- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Nobelin rauhanpalkinto tunnustus kansalaisyhteiskunnan toiminnalle
Lokakuun 9. päivä 2015 julkistettu Nobelin rauhanpalkinto ei mennyt veikkausten kärjessä oleville näkyville ja hyvin tunnetuille toimijoille. Palkinto myönnettiin Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetille sen ratkaisevasta roolista moniarvoisen demokratian rakentamiseksi Tunisiassa.
Demokratia Tunisiassa ei ole valmis, mutta merkittäviä askeleita on saavutettu sen jälkeen, kun kvartetti muodostettiin kesällä 2013 demokratiaprosessin ollessa umpikujassa. Tammikuussa 2014 maahan saatiin perustuslaki, ja saman vuoden lopulla järjestettiin onnistuneesti presidentin- ja parlamenttivaalit. Nyt hallituksessa istuu vaalit voittaneen maallistuneen Nidaa Tounes -puolueen lisäksi muun muassa sen suurin kilpailija, kakkoseksi jäänyt maltillinen islamistipuolue Ennahda.
Kansalaisyhteiskunta rauhanvälittäjäksi
Niin kutsutun kansallisen dialogin kvartetin muodostavat ammattiliittojen keskusjärjestö UGTT, työnantajia edustava teollisuuden, kaupan ja käsityön liitto UTICA, ihmisoikeusjärjestö LTDH sekä asianajajien järjestö. Kvartetin alullepanija oli UGTT, jonka yhteistyö UTICAn kanssa oli erityisen merkittävää kvartetin painoarvon kannalta. Perinteisesti järjestöt olivat nimittäin olleet napit vastakkain. Kaikilla neljällä järjestöllä on kuitenkin vahva ja vakiintunut asema tunisialaisessa yhteiskunnassa - toisin kuin useimmilla poliittisilla puolueilla, joiden toiminta ei ollut mahdollista maata ennen jasmiinivallankumousta hallinneen Ben Alin aikaan.
Heinäkuussa 2013 Tunisian demokratiaprosessi oli jumiutunut. Islamistijärjestöjen väkivaltainen liikehdintä oli lisääntymässä, maassa oli tapahtunut jo toinen poliittinen murha, vaalit voittanut Ennahda täytti virkoja omilla kannattajillaan, ja kesäkuun alussa julkaistu perustuslakiluonnos sai opposition kiivaan vastustuksen. Lisäksi Egyptissä armeija oli kaapannut vallan, ja demokratia näytti luisuvan yhä kauemmas, mikä herätti huolta myös Tunisian kohtalosta. Ilmassa olivat kaikki edellytykset poliittisen kriisin kärjistymiseen, kun UGTT:n kokoama kvartetti kutsui kaikki perustuslakia säätävän kokouksen puolueet vuoropuheluun.
Kvartetin laatima tiekartta asetti askelmerkit kriisistä eteenpäin selviytymiseen. Sen mukaan hallituksen oli erottava, ja tilalle oli nimitettävä virkamieshallitus, minkä lisäksi maahan tuli perustaa itsenäinen vaalikomissio, ja valmisteilla olevaa perustuslakia tuli muuttaa niin, että myös oppositio voisi hyväksyä sen. Tiekartan allekirjoittaminen oli ehtona kansalliseen vuoropuheluun osallistumiselle, ja lopulta sen allekirjoitti 21 puoluetta lokakuussa 2013.
Menestyksen eväät
Tiekartan aikaansaaminen ei ollut helppo ja suoraviivainen prosessi, kuten ei ollut yhteistyö sen jälkeenkään. Vuoropuhelun onnistumiseen vaikuttivat kuitenkin monet tekijät. Ensinnäkin sillä oli äänestäjien mandaatti, sillä mukaan kutsutut puolueet olivat edustettuina perustuslakia säätävässä kokouksessa. Toiseksi puolueet olivat tasa-arvoisessa asemassa, sillä kaikilla oli mukana kaksi edustajaa puolueen koosta riippumatta. Kolmas merkittävä tekijä oli kvartetin uskottavuus. Järjestöjen poliittinen ja taloudellinen painoarvo, pitkä historia ja neuvottelukokemus antoivat kvartetille Nobel-komiteankin mainitseman moraalisen auktoriteetin, jonka turvin vuoropuhelua pystyttiin viemään eteenpäin. Myös UGTT:n pääsihteeri Houcine Abassin roolia on kuvattu ratkaisevaksi, sillä hän johti neuvotteluita sinnikkäästi ja päättäväisesti.
”UGTT oli pääpeluri, joka laittoi peliin kaiken painoarvonsa pakottaakseen hallituspuolueet kompromissiin”, kuvaa Tunisian politiikkakoulua sekä Centre d’Etudes Internationales et Méditerranéennes –järjestöä johtava Ahmed Driss.
”Hallituskoalition ei ollut helppoa lähteä mukaan dialogiin aluksi, mutta lopulta se oli yhteistyökykyinen ja hyväksyi kvartetin roolin.”
UTGG:n päämaja. Kuva: Flickr/cc, Democracy International
Prosessissa korostui rajat ylittävän dialogin ja osallisuuden merkitys. Kun kaikki merkittävät ryhmät olivat mukana yhteistyössä oli mahdollista saada aikaan kestäviä tuloksia.
Perustuslakia säätävä kokous, jonka jäsenistä osa oli kesällä kävellyt ulos, jatkoi toimintaansa, ja vuoropuheluprosessi oli käynnissä samaan aikaan. Tunisian poliittinen kehitys on seurannut tiekartan viitoittamaa tietä, ja koalitiohallituksen johtama maa on edelleen arabikevään valopilkku, vaikka monien vallankumoukseen alunperin johtaneiden syiden ratkaiseminen onkin vielä hallituksen tehtävälistalla.
Yhteistyöllä eteenpäin
Alfred Nobelin testamentin mukaan rauhanpalkinto tulee jakaa henkilölle, joka on eniten toiminut kansojen välisen veljeyden, vakinaisten armeijoiden lopettamisen tai pienentämisen ja rauhankongressien edistämiseksi. Monen palkinnonsaajan kohdalla kriteerien täyttyminen on epäilemättä kyseenalaista, mutta Tunisian tapauksessa voidaan puhua aidosti veljeyden edistämisestä sekä esimerkillisestä rauhanvälitystoiminnasta.
Palkinto oli tunnustus sekä kansalaisyhteiskunnan että demokratian merkitykselle rauhan suhteen. Kansallisen vuoropuhelun onnistumiseksi tarvittiin välittäjäksi kansalaisyhteiskunnan toimijoita, joilla on riittävä legitimiteetti sekä osaamista toimia fasilitaattorina. Huomionarvoista taas on se, että Nobel-komitean perustelujen mukaan kvartetin rooli oli ratkaiseva nimenomaan moniarvoisen demokratian rakentamisessa. Perustelu siis pitää sisällään ajatuksen siitä, että moniarvoinen demokratia on edellytys rauhalle.
Tunisialla on vielä edessään paljon haasteita. Nyt sillä on kuitenkin kokemusta kaikki yhteiskunnan eri toimijat huomioon ottavasta vuoropuhelusta, joka on myös saanut ansaitsemansa tunnustuksen ja maailmanlaajuisen huomion. Samaa yhteistyötä kunnioittaen tunisialaisilla on myös kaikki mahdollisuudet rakentaa uudenlaista yhteiskuntaa kestävälle pohjalle.
”Tunisian tapaus on hyvin erityinen, eikä siitä sen vuoksi ole sellaisenaan malliksi muulle maailmalle. Sitä voidaan kuitenkin käyttää esimerkkinä hyvistä käytännöistä, vakuuttamaan muut sen puolesta, että vuoropuhelu ja kompromissit ovat avaintekijöitä politiikassa”, toteaa Driss.