Pekka Haavisto: ”Syyriassa ehkä parisenkymmentä suomalaisperäistä taistelijaa”

Kirjoittaja:

Syyrian pakolaisten määrä on noussut Lähi-idän maissa 2,5 miljoonaan. Pakolaisista 1,2 miljoonaa on lapsia. Heistä lähes 2 000 alle viisivuotiasta uhkaa kuolla nälkään Libanonin pakolaisleireillä, ellei apua saada pian. Tämän lisäksi YK:n mukaan 9,3 miljoonaa syyrialaista, eli lähes puolet maan väestöstä, tarvitsee humanitaarista apua maan rajojen sisällä.

Ulkoasiainministeriö kertoi tammikuussa, että Suomi antaa seitsemän miljoonaa euroa humanitaarista apua Syyrian kriisin uhreille. Suomen apu toimitetaan perille YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n, Maailman ruokaohjelman WFP:n ja suomalaisten kansalaisjärjestöjen kautta.

Kehitysministeri Pekka Haavisto vieraili tammikuussa Jordaniassa, Libanonissa ja Turkissa tapaamassa paikallisia poliittisia johtajia ja YK-järjestöjen edustajia sekä tutustumassa pakolaisten elinolosuhteisiin leireillä Libanonissa.

Pax-lehden haastattelussa helmikuussa Haavisto kertoi, että lähtiessään naapurimaihin monet Syyrian pakolaisista ajattelivat, että Assadin hallinto kaatuu kolmesta neljään kuukaudessa, jota seuraisi kotiinpaluu. Nyt hyvin monen arvio oli, että ennen kuin jälleenrakennus Syyriassa lähtee käyntiin, joudutaan olemaan kolmesta neljään tai jopa viisi vuotta pakolaisina. ”Pakolaisuuden pitkittyminen on kaikkein hankalin asia näissä naapurimaissa”, Haavisto totesi.

Kun Libanonilla itsellään on 200 000 kouluikäistä lasta, Syyriasta on tullut 300 000 lisää. ”Koko Libanonin koululaitos pitää yli kaksinkertaistaa, jos halutaan saada nämä lapset kouluun.”

Viisi vuotta sitten Syyria oli maailman toiseksi eniten pakolaisia vastaanottava maa. Viimeisen kolmen vuoden sisällissodan jälkeen syyrialaiset ovat itse pian ohittamassa afgaanit maailman suurimpana pakolaisryhmänä. Libanon, Turkki, Jordania, Irak ja Egypti vastaanottavat satoja, jopa tuhansia syyrialaispakolaisia päivittäin. Esimerkiksi Turkki on käyttänyt lähes kaksi miljardia euroa budjetistaan Syyrian pakolaisten auttamiseen ja vastaanottanut enemmän pakolaisia kuin kaikki Euroopan Unionin maat yhteensä.

YK arvelee pakolaismäärän nousevan yli neljän miljoonan vuoden 2014 loppuun mennessä. Pitäisikö Suomen ottaa lisää pakolaisia Syyriasta?

Haavisto: ”Suomen pakolaismäärä - 500 uutta pakolaista Syyriasta tänä vuonna - kalpenee esimerkiksi Ruotsin ja Saksan rinnalla, mutta kentällä ensisijainen vaatimus ei ollut Suomen oman pakolaismäärän lisääminen, vaan ennen kaikkea se että YK-järjestöt pystyisivät auttamaan maassa vielä olevia ihmisiä. Tietysti jos tilanne jää pitkäksi aikaa sellaiseksi, että leireistä tulee pysyviä, eivätkä ihmiset pääse palaamaan kotikonnuilleen, kasvaa paine, että heidän pitää päästä jonnekin kauemmas siltä alueelta. Ensimmäinen kriittinen asia on kuitenkin, että ne leirit, minne ihmiset sieltä rajan yli tulee, saadaan toimimaan.”

YK:n pakolaispäävaltuutettu Antonio Guterres vetosi kuitenkin YK:n yleiskokouksessa erityisesti ylikuormittuneen Lähi-idän ulkopuolisia maita antamaan turvapaikkoja syyrialaisille. "Maailmassa, jossa näin kammottavaa konfliktia pakenevia ihmisiä käännytetään maiden rajoilta, on jotain perustavanlaatuisesti vialla. Nämä ihmiset joutuvat riskeeraamaan henkensä merellä ja altistamaan itsensä salakuljettajille ja ihmiskaupalle, koska heillä ei ole muita keinoja tavoittaa alueita, joista toivovat löytävänsä turvapaikan.”

Ulkoministeriön mukaan Suomi on myös antanut taloudellista tukea ja asiantuntija-apua kemiallisten aseiden kieltojärjestön (OPCW) ja YK:n työlle Syyrian kemiallisten aseiden hävittämiseksi. Useita maita on kuitenkin kritisoitu vastuun pakoilemisesta näissä kysymyksissä.

Miten ja minkälaisilla vastuilla Suomi osallistuu Syyrian kemiallisten aseiden hävitykseen?

Haavisto: ”Olemme Suomen puolelta olleet niin aktiivisia kuin olemme voineet. Meillä on ollut sotilashenkilöitä valvomassa tätä aseiden hävitysprosessia. On ollut vaikea löytää alan osaajia ja teknologiaa sekä turvallista tapaa purkaa näitä. On suuri kansainvälinen ponnistus, että tässä on päästy eteenpäin. Sotilashenkilökuntaa on ollut muistaakseni tanskalaisilla laivoilla mukana.”

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon totesi syyskuussa, että kemiallisten aseiden tuhoaminen ei yksin riitä, sillä suurin osa tappamisesta tehdään tavanomaisilla aseilla. ”Pyydänkin kaikkia valtioita lopettamaan verenvuodatuksen ruokkimisen ja pysäyttämään asevirrat konfliktin kaikille osapuolille”, Ki-moon vetosi jäsenvaltioihin.

Muun muassa Ruotsi, Belgia ja Alankomaat ovat useaan otteeseen vastustaneet YK- sopimusten ulkopuolisia asetoimituksia Syyriaan.

Miksi Suomelta ei ole tällaista kannanottoa kuulunut?

Haavisto: ”En nyt ihan tarkkaan muista, olisiko jossain vaiheessa Syyrian hallitus ollut vientikohteena. Tietysti olemme seuranneet tätä aika tarkkaan toisesta näkökulmasta eli ulkomaisten taistelijoiden osallistumista sotaan.

Meillä toisaalta on se politiikka, mitä eri osapuolet ovat pyytäneet, että rajoja pidettäisiin auki, jotta pakolaiset pääsisivät naapurimaiden rajojen yli. Kääntöpuoli on se, että myös ulkomaisia taistelijoita ja asekuljetuksia pääsee rajojen yli. Kyllähän meillä on se huoli, että siellä on ehkä parisenkymmentä suomalaisperäistä taistelijaa ollut eri vaiheissa mukana. Tähän on erilaisilla keskusteluilla Suomessa pyritty vaikuttamaan, että kaikki – mukaan lukien Suomen somaliyhteisö – yhteisöt omia jäseniään seuraisivat, jotta tällaista rekrytoitumista ei Suomesta tapahtuisi.”

Monien valtioiden suhtautumisessa Syyrian konfliktiin on ollut räikeä ristiriita asetoimitukset tuomitsevan julkisen politiikan ja takahuoneissa hoidettujen hiljaisten käytäntöjen välillä.

Onko Suomi toimittanut Syyriaan aseita?

Haavisto: ”Minulla ei ole tiedossa, että siellä suomalaisin asein sodittaisiin, mutta tietysti en koko historiaa voi muistaa tai tunteakaan tältä istumalta. Tietysti tässä tilanteessa mitään asevientilupia ei ole mahdollista saadakaan. Sehän on täysin selvää, ettei konfliktialueille aseita toimiteta.”

Lehden numero: