- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Yhdysvaltalaisten hävittäjien tulo Rissalaan paljasti puutteita hallituksen toiminnassa
Helmikuun alussa julkistettu Oregonin kansalliskaartin ilmavoimien hävittäjien yhteisharjoitus suomalaisten Hornet-hävittäjien kanssa yllätti eduskunnan, joka sai tiedon medialta. Asiasta käynnistynyt keskustelu osoitti vakavia puutteita tiedonkulussa hallituksen ja eduskunnan välillä, samoin viitteitä siitä, että hallituksessa Suomen osallistumista kansainvälisiin harjoituksiin on käsitelty leväperäisemmin kuin edellisen hallituksen aikana.
Yle uutisoi 8. helmikuuta, että Oregonin kansalliskaartin ilmavoimien F-15C Eagle -hävittäjät harjoittelevat toukokuussa Rissalassa suomalaisten Hornet-hävittäjien kanssa. Seuraavana päivänä puolustusvoimat julkaisi verkkosivuillaan tiedotteen, jossa oli vastaavat tiedot kuin Ylen uutisessa.
Eduskunnalle tieto yhdysvaltalaishävittäjien vierailusta tuli yllätyksenä, eikä edes puolustusvaliokunnan jäsenillä ollut käsitystä siitä, kenen aloite harjoitus oli. Eduskunnan kyselytunnilla 11. helmikuuta Vasemmistoliiton kansanedustaja Markus Mustajärvi kysyikin, kuka F-15-hävittäjät oli Suomeen kutsunut ja milloin kutsu oli esitetty.
Australian ilmavoimien Hornet-hävittäjä ja kolme Oregonin kansalliskaartin F-15-hävittäjää harjoituslennolla. Kuva: mashleymorgan/Flickr
Puolustusministeri Jussi Niinistö ei ollut vastaamassa, joten hänen sijastaan ulkoministeri Timo Soini sekä päministeri Juha Sipilä joutuivat vastaamaan Mustajärven ja muiden kansanedustajien kysymyksiin.
Kyselytunnilla perinteisesti oppositio hiillostaa hallitusta ja sekä ministerit että hallituspuolueiden kansanedustajat vastaavasti puolustavat hallitusta. Helmikuisessa keskustelussa eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva kuitenkin selkeäsanaisesti vaati, että yhdysvaltalaishävittäjien kutsuja on julkistettava.
Selviä vastauksia kyselytunnilla ei saatu, vasta myöhemmin tuli ilmi, että Oregonin kansalliskaarti oli tehnyt aloitteen yhteisistä harjoituksista ja Suomi oli vastannut myöntävästi aloitteeseen. Lisäksi tuli ilmi, että Suomeen on tulossa myös yhdysvaltalaisia panssareita.
Soinin olisi pitänyt tietää, kuka kutsui hävittäjät Rissalaan
Jopa tasavallan presidentti Sauli Niinistö joutui puuttumaan harjoituksista käytyyn keskusteluun sekä siihen, onko Suomen Nato-kanta muuttumassa vaiko ei. Niinistö kutsui kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat Mäntyniemeen sekä järjesti tiedotustilaisuuden. Niiden keskeinen viesti oli, etteivät yksittäiset harjoitukset muuta Suomen turvallisuuspoliittista linjaa tai suhdetta Natoon.
Oregonin kansalliskaartin ilmavoimien harjoituksesta käynnistynyt keskustelu kuitenkin paljasti vakavia puutteita pääministeri Juha Sipilän hallituksen toiminnassa sekä tiedonkulussa hallituksen ja eduskunnan välillä. Hallituksen osalta kaikki ei todellakaan mennyt kuin Strömsössä, mutta siitä päävastuun kantavat ennen kaikkea puolustusministeri Jussi Niinistö ja ulkoministeri Timo Soini, kumpikin perussuomalaisia.
Vaikka puolustusministeri Niinistö oli poissa eduskunnan kyselytunnilta 11. helmikuuta, paikalla olleiden ministereiden, erityisesti Soinin, olisi pitänyt kyetä vastaamaan kysymykseen siitä, kenen aloite harjoitus oli. Kansainväliset sotaharjoitukset käsitellään hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa yhdessä tasavallan presidentin kanssa, eikä ole uskottavaa, että Oregonin kansalliskaartin aloite yhteisharjoituksista olisi salattu valiokunnan jäseniltä.
Ministeri ei tietenkään voi muistaa kaikkia yksityiskohtia kaikista kokouksista, joihin hän virkansa puolesta osallistuu. Nykytekniikan avulla Soini olisi kuitenkin voinut ja ehtinyt kyselytunnin aikana selvittää harjoitusten aloitteentekijän.
Onko Suomen linja kansainvälisiin harjoituksiin muuttunut?
Viimeisen kysymyksen eduskunnan kyselytunnilla Rissalan harjoituksesta esitti edellisen hallituksen ulkoministeri Erkki Tuomioja. Tuomioja totesi, että Ukrainan kriisin puhkeamisen jälkeen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa yhdessä tasavallan presidentin kanssa päätettiin, että Suomi jatkossakin osallistuu sekä Nato-maiden että muiden kanssa sellaiseen kansainväliseen harjoitustoimintaan, johon Suomi on aikaisemminkin osallistunut ja joka tukee Suomen puolustusta.
Tuomioja kuitenkin muistutti, että samassa yhteydessä päätettiin, ettei Suomi osallistu kansainväliseen harjoitustoimintaan, "joka muuttuneessa tilanteessa on saanut toisen luonteen ja voidaan tulkita toisella lailla ja myöskin näyttää siltä, että Suomi olisi jollain tavoin perustavaa turvallisuuspoliittista linjaansa muuttanut". Lopuksi Tuomioja kysyi Soinilta sekä sitä, onko edellisen hallituksen linjaus edelleen voimassa että sitä, onko Soini "itse käynyt lävitse tämän tältä osin, koska näin se on aikaisemminkin tehty"?
Tuomiojan kysymyksen jälkimmäinen osa tarkoitti sitä, onko ulkoministeri Soini tarkastanut kansainvälisten harjoitusten ohjelman sekä selvittänyt kaksi olennaista asiaa. Ensiksi, sisältyykö harjoitusohjelmaan harjoituksia, joihin osallistuminen merkitsisi Suomen turvallisuuspoliittisen linjan muutosta. Toiseksi, onko harjoitusohjelmassa sellaisia harjoituksia, jotka voidaan tulkita toisenlaisiksi kuin mitä ne olisi tulkittu ennen Ukrainan kriisiä.
Vastauksessaan Soini aluksi viittasi Suomen ja Ruotsin syventyneeseen puolustusyhteistyöhön sekä sen vaikutuksiin lähiympäristöön. Lopuksi hän totesi Tuomiojalle, että "teidän kantanne on aivan järkevä, ja meidän pitää tehdä politiikkaa ajassa ja ottaa nämä asiat tietysti huomioon — etenkin herkässä kansainvälisessä poliittisessa tilanteessa".
Kuten edellä olevasta lainauksesta ilmenee, Soini ei vastannut Tuomiojan kysymykseen vaan ainoastaan totesi Tuomiojan esittämän linjan olevan järkevä. Tuomiojan kysymykseen olisi voinut vastata hyvin yksinkertaisesti, esimerkiksi toteamalla, että edellisen hallituksen linjaus on yhä voimassa ja että ulkoministeri on tarkastanut harjoitusohjelman.
Soinin ei siis joko ymmärtänyt Tuomiojan kysymystä tai sitten hän ei ollut tehnyt kansainvälisen harjoitusohjelman tarkastusta, johon Tuomioja kysymyksessään viittasi. Pahaa pelkään, että jälkimmäinen tulkinta on lähempänä totuutta kuin ensimmäinen.