Suomi otettiin lämpimästi vastaan miinakokouksessa Kambodzhassa

Kirjoittaja:

Suomi on lopultakin liittynyt kansainväliseen miinakieltosopimukseen, eikä asia jäänyt sopimusosapuolten konferenssissa vaille huomiota. Mistä muusta aseriisunnan ammattilaiset Phnom Penhissä keskustelivat?

Kun aikoinaan laadittiin kansainvälistä sopimusta miinojen kieltämisestä, sovittiin myös, että sopimusta ja sen toteutumista tarkastellaan osapuolten vuosittaisissa kokouksessa. Tarkoitus on, että maat raportoivat toisilleen siitä, miten ovat edenneet varastojen tuhoamisessa, miten paljon miinanraivausta on tehty, ja minkälaisia miinauhrien auttamisohjelmia on rahoitettu. Useasti on hyvä myös vaihtaa erilaista teknistä tietoa siitä, miten eri osa-alueilla on toimittu, jotta oppia voidaan kaikille.

Toinen tapa 'vahtia' sopimuksen aitoa toteutumista on miinakampanjan tuottama Landmine monitor -raportti, miinaraamatuksikin kutsuttu julkaisu, johon vuosittain kerätään tiedot kaikista maailman maista. Raportti julkaistaan sekä painettuna että verkon tietokannassa, ja siitä voi tarkistaa, millainen kunkin maan miinatilanne on. Suomenkin miinapolitiikka on sinne dokumentoitu yli kymmenen vuoden ajalta.

Tällä kertaa Suomi kuitenkin osallistui isolla delegaatiolla joulukuussa Phnom Penhissä järjestettyyn miinasopimusosapuolten kokoukseen. Kambodzhassa Suomi oli kylläkin vielä viimeisen kerran 'tarkkailijana', olihan eduskunnan päätöksestä liittyä sopimukseen vain joitakin päiviä; kaikki asiakirjat olleet vielä kulkeutuneet presidentin kautta YK:hon, jossa pääsihteeri säilyttää valtioiden kansainvälisten sopimusten liittymisasiakirjoja.

Kansainvälinen kampanja lähetti pitkin syksyä Rauhanasemalle huolestuneita kyselyitä – tullaanko Phnom Penhiin varmasti ja minkä tasoinen on delegaatio? Tuleeko ministeri? Ja kun asia varmistui, oli Suomelle ja Heidi Hautalalle varattu heti konferenssin alkupäähän
puheenvuoro, jossa Hautala saattoi ilmoittaa valtioiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajille eduskunnan päätöksestä. Kun suurin osa maailmasta on jo sopimuksessa mukana, ja sopimuksen allekirjoittamisesta on ehtinyt vuosia vierähtää jo 12, ovat uudet mukaan liittyvät maat harvinaista juhlaa. Suomi saikin konferenssiväeltä raikuvat aplodit. Ja jo heti seuraavien päivien aikana lähestyttiin Suomen delegaation pöytää mitä moninaisimmin kyselyin ja henkilökohtaisin onnitteluin.

Miinakampanja toivoo, että Suomesta tulee nyt miinasopimuksen aktiivinen tukija, joka myös panostaa siihen, että sopimukseen saataisiin mukaan nekin valtiot, jotka toistaiseksi ovat jääneet ulkopuolelle. Ja samasta asiastahan myös eduskunta kantoi huolta miinasopimuksesta päättäessään. Se edellytti päätöksessään, että Suomi on aktiivinen niin kutsutun universalisoinnin suhteen – siis edistää sopimuksen kehittymistä maailmanlaajuiseksi.

Kampanjan edustajat kävivät onnittelemisen ohella kyselemässä Suomelta myös siitä,  miten miinavarastojen hävitys aiotaan toteuttaa, ja miksi Suomi haluaa säilyttää niin paljon miinoja harjoittelua varten – huomattavasti enemmän kun muut sopimukseen liittyneet valtiot pääsääntöisesti ovat tehneet. Näihin kysymykseen Suomen valtuuskunnan jäsenet vastasivat selittämällä, että Suomi haluaa edelleen harjoittaa sotilaitaan miinojen käsittelyssä myös mahdollista raivausta varten, ja että muuten varastojen tuhoamisesta puolustusvoimilla on jo täysin valmiit suunnitelmat.  Käytännössä monet miinanraivausta ja miinauhrien avustustyötä tekevät kansainväliset järjestöt varmasti toiveikkaina ajattelivat, että Suomelta voisi jatkossa saada rahoitusta maailmalla tehtävään miinatyöhön. Luottamus siihen, että Suomi nyt on täysipainoisesti sitoutunut miinojen vastaiseen työhön, vaikutti olevan vahvaa.

Koska miinakokous kokoaa yhteen aseriisunnan käytännön asiantuntijat, oli epävirallisten informaatiotilaisuuksien ja lounastapaamisien agendalla myös muita kuin miina-asioita.

Hallo-trustin asialistalla on muun muassa vanhojen asevarastojen, ja niin erilaisten virallisten kuin epävirallistenkin asejoukkojen tekeminen turvalliseksi, ja mahdollisesti jopa niiden lakkauttaminen. Raportit työstä muun muassa afgaanikylissä, joissa on siellä täällä vuosikymmeniä vanhoja, ruostuneita pommi- ja asevarastoja, olivat varsin herättävää kuultavaa. Kuvat Libyan hylätyistä ja ryöstetyistä asevarastoista taas olivat masentavaa katseltavaa.

Geneva Call -järjestö puolestaan kertoi, miten erilaisia ei-valtiollisia toimijoita (non state actors) kuten sissi-ryhmiä yritetään integroida noudattamaan humanitäärisiä sääntöjä ja turvallisen toiminnan sääntöjä, kuten ottamaan huomioon lasten oikeudet ja suojelemaan naisia ihmiskaupalta.  Aiheen arkuutta kuvasti, että kun Geneva Callin edustaja, miinatyön veteraani Tom Carstairs oli kertonut työstään, Turkin edustaja protestoi suuren salin puheenvuorossaan järjestön työtä erityisesti siksi, että se on ollut yhteyksissä myös Turkissa ja sen lähialueilla toimiviin ei-valtiollisiin toimijoihin – tai 'terroristeihin', kuten Turkki taisi heidät nimetä.

Kaiken kaikkiaan Phnom Penhissä todettiin että miinaraivaus on edennyt maailmalla kohtuullisesti, ja että miinauhrien määrä on saatu pienenemään – mikä on ehkä tärkein osoitus sopimuksen toimivuudesta. Kiivaitakin debatteja kuultiin muun muassa sen suhteen, miksi britit eivät ole pystyneet raivaamaan Falklandin saarten miinoitettuja alueita. Ankarasti pohdittiin myös, mikä olisi paras keino saada sopimuksen ulkopuolelle toistaiseksi jääneet reilut 30 valtiota mukaan – ja sitoutumaan siihen. Vielä on paljon työtä tehtävänä.

Kirjoittaja on Rauhanliiton toiminnanjohtaja, joka osallistui Suomen delegaation ngo-edustajana Phnom Penhin miinakokoukseen.

Suomi talletti miinasopimukseen liittymisen asiakirjat YK:hon New Yorkissa 9.1.2012. Sopimuksen rajoitukset astuvat siten Suomen osalta voimaan heinäkuussa 2012.

data-cke-saved-src=/files/kuvat/PAX_01_12_Juttu_06_miinasopimus_kuva_01.jpg
Ministeri Heidi Hautala puhuu Phnom Penhin kokouksessa.

data-cke-saved-src=/files/kuvat/PAX_01_12_Juttu_06_miinasopimus_kuva_02.jpg

data-cke-saved-src=/files/kuvat/PAX_01_12_Juttu_06_miinasopimus_kuva_03.jpg
Kampanjamateriaalia

data-cke-saved-src=/files/kuvat/PAX_01_12_Juttu_06_miinasopimus_kuva_04.jpg
Proteeseja miinojen uhreille.

Lisätietoa aiheesta:

Miinakieltosopimus on yksi parhaiten allekirjoitettuja kansainvälisiä, humanitaariseen työhön ja aseidenriisuntaan liittyviä sopimuksia. Suomi oli 159. sopimuksen liittynyt maa, kun Tuvalu vielä ehti 'kiilata' mukaan ennen Suomea. Suomen liittymisen jälkeen sopimuksen ulkopuolella on enää 35 valtiota.

Miinojen vastainen kampanja täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Kampanja ICBL International Campaign to Ban Landmines sai työstään Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1997. Nykyään se on liittänyt käytännön työnsä yhteen rypäleaseiden vastaisen kampanjan kanssa.

Miinaongelma on edelleen todellinen 66 valtion alueella, ja vain kolme valtiota on kokonaan pystytty poistamaan miinaongelmalistalta.

Vain yksi valtio, Burma (Myanmar) levitti vuoden 2010 tietojen mukaan uusia miinoja. Vuodesta 2009 asti on ollut kesken oikeusprosessi, jossa tutkitaan, onko Turkki mahdollisesti käyttänyt miinoja. Ei-valtiollisten toimijoiden on todettu käyttäneen miinoja Afganistanissa, Kolumbiassa, Intiassa, Burmassa (Myanmar), Pakistanissa ja Jemenissä. Vuonna 2011 seurattiin tarkkaan

Lehden numero: