpannuista tunnettu Hackman oli aiemmin metalliteollisuuden monialayritys. Se osallistui aktiivisesti sotatarvikkeiden kehittämiseen yhdessä puolustusvoimien kanssa. Ne kehittivät esimerkiksi 1980-luvun alussa panssariajoneuvoja vastaan suunnatun Kylkimiina 81:n.
Hackman halusi myydä sitä ulkomaille, ja tarjosi miinojen myynnistä puolustusvoimille viiden prosentin rojaltia eli lisenssimaksua.

Puolustusvoimille se ei riittänyt. Se halusi jokaisesta myyntierästä 10 prosenttia aina 10 000 kappaleeseen saakka, ja sen ylimenevistä miinoista viisi prosenttia. Rojalteja ei tarvinnut maksaa käteisellä. Kertynyt osuus myynnistä voitiin vähentää puolustusvoimien Hackmanilta tekemistä sotatarvikehankinnoista.

Palataan vielä Puolustusministeriön rooliin tässä kuviossa. Marraskuussa 2011 Sadankomitea kanteli oikeuskanslerille Puolustusministeriön toiminnasta, koska ministeriö ei vaadi sotilaskäyttöön vietävältä Vaisalan valmistamalta säähavaintoteknologialta puolustustarvikkeiden vientilupaa. Puolustusministeriön edustaja kertoi MOT:lle, että teknologian pitäisi olla erityisesti valmistettu sotilaskäyttöön. Yrityksen myyntijohtaja Ari Meskanen kuitenkin vahvisti, ettei kyseisellä laitteistolla ole mitään siviilikäyttöä.

Puolustusministeriö pyytää aina puolustusvoimilta lausunnon siitä, onko tiettyjä laitteita pidettävä sotilastarvikkeina. Näin on tehty myös Vaisalan tapauksessa. Tätä artikkelia varten kävimme läpi muutamia lausuntoja. Suurimmassa osassa niistä todettiin, että vienti hyödyttäisi myös puolustusvoimia.

Käytäntö jatkuu edelleen. Puolustusvoimat saa rojalteja esimerkiksi Patrian valmistamasta AMV-panssariajoneuvosta. Puolustusministeriö taas on myöntänyt Patrialle luvan viedä AMV esittelyyn muun muassa Marokkoon, Meksikoon ja Saudi-Arabiaan. Kaikki nämä maat ovat osallisena konfliktissa, ja niissä tapahtuu vakavia ihmisoikeusloukkauksia.
"Puolustusministeriö joutuu vetämään tätä rajaa tavalla tai toisella, on kuitenkin valtioneuvoston asia päättää missä se pääpaino on, ja se voi olla joko viennin edistämisessä tai sitten ihmisoikeuksien ja kontrollin edistämisessä. Sanoisin, että maailma on tällä hetkellä niin epävakaa, että päätös varmaan pitäisi mennä sinne kontrollin edistämisen puolelle", Koskenniemi totesi MOT-ohjelmassa.

Miten Sisun kaupoille kävi? Asiakirjat eivät kerro, lähtikö puolustusministeri Ole Norrback vienninedistämismatkalle Kuwaitiin. Panssariajoneuvot olisi ollut tarkoitus toimittaa vuosina 1991–1994. Kymmenen kuukautta telefaxin lähettämisen jälkeen Irak hyökkäsi Kuwaitiin. YK vaatii Saddam Husseinia vetämään joukkonsa maasta. YK:n turvallisuusneuvosto antoi valtuudet voimakeinojen käyttämiseen. Persianlahden sota alkoi tammikuussa 1991, kun Yhdysvaltain johtama yli 30 maan liittouma hyökkäsi Irakin armeijaa vastaan. Entisestä liittolaisesta tuli vihollinen.

Artikkeli perustuu Sadankomitean SaferGlobe Finlandilta tilaamaan selvitykseen suomalaisen aseteollisuuden vienninedistämisestä.

/
Sisu pyytää valtion apua myyntiponnisteluihin ja kertoo samalla käyttävänsä kiellosta huolimatta agenttiyritystä. Se on rekisteröity kolmanteen maahan ja yksi omistajista on kätevästi Kuwaitin puolustusministerin poika.

/
Sisun valmistamia Paseja on Suomen armeijan lisäksi käytössä monissa YK:n rauhanturvaoperaatioissa.

/
Havainnekuva säähavaintojärjestelmästä.

Kasvu ja työllisyys turvattava vaikka ihmisoikeuksien kustannuksella

Suomen viranomaiset ovat vakuuttaneet maamme noudattavan EU:n sotatarvikeviennin Yhteisessä kannassa vuonna 2008 asettuja vientikriteerejä. Niitä on kahdeksan, ja ne liittyvät alueelliseen rauhaan, kansainvälisen lain ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.

Sitten koitti joulukuu 2011. Valtioneuvosto myönsi Patrialle luvan viedä 36 kranaatinheitinjärjestelmää Saudi-Arabiaan. Ulkoministeriö oli esittänyt vientiluvan hylkäämistä. Lyhyesti sanottuna syynä oli, että Saudi-Arabia on yksi maailman vähiten demokraattisista maista ja sen ihmisoikeustilanne on hyvin heikko. Patria muistutti lobbareidensa avulla, että kyseessä on yli 100 miljoonan euron arvoinen kauppa.

Kaksi kuukautta myöhemmin Ylen MOT-ohjelma kertoi Vaisalan myyneen 4,4 miljoonan euron arvoisen tykistön säähavaintojärjestelmän asennettavaksi osaksi itävaltalaista tulenjohtojärjestelmää. Kauppa oli tehty vain kuukautta ennen julkisuudessa arvosteltua kranaatinheitinkauppaa. Toisin kuin Patrian, Vaisalan ei tarvinnut kysellä vientilupien perään.

Kansalaisten lähettämän palautteen mukaan suomalaisten yritysten vientitoimintaa ei tulisi tällaisilla kanteluilla ja televisio-ohjelmilla vaikeuttaa. Yrityksistä oli huolissaan myös valtioneuvosto, joka perusteli Patrian vientilupaa sen tuomilla yli 270 henkilötyövuodella. Neljä ministeriä oli kuitenkin eri mieltä ja äänesti vientilupaa vastaan.

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja kansanedustaja Jussi Niinistö jätti asiasta kirjallisen kysymyksen puolustusministerille. Hän tiedusteli, millä perusteilla hallitus aikoo jatkossa myöntää vientilupia ja taata suomalaisen puolustustarviketeollisuuden sekä sen työpaikat. Niinistö viittasi neljän ministerin kielteiseen kantaan. Niinistön puoluetoveri kansanedustaja Jussi Halla-aho ilmoitti aiemmin vastustavansa asekauppaa diktatuureihin.

Puolustusministeri Stefan Wallin avasi omaa näkemystään Nytid-lehden haastattelussa. Hän sanoo Suomen noudattavan ”mustia listoja”. Tällä hän tarkoittaa asevientikieltoja, jotka ovat kansainvälisen järjestelmän minimikriteeri. Näin Wallin hylkäsi suomalaisen ulkopolitiikan vanhan kirjoittamattoman säännön, jonka mukaan aseita ei viedä sotaa käyviin maihin.
Näyttää siltä, että ihmisoikeudet ja kansainvälinen rauha ovat asioita, joihin meillä on varaa vain hyvinä aikoina. Ei silloin, kun niitä juuri kaikkein eniten tarvitaan.

Jarmo Pykälä

Aseista turvallisuuteen

Viimeisten vuosikymmenten aikana sodankäynti on muuttunut entistä teknisemmäksi. Sodassa tarvittavia aseita eivät ole enää tykit ja rynnäkkökiväärit vaan esimerkiksi miehittämättömien lentokoneiden tiedonsiirto tai säähavaintolaitteet yhdistettyinä asejärjestelmiin. Samanaikaisesti sotilaalliset uhat ovat karisseet ja muuttuneet järjestäytyneeksi rikollisuudeksi tai terrorismiksi. Aseteollisuus lähenee näin hiljalleen turvallisuusteollisuutta.

Puolustus- ja turvallisuusteknologioita kehitetään pääasiassa valtioiden varoilla. Valtiot haluavat näille investoinneilleen myös tuottoja, ja tuotteita on siis saatava myös kaupaksi.
Seuraavaan on listattu muutamia keskeisiä suomalaisia tahoja, joissa näitä teknologioita kehitetään. Osa projekteista liittyy puhtaasti siviilisovelluksiin kuten terveydenhuoltoon tai työturvallisuuteen. Rajan vetäminen siviili- ja sotilasteknologioihin on kuitenkin vaikeaa.

Turvallisuus-ohjelma
Mukana on yli 200 projektia, jotka vaihtelevat työturvallisuudesta miehittämättömän lentokoneen viestintäjärjestelmän kehittämiseen. Yhdessä projektissa laadittiin selvitys Yhdistyneiden Arabiemiraattien Puolustus ja Siviiliturvallisuus Markkinoista. Suomen ohjelma on osa EU:n Puiteohjelma 7:n vastaavaa ohjelmaa, jonka rahoitus on 1,3 miljardia euroa.
Ajankohta: 2007–2013
Budjetti: 160 000 000 €, Tekes

Euroopan turvallisuusmarkkinat suomalaisten toimijoiden silmin
Analysoi suomalaisen teollisuuden kasvumahdollisuuksia. Hanketta vetää Ulkopoliittinen instituutti yhdessä Maanpuolustuskorkeakoulun ja Turun yliopiston kanssa. Selvityksen on tilannut Puolustus- ja ilmailuteollisuus ry (PIA) ja puolustushallinto.
Ajankohta: 2012–2012
Budjetti: 189 000 €, Tekes

Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta MATINE
Useita projekteja, joista suurimman tuen sai vuonna 2012 Satelliittipaikannuksen häirinnän tunnistaminen -projekti.
Ajankohta: 2012
Budjetti: 1 000 000 €, Puolustusministeriö

ESSOR, European Secure Software Radio Programme
Euroopan Puolustusviraston EDA:n alainen projekti, jossa kehitetään radioverkkoteknologiaa verkottautuneeseen sodankäyntiin. Suomessa hanke keskittyy Oulun yliopistoon ja siinä ovat mukana muun muassa Insta DefSec ja Patria.
Ajankohta: 2007–2012
Budjetti: 100 000 000 €, josta Suomen osuus 20 000 000 €.

Kielletystä sallituksi

Vuosi Sisu-Auton lähettämän telefaxin jälkeen sotatarvikkeiden vientilaki uudistettiin. Vuodesta 1938 lähtien voimassa olleen lain mukaan vienti oli kielletty, ellei ollut erityistä syytä sallia sitä. Uudessa laissa asia oli päinvastoin: vienti on sallittu, ellei ole erityistä syytä kieltää sitä.

Sitten tuli EU ja laittoi asiat uusiksi. Jäsenmaat muodostavat yhteisen sisämarkkinan, jolla ihmiset ja tavarat saavat liikkua vapaasti. Sotatarvikkeet olivat tästä poikkeus. Vasta vuonna 2009 niiden kaupasta säädettiin direktiivi (2009/43/EY). Sen tavoitteena ”on helpottaa puolustukseen liittyvien tuotteiden” siirtoja ja ”parantaa puolustusteollisuuden kilpailukykyä” EU:ssa sekä lisätä jäsenvaltioiden välistä teollista yhteistyötä.

Direktiivin takia Suomen sotatarvikkeiden vientilakia joudutaan uudistamaan. Lakipaketti on parhaillaan valiokuntien käsittelyssä. Eduskunnan on tarkoitus hyväksyä se toukokuussa 2012.

Jarmo Pykälä

Lehden numero: