- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Pääkirjoitus
Meidän pitäisi puhua enemmän ideologiasta
Olin äskettäin elävässä kirjastossa rauhanaktivisti-kirjana partiotapahtumassa, jossa oli yli tuhat 15-17-vuotiasta partiolaista. Elävä kirjasto tarkoittaa tapahtumaa, jossa ihmiset voivat tulla keskustelemaan, eli lainaamaan ihmisen itselleen keskustelua varten. Kirjat voivat olla erilaisia ihmisiä, joihin kohdistuu ennakkoluuloja. Tässä tapahtumassa oli paikalla esimerkiksi suomenruotsalainen, näkövammainen, bi-seksuaali ja nunna. Kirjoja voi lainata enintään kahdeksikymmeneksi minuutiksi kerrallaan ja lainaamaansa kirjaa on kohdeltava asiallisesti, kuitenkin mitä tahansa teemaan liittyvää kirjalta saa kysyä, kirjalla on oikeus olla vastaamatta loukkaaviin tai liian henkilökohtaisiin kysymyksiin.
En muista milloin viimeksi minulla olisi ollut yhtä vastaanottavainen ja kannustava yleisö. Nämä nuoret ihmiset kysyivät minulta olennaisia kysymyksiä. Eivät sellaisia, joita toreilla niin usein kysytään, kuten mistä saatte rahoituksenne tai oliko Sadankomitea kallellaan Neuvostoliittoon suomettumisen aikaan (ei muuten ollut, siis sen enempää kuin nyt Suomessa ihan kaikki olivat).
Nämä ihmiset kysyivät siitä, mihin me uskomme. He kysyivät olenko minä ylpeä työstäni osana rauhanliikettä. He kysyivät onko maailmassa maita ilman armeijaa (on, esimerkiksi Costa Rica).
He kysyivät kysymyksiä joihin tuntui luontevimmalta vastata kertomalla siitä, kuinka rauhanliikkeen tavoitteena on maailma jossa ei tarvita aseita ja armeijoita. Turvallisempi, rauhallisempi ja luultavasti myös onnellisempi.
Puhuessani tulin itsekin muistaneeksi, miksi meillä on näitä välitavoitteita: emme me halua lakkauttaa asevelvollisuutta, saada asekauppasopimuksesta, miinasopimuksesta tai rypäleasesopimuksesta mahdollisimman kattavia tai pienentää suomalaista puolustusbudjettia huviksemme tai niitä itseään varten. Me haluamme näitä asioita, koska ne ovat konkreettisia askelia ja askelmerkkejä maailmaan, jossa konflikteja hoidetaan kansainvälisen diplomatian keinoin ja ennaltaehkäisyllä sekä demokratialla, ei asein.
Sadankomitealle hyväksytään myös ensi viikolla uusi periaateohjelma syyskokouksessa. Olet lämpimästi tervetullut mukaan käymään keskustelua periaateohjelmasta. Myös syyskokous on tänä syksynä paikka, jossa käydään keskustelua ideologiasta ja periaatteista.
Tässä numerossa kirjoitetaan myös esimerkiksi robottisodankäynnistä, aseettomasta rauhanturvaamisesta, rypäleaseista, Sadankomitean synnystä ja suomalaisten sotilaiden tekemästä kidutuksesta sotaharjoituksessa. Kiitos kirjoittajille ja entiselle päätoimittajalle Topi Kanniaiselle, jolta olen saanut arvokasta editointiapua.
Lehden numero:
Banners
