Tuhannet suomalaiset välttelivät viimeiseen asti aseisiin tarttumista sisällissodan aikana. Useimmiten se vaati käpykaartilaisuutta tai muuta esivallan uhmaamista, mistä seurauksena saattoi olla kuolema.
Ukrainan ja Venäjän väliseen konfliktiin on tiukasti integroitunut sota menneisyydestä. Historiasta on tullut väline, jolla kampitetaan vastapuolta ja tiivistetään omia rivejä. Historioitsijoiden rooli on tärkeä, jos halutaan estää historian väärinkäyttö konfliktien lietsomisessa ja pitkittämisessä.
Itsenäisyyden peilaaminen Suomen käymiin sotiin johtaa harhaan, ellei niiden ohella oteta huomioon suomalaisen kansanvallan kehitystä ja sen merkitystä sekä itsenäisyyden säilymiselle että nykyisten fasististen ja äärioikeistolaisten liikkeiden torjumiseen.
Lapin sodan jälkeen pohjoisessa oli poltettu maa. Tuhottuja rakennuksia, räjäytettyjä siltoja ja teitä, miinoitettu maasto. Tuhannet evakot palasivat taisteluiden tauottua, moni kodittomana. Pellot olivat hoitamatta, ja puutetta oli kaikesta.
”Historialliset myytit menestyvät tietämättömyydessä. Tietämättömyys mahdollistaa väärinkäytön ja väärinkäyttö ruokkii konflikteja. Historiallisia myyttejä käytetään synnyttämään ja ylläpitämään viholliskuvia ja oikeuttamaan hyökkäyksellistä politiikkaa.”
Rauhanasema juhlii tänä vuonna kolmea vuosikymmentään rauhantyön keskuksena. Jo sitä ennen talolla oli hieno historia rautatieasemana kahdessa eri paikassa. Minna Vähäsalo kirjoittaa artikkelissaan Rauhanaseman siirron- ja kunnostuksen ajasta.