- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Turvallisuuspolitiikan demokratisoiminen luo rauhaa
Sadankomitea täytti tänä vuonna 50 vuotta. Järjestön historia on täynnä rauhanpoliittista toimintaa ja ajattelua. Ydinasevarustelu, Vietnamin sota ja kylmä sota ovat sellaisia koodisanoja, jotka monet rauhanliikkeen veteraanit tunnistavat omikseen. Rauhanmarsseille ei enää entiseen tapaan ole lähtijöitä, mutta järjestö vaikuttaa ensisijaisesti muualla. Sadankomitea on olemassaolonsa aikana vaikuttanut siihen, että turvallisuuspolitiikassa on syntynyt tilaa pohtia vaihtoehtoja myös dogmaattisen perinteen ulkopuolelta.
Vaikkei kylmän sodan päätyttyä suuria sotia tai suurvaltojen välisiä jännitteitä enää entiseen tapaan ole ollut olemassa, on Sadankomiteaan löytänyt uusia ihmisiä tasaisesti aina tähän päivään asti. Yksi syy siihen on ollut se, että turvallisuuspoliittinen keskustelumme junnaa edelleen 1900-luvun puolivälissä. Puolustuspolitiikkaa ei aseteta samalla tavalla avoimeen keskusteluun kuin vaikkapa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Joskus teknisinäkin pidetyt seikat politisoituvat, kuten vaikkapa ryöpytyksen kohteena ollut sairaaloiden potilastietojärjestelmä. Se on saanut monet jopa kysymään, että olisiko järjestelmän kehittämiseen käytettyjä yhteisiä varoja kannattanut kohdentaa suoriin terveydenhoidollisiin toimiin. Esimerkiksi hornet-hankintoja pohdittiin julkisesti melkoisesti vähemmän.
Puolustusvoimissa tiedetäänkin, että päätökset kannattaa valmistella salassa, sillä demokraattinen päätöksenteko on yhteydessä väkivallan määrän vähentymiseen ja haluttomuuteen käydä sotia. Iso-Britannian pääministeri David Cameron luuli saavansa varman muodollisen kuittauksen maan tuelle Yhdysvaltojen rinnalla tehtäviin Syyriaan kohdistuviin iskuihin aiemmin syksyllä. Parlamentti kuitenkin kaatoi pääministerin esityksen hänen yllätyksekseen äänin 285-272.
Tulos vaikutti myös Yhdysvaltain toimintaan. Jo elokuun puolella toteutettaviksi suunnitellut sotilaalliset iskut jäivät lopulta tekemättä kun myös presidentti Obama päätti viedä asian kongressin päätettäväksi. Päätöksentekoprosessin demokratisoimisella oli vaikutuksensa, nimittäin valtuuksia iskuille ei annettu. Sitä vastoin Yhdysvallat ja Venäjä löysivät neuvotteluyhteyden ja pääsivät sopimukseen kemiallisten aseiden hävittämisestä Syyriassa. Vain hiukan myöhemmin Nobel-komitea myönsi rauhanpalkinnon Kemiallisten aseiden kieltojärjestölle OPCW:lle.
Sadankomitea on monien muiden järjestöjen ja yksityisten kansalaisten tavoin mukana tukemassa syyskuussa allekirjoitettavaksi avattua kansalaisaloitetta asevelvollisuuden lakkauttamiseksi.
Yleisin ihmisten mieleen nouseva kysymys allekirjoituksen äärellä on: Mitä sitten asevelvollisuuden tilalle? Sadankomitealla on toki olemassa oma vaihtoehtonsa, mutta erityisesti aloite osaltaan luo jälleen uutta tilaa puolustus- ja rauhanpoliittiselle keskustelulle. Kun vanha dogma kaatuu voi syntyä uusia, rationaalisin perustein tehtyjä ratkaisuja.
Sadankomitean tehtävä on myös tulevaisuudessa vaatia demokraattisempaa turvallisuuspoliittista päätöksentekoa. Se on hyvä tae rauhalle.
Lehden numero:
Banners
