Pääkirjoitus: Kurdeja ei vaienneta aseilla

Kirjoittaja:

 

Turkki on saanut USA:n ”terrorisminvastaisesta sodasta” Irakissa hyvän suojakilven hyökätä voimalla jo vuosia sorsimiensa kurdien kimppuun. Yhdysvallat antaa tähän myöntymyksensä, vaikka Pohjois-Irakin kurdit on ollut sen tärkein liittolainen Irakin ”terroristijahdissa”. Toki Kurdien työväenpulue PKK on antanut aihetta väkivaltaisella sissitoiminnallaan, mutta syynsä on sisseilyynkin. Jos päättäjät eivät kuuntele puhetta, sorrettu kansanosa tuppaa huutamaan. Sotiminen ei lopu sotimalla, vaan sodan syyt korjaamalla.

Kurdistan-tutkija Kristiina Koivusen mukaan Turkin valtio rakentuu teesille yksi valtio, yksi kansa, yksi kieli, yksi kulttuuri. Viiden valtion alueelle levittäytyvät kurdit muodostavat Turkissa yhden viidesosan kansasta, eli kyseessä ei edes ole mikään pikkuruinen väestönosa. PKK:n ja Turkin armeijan välillä on ollut käynnissä sota jo vuodesta 1984. Turkki syyttää PKK:ta separaatiopolitiikasta. Koivusen väitöskirjan mukaan kurdien tärkein tavoite ei ole oman valtion saaminen, vaan saada kulttuurilleen edes vähemmistöoikeudet ja kielelleen vähemmistökielen asema. Turkki pitää kurdeja lujassa rautakourassaan – löytyyhän kurdien asuttamilta alueilta merkittäviä öljy- ja mineraalilähteitä.

Koivusen mukaan Turkin armeija tuhosi vuosina 1992–1996 noin 3500 yhteensä noin 5000:sta kurdien asuttamasta kylästä. Suurin osa näistä hajautetuista vähemmistöläisistä asuu nyt Turkin suurkaupunkien slummeissa – joissa terveydenhuolto on yhtä huonolla tolalla kuin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 1990-luvulla. Koivusen väitöskirja kertoo kurdeja kuolevan enemmän alhaisen elintason vuoksi kuin mitä heitä on menehtynyt sodissa.

Kurdit ovat historian saatossa joutuneet myös läntisten maiden pettämiksi. Eikä vain kansainvälisen humanitäärisen avun puutteen tai massamedian vaikenemisen vuoksi. Ensimmäisen maailmansodan aikaan länsiliittoutuneet lupasivat kurdeille itsenäisen Kurdistanin. Neuvostoliiton syntyminen ja öljylöydot saivat liittoutuneet ”unohtamaan” lupauksensa.

Koivunen kirjoitti Pakolainen-lehteen jo vuonna 1997 osuvasti: ”Kurdien tilannetta ei ratkaista Kurdistanin vuoristossa vaan maailman tiedotusvälineissä ja diplomatian kabineteissa, eikä niissä pärjää se jääräpää, joka toimii kuten vuoristokylän lukutaidoton lammaspaimen.”

 

Lähteet:

Kristiina Koivusen väitöskirja (2002):

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/val/sospo/vk/koivunen/theinvis.pdf

http://www.maailmansivu.fi/uutiset?139

http://nono102.blogspot.com/2006/11/haastattelu-kristiina-koivunen.html

 

Lehden numero: