- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Kuskusia, kasviksia ja kamelinlihaa
Me sahrawit olemme vanha paimentolaiskansa, joka on aina liikkunut ympäri aavikkoa. Ruokakulttuurimme on perustunut kameleihin ja muuhun karjaan, joista olemme saaneet maitoa, lihaa sekä turkiksia telttojen ja vaatteiden ompeluun. Viimeiset 40 vuotta olemme kuitenkin eläneet pakolaisleireillä, mikä tarkoittaa, että olemme joutuneet luopumaan monista perinteisistä tavoistamme elää.
Pakolaisleirien ruoka edustaa luoteisafrikkalaista keittiötä. Ruokahuoltomme on kuitenkin erittäin riippuvainen kansainvälisestä ruoka-avusta, jota saamme UNHCR:ltä, Oxfamilta, ECHOlta(1) ja muilta tahoilta. Viikoittain jaettavasta ruoka-avusta saamme käyttöömme jauhoja, papuja, linssejä, öljyä sekä muita hyvin säilyviä tuotteita. Paikallisilta toreilta voimme ostaa lisäksi ruokaa munista lihaan sekä kasviksia ja hedelmiä. Valikoimaa tosin rajoittavat paljon olosuhteet, joiden vuoksi tietyt tuotteet pilaantuvat herkästi. Jotkin kansalaisjärjestöt kuten Oxfam jakavat perheille kasviksia, esimerkiksi perunoita, sipuleita, tomaatteja, appelsiineja, porkkanoita ja joskus omenia.
Vaikka aavikon maaperä onkin rikas kasvien viljelyssä tarvittavista mineraaleista, on meillä kuitenkin yksi valtava ongelma viljelysten perustamisessa. Vettä ei ole riittävästi. Jokaiselle perheelle jaetaan 10-15 ja joskus jopa 20 päivän välein 1000 litraa vettä.(2) Niukkuuden keskellä joudumme kuitenkin asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen, ja vesi käytetään pääosin juomaksi ja ruoanvalmistukseen. Jonkin verran maataloutta on kuitenkin onnistuttu edistämään, sillä maatalousministeriö sekä muutamat paikalliset perheet ovat pystyneet kasvattamaan joitakin vihanneksia, kuten tomaatteja, sipuleita, porkkanoita ja munakoisoja näissä vaikeissa olosuhteissa.
Tyypillinen ruokalautanen rakentuu usein kuskusin, kasvisten ja hitaasti kypsytetyn kamelinlihan ympärille. Ruoassa yhdistyvät mehukkaat vihannekset kuivahkon kuskusin kanssa. Ruoka on maultaan mietoa. Kamelin lisäksi syömme myös vuohen- ja lampaanlihaa eläimistä, joita ihmiset kasvattavat leireillä.
Keräännymme jokaisena aamuna, päivänä ja iltana yhteen syömään. Emme jaa ruokaa erillisille lautasille vaan syömme koko perheen kanssa yhdeltä isolta lautaselta, jonka ääressä istumme matoilla. Jos sinulla on joskus mahdollisuus vierailla pakolaisleireillä, olet enemmän kuin tervetullut liittymään joukkoon ja syömään kanssamme!
Kirjoitus on viides osa sarjasta Kirjeitä Länsi-Saharasta.
Suomentanut: Antti Kurko
Kirjoitussarjan osat 1, 2, 3 ja 4.
Tietoa Länsi-Saharan tilanteesta ja historiasta.
Teksti on julkaistu aiemmin Rauhanpuolustajien Rauhan puolesta -lehdessä. Rauhanpuolustajat työskentelee Länsi-Sahara-kysymyksen kanssa tiiviisti.
(1) UNHCR, Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö. Oxfam, Englannissa perustettu kansainvälinen kehitysapuun keskittyvä hyväntekeväisyysjärjestö. ECHO, Euroopan komission humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun pääosasto.
(2) Yksi suomalainen käyttää vettä päivittäin keskimäärin 155 litraa.
Lehden numero:
Aiheet:
Banners
