- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Reservinkieltäytymiskampanja alleviivaa aseistakieltäytyjien rankaisemisen mielettömyyttä
Täydennyspalvelus rangaistuksena
Tällä hetkellä armeijan jättävien on suoritettava viiden päivän mittainen täydennyspalvelus Lapinjärven Siviilipalveluskeskuksessa, ennen kuin aseistakieltäytymisoikeus myös sodan aikana koskee automaattisesti heitä. Täydennyspalvelusjakson pituuden määrää Siviilipalveluskeskus. Lain mukaan se voi kestää 0-40 päivää.
Täydennyspalvelukselle ei ole koulutuksellisia, sivistyksellisiä tai muitakaan asiallisia perusteita, vaan kysymyksessä on selkeästi armeijasta eroavien rankaiseminen. Käytännössä täydennyspalvelus on puhtaasti rangaistus siitä, että on kieltäytynyt armeijan reservistä.
Täydennyspalveluksessa seurataan viikon aikana luentoja aiheista, jotka Siviilipalveluskeskus on kulloinkin onnistunut kursimaan kokoon. Luennot ovat kaikille yhteisiä. Aiheina on ollut viime vuoden aikana ainakin parisuhteet, liikenneturva, ensiapu ja väkivallattomuus. Myös Aseistakieltäytyjäliitto (AKL) on viime aikoina kutsuttu koulutusjaksoille pitämään luentoa.
Historia
Reservistä kieltäytyminen tuli mahdolliseksi vuonna 1987 siviilipalveluslakiin tehtyjen muutosten myötä. Korvaavaksi palveluksi luotiin silloin ”täydennyspalvelus”; viikon mittainen siviililuotoinen palvelus, jonka sisällöstä palveluksen järjestävä Siviilipalveluskeskus saa melko vapaasti päättää.
Vuonna 1987 säädetyn lain mukaan täydennyspalvelukseen määrätään aina ne reservinkieltäytyjät, joilla kieltäytymishetkellä on voimassaoleva kutsu kertausharjoituksiin. Niiden reservinkieltäytyjien, joilla voimassaolevaa kertausharjoituskutsua ei ole, täydennyspalvelukseen kutsumisen laki jättää siviilipalveluskeskuksen harkittavaksi. Lain voimaantulon jälkeen vakiintui käytäntö, jonka mukaan täydennyspalvelukseen ei määrätä lainkaan niitä reservinkieltäytyjiä, joilla voimassaolevaa kertausharjoituskutsua ei ole.
Käytäntö kuitenkin muuttui kymmenen vuoden jälkeen. Siviilipalveluskeskus alkoi kutsua täydennyspalvelukseen kaikki reservinkieltäytyjät. Käytäntö sementoitiin siviilipalveluslakiin vuonna 2007.
Sotareservistä rauhanrakentajaksi -liike oli aktiivinen 80-luvun puolivälissä ja onnistui saamaan aikaan joukkoeroamisia armeijasta. Tuon ajankohdan jälkeen ei reservinkieltäytymistä ole kuitenkaan minkään järjestön tai organisoituneen ryhmän taholta aktiivisesti ajettu.
Aseistakieltäytyjäliitto, joka joutuu käytännössä hoitamaan viranomaisten laiminlyömiä velvollisuuksia asepalveluksen vaihtoehtojen esilletuomisesta yhteiskunnassamme, ei toki koskaan ole reservinkieltäytymistä unohtanut, 1980-luvun vapaan kieltäytymisen voiton saavutuksen jälkeen oli ehkä hieman naiivisti oletettu reservinkieltäytymisen mahdollistavan lain vetovoimaan sellaisenaan. Reservinkieltäytymistä ei liitossa oltu nähty niin tärkeänä että rajallisia voimavaroja olisi käytetty siihen kovin paljon.
Reservistä eroamisen syyt moninaiset
Syitä erota armeijasta olen kuullut kampanjan aikana loputtomasti. Tuntuu, että jokaisella reservinkieltäytyjällä on oma yksilöllinen tarinansa kerrottavanaan. Yleensä halu erota armeijasta liittyy yksilöiden omaan kasvuprosessiin ja ajatteluun. Teini-ikäisenä tehty päätös suorittaa varusmiespalvelus on voinut perustua ulkoiseen pakkoon tai vaihtoehdottomuuden kokemukseen.
Hieman kypsemmällä iällä ihminen on jo muodostanut oman näkemyksensä maailmasta, sen toiminnasta, oikeasta ja väärästä. Silloin moni haluaa korjata menneisyyden virheitä. Reservistä eroaminen on eräs konkreettinen teko, jolla tätä voi tehdä.
Virallisia tilastoja siitä, mitkä ovat yleisimmät perusteet kieltäytyä reservistä ei ole olemassa, sillä armeijasta eroaminen tapahtuu standardihakemuksella, jossa kieltäytymisen perusteita ei tarvitse eritellä. On vain ilmoitettava kieltäytyvänsä vakaumukseen perustuvien syiden vuoksi.
Konkreettisia yksilöityjä kieltäytymisperusteita olen täydennyspalveluksen suorittavilta säännöllisesti tiedustellut viimeisen vuoden aikana. Esiin on toistuvasti noussut seuraavia syitä reservistä kieltäytymiseen: väkivallattomuuden ihanteiden toteuttaminen, uskonnollinen vakaumus, Suomen NATO-lähentymisen vastustaminen, Euroopan muuttunut turvallisuustilanne, kieltäytyjän vanhentunut tai olematon tehtävä reserviarmeijassa ja asevelvollisuuden vastustaminen.
Tavoitteet asetettu
Aseistakieltäytyjäliiton Eroa-armeijasta -kampanjan tavoitteena on reservinkieltäytymismahdollisuuden tuominen yleiseen tietoisuuteen ja kieltäytymisestä seuraavan täydennyspalveluksen poistaminen kokonaan laista tai ainakin käytäntönä.
Reservinkieltäytymishakemuksesta seuraa, että henkilö kutsutaan vuoden kuluessa suorittamaan täydennys-palvelusta Lapinjärven Siviilipalveluskeskukseen itäiselle Uudellemaalle. Täydennyspalveluksen kesto on riippuvainen Siviilipalveluskeskuksesta ja se on tällä hetkellä viiden päivän mittainen.
Alun perin olimme ottaneet tavoitteeksemme tuplata reservinkieltäytyjien määrän ensimmäisenä vuonna noin 600:aan vuodesta 2014. Lopulta kieltäytyjiä oli vuoden 2015 lopussa kerääntynyt 985. Ajattelimme, että massakieltäytymisen myötä täydennyspalvelukseen sijoitettuja varojen määrää tarkasteltaisiin kriittisesti ottaen huomioon poliittisen suuntauksen leikata valtion budjettia.
Riemu olikin liitossa suuri, kun viime vuoden toukokuussa erosi ennätykselliset 240 henkilöä reservistä sen jälkeen, kun AKL oli koonnut faktatiedot reservinkieltäytymisprosessista uudelle eroa-armeijasta.fi -sivustolle. Kieltäytyjien määrässä oli nähtävissä loivaa nousua edellisiin vuosiin jo huhtikuun aikana, kun armeijan reserviläiskirje nousi keskusteluun tiedotusvälineissä.
Palaute sivustosta on ollut kannustavaa: suuri osuus armeijasta eronneista on kertonut olleensa aiemmin täydellisen tietämättömiä tästä laillisesta protestimuodosta. Vaikka sama informaatio on ollut saatavissa AKL:n omilta sivuilta aiemminkin, on uuden selkeän erikoissivuston lanseeraaminen onnistunut tavoittamaan enemmän ihmisiä ja saanut heidät pohtimaan omia valintojaan ja niiden seurauksia sekä ennen kaikkea toimimaan.
Kallista simputusta
Täydennyspalvelukseen määrääminen on kallista puuhaa. Suomi jakaa yhä totaalikieltäytyjille ehdottomia vankeusrangaistuksia aseistakieltäytymisestä huolimatta YK:n ihmisoikeuskomitean jatkuvista huomautuksista. Täydennyspalvelus on tähän verrattavissa oleva rangaistusluonteinen käytäntö. Maamme johdolla on ilmeinen fiksaatio rangaista väkivallattomuuden puolesta toimivia ihmisiä ihmisoikeusloukkauksiin asti.
Kaikki reservinkieltäytyjät eivät pane pahakseen viikon lepolomaa Lapinjärvellä täyshoidolla. Täydennyspalveluksesta on yhdenvertaisuusperiaatteen vuoksi maksettava sama päiväraha ja palkka kuin kertausharjoituksiin osallistumisesta. Tämä tekee 63,95 euroa päivää ja kieltäytyjää kohden. Tämän lisäksi ruokabudjetti on 17 euroa jokaiselle päivälle. Selvää rahaa kuluu valtion kassasta siis yhden reservinkieltäytyjän välittömään ylläpitoon yli 400 euroa täydennyspalvelusviikkoa kohden.
Siviilipalveluskeskus hoitaa lisäksi täydennyspalvelusvelvollisten majoituksen, luennoitsijoiden palkat ja muut kulut, tarvittavien tilojen vuokraamisen ja täydennyspalvelukseen saapuvien edestakaiset matkat. Hintalappua näille kuluille ei Siviilipalveluskeskus itsekään kykene arvioimaan.
Useimmissa työehtosopimuksissa on sitä paitsi klausuuli, jonka nojalla työnantaja maksaa työntekijälle valtion maksaman päiväpalkan ja tämän todellisen palkan erotuksen silloin, kun työntekijä osallistuu kertausharjoituksiin tai täydennyspalvelukseen.
Reservinkieltäytyjien rankaisemisen kokonaistaloudellista vaikutusta on siis vaikea arvioida ja se riippuu osaksi reservinkieltäytyjän siviilityön palkasta. Varovaisestikin arvioituna yhden reserviläisen täydennyspalvelus tuottaa 500-1000 euron kulut valtiolle. Tuhannella kieltäytyjällä kustannus on siis puolesta miljoonasta miljoonaan euroon.