- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
1963 – Suomi murroksen keskellä
Tällä hetkellä Suomen suurin ikäluokka ovat vuonna 1963 syntyneet, he ohittivat sotavuosien jälkeen syntyneet niin sanotut suuret ikäluokat hiuksenhienosti. Vuonna 1963 suuret ikäluokat olivat teini-ikäisiä tai työelämään siirtyviä nuoria aikuisia. Millaiseen Suomeen vuoden 1963 lapset syntyivät ja millaisessa maassa suuret ikäluokat kasvoivat aikuisiksi?
1960-luvun alun Suomi oli päässyt sotavuosien jälkeen jo jaloilleen, mutta vauraasta yhteiskunnasta ei vielä voinut puhua. Varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomen pientilallisten keskuudessa elintaso oli alhainen. Suomi kehittyi teollisesti varsin nopeasti sodan jälkeen, vaatihan sotakorvausten maksaminen resurssien siirtämistä erityisesti raskaaseen teollisuuteen. 1950-luvulla Suomi oli vielä maa- ja metsätalousvaltainen valtio, jossa noin puolet väestöstä sai elantonsa alkutuotannosta. 1960-luvulle tultaessa, jolloin suuret ikäluokat olivat astumassa työelämään, yhteiskunta oli ajautumassa kriisin. Suuret ikäluokat olivat pääsääntöisesti kotoisin maaseudulta, mutta sodan jälkeen perustetut lukuisat pientilat eivät tarvinneet näin suurta työväestöä. Painetta työelämässä lisäsi se, että yhä useampi nainen työskenteli kodin ulkopuolella.
Työläisiä ruokatunnilla kauppatorilla. Kuva: Bonin von Volker, Helsingin kaupunginmuseo.
Vuosikymmenen puolivälin jälkeen alkoikin suuri muuttoliike maaseudulta ja pohjoisesta toisaalta etelän kasvukeskuksiin, toisaalta Ruotsiin. Myös ansiotason nousun mahdollistama parempi koulutus avasi uusia väyliä työelämään. Vuonna 1963 yhteiskunnan raju rakennemuutos oli vasta tuloillaan, mutta sen ainekset olivat jo olemassa. Suomalaisen modernisaation harppaus oli raju ja moniin eurooppalaisiin valtioihin verraten myöhässä. Vaikka yhteiskunnallinen muutos toi vaurautta ja uudistuksia, sen lieveilmiöinä voidaan nähdä suuret luvut itsemurhissa, väkivaltarikollisuudessa ja alkoholin käytössä verrattuna läntiseen Eurooppaan.
Maata johti presidentti Urho Kekkonen, jonka aseman viimeistään Kuuban noottikriisi vuonna 1961 vahvisti. Tällöin myös Suomen ja Neuvostoliiton välinen suhde vahvistui, mikä löi leimansa koko 1960-luvun ilmapiiriin. Sisäpolitiikassa kuohui: vuosien 1950-1966 välillä maata johti peräti 19 hallitusta. Lyhytaikaiset hallitukset eivät useinkaan ehtineet toteuttaa tavoitettaan ja hajaannusta lisäsivät myös puolueiden sisäiset kiistat.
Vaikka poliittinen kenttä oli riitaisa, sodan jälkeinen talouskasvu ja yhteiskuntapolitiikka loivat edellytykset suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Syntyvyys oli kasvussa sodan jälkeen ja imeväiskuolleisuus onnistuttiin vähitellen painamaan ennätyksellisen pieneksi äitiys- ja lastenneuvolatoiminnan kehittämisellä. Vuonna 1961 Suomessa sallittu ehkäisypilleri ei vielä vaikuttanut vuoden 1963 ikäluokan kokoon, mutta se vaikutti suurten ikäluokkien perhesuunnitteluun läpi vuosikymmenen. Hyvinvoinnin perustana olivat parantuneet terveyspalvelut ja sairaanhoito. 1950-luvulla terveydenhuollon tilalla ei vielä voinut kehuskella ja lääkäreiden määrässä oli suuria alueellisia eroja – Pohjois- ja Itä-Suomi hävisivät tässäkin.
Myymälässä. Kuva: Bengt Anderson, Helsingin kaupunginmuseo.
Sosiaaliturvajärjestelmää kehitettiin monin tavoin 1950-luvulla ja 1960-luvulla kansalainen kenties saattoi tuntea asemansa turvatummaksi. Vuonna 1960 säädettiin työllisyyslaki, joka helpotti maaseudun työntekijöiden asemaa, työntekijöiden eläkelaki säädettiin 1961 ja sairausvakuutus saatiin1963.
Tärkeä osa hyvinvointia on myös koulutus. Vuonna 1968 säädetty laki peruskoulusta tasasi koulutukseen liittynyttä sosiaalista ja alueellista eriarvoisuutta. Siirtymä peruskouluun tapahtui 1972-77 ja maan kehitysalueet siirtyivät sen piiriin ensin. Vuoden 1963 lapset aloittivat koulutiensä kansakoulussa ja päättivät sen peruskoululaisena.
Kulutustaso oli ollut 1950-luvulla vielä varsin matala, mutta vähitellen Suomi alkoi vaurastua. 1960-luvuilla pientilalliset käyttivät vielä paljon oman tilan tuotteita, mutta omavaraisuus alkoi vähitellen jäädä historiaan. Vaurastuminen näkyi muun muassa kasvavina autojen, televisioiden, valmisvaatteiden ja taloustavaroiden määrinä. Yhä useammasta suomalaiskodista löytyi jääkaappi ja sisävessa. Henkilöautojen tuonti vapautettiin juuri vuonna 1963 ja ulkomaan kauppaa oli edesauttanut myös liittyminen vapaakauppaliitto Eftan ulkojäseneksi kaksi vuotta aiemmin.
Kulutustottumukset alkoivat muuttua myös viihteen suhteen ja suurten ikäluokkien nuoret kuluttivat täysin erilaista nuorisokulttuuria kuin aiemmat sukupolvet. Rockmusiikki oli tullut tutuksi jo joitain vuosia aiemmin ja ylipäänsä angloamerikkalainen viihde kiinnosti nuoria. 1960-luvun alussa myös Suomessa oli muodostunut erilaisia nuorisoryhmiä. Elintason kohoamisen lisäksi lisääntyvä vapaa-aika muodosti osaltaan pohjaa nuorisokulttuurin kehitykselle.
Myymälässä. Kuva: Bengt Anderson, Helsingin kaupunginmuseo.
1960-luvun lopulle on leimallista radikalismi, kiinnostuminen erilaisten vähemmistöjen oikeuksista sekä aatteellisuus, mutta kiinnostus yhteiskunnallisiin kysymyksiin heräsi jo aiemmin. Vuosikymmenen alkua varjosti ydinsodan syttymisen pelko, mikä siivitti sodanvastaista toimintaa. Toisaalla koululaiset vaativat oikeusturvaa ja opintodemokratiaa kouluihin. Nuoriso on kautta historian muodostanut omia ryhmiään ja toivonut pääsevänsä aikuisten tarkkailun alta, ja niin se teki myös 1960-luvulla.
Vuoden 1963 lapset, joukossa muun muassa Timo Jutila, Matti Nykänen, Timo Rautiainen ja Mari Rantasila sekä kirjoittajan äiti, syntyivät keskelle muuttuvaa suomalaista yhteiskuntaa. Rajuimmat muutokset olivat vasta tulossa, mutta paljon oli tapahtunut jälleenrakentamisen aikana. Tähän Suomeen perustettiin 1963 myös Sadankomitea, merkittävä osa kuusikymmenlukulaista yhteiskunnallista liikehdintää.