Puhdas, puhtoisempi, Suomi?

Kirjoittaja:

Tämän lehden valmistuessa Ukrainassa lähti käyntiin sarja tapahtumia, jotka ovat saaneet ihmiset ajattelemaan, että eurooppalaisen suursodan mahdollisuus ei ole poissuljettu nyt elävien sukupolvien aikana. Poliitikot ja valtiot ovat tuominneet tapahtumia ja toimijoita, mutta EU-mailta puuttuu kuitenkin motivaatio todellisiin taloudelliseen tai muihin pakotteisiin Venäjää vastaan. Vasemmistoliberaalit lässyttävät korulauseita demokratiasta oikeiston heilutellessa Nato-korttia pelastuksen tienä.

Poliittinen keskustelu tuntuu olevan yhä kauempana politiikan sisällöistä. Tämä näkyy esimerkiksi valtioiden suhtautumisessa Syyrian konfliktiin ja siihen liittyvään asekauppaan. Ristiriita asetoimitukset tuomitsevan julkisen politiikan ja takahuoneissa hoidettujen hiljaisten käytäntöjen välillä on räikeä. Toisaalla esimerkiksi Saksa hyötyy kansainvälisistä jännitteistä asekaupan kautta.

Ulkopuolinen tuki ja aselähetykset konfliktin osapuolille lisääntyivät selkeästi 2013 vuoden loppupuolella. Samalla Syyrian pakolaisten määrä tulee nousemaan tänä vuonna lähes neljään miljoonaan. Esimerkiksi Turkki on käyttänyt lähes kaksi miljardia euroa budjetistaan Syyrian pakolaisten auttamiseen ja vastaanottanut enemmän pakolaisia kuin kaikki Euroopan Unionin maat yhteensä. Samaan aikaan kehitysministeri Pekka Haavisto ei lupaa Suomen ottavan lisää pakolaisia.

Pakolais”ongelmia” löytyy myös Israelista. Valtiollinen rasismi ei ulotu vain palestiinalaisiin: Israel haluaa päästä eroon myös Afrikan maista saapuneista pakolaisista. Hallitus pitää pääosin islaminuskoisia pakolaisia valtion vihollisina sekä uhkana valtion juutalaiselle luonteelle. Samaan aikaan Suomen ja Israelin käymän aseteknologiakaupan kokonaisarvo nousee yli 250 miljoonaan euroon.

Suomi vetoaa valtiona toistuvasti siihen, että YK-järjestelmä on maan ykkösprioriteetti rauhan kysymyksissä. Humanitaarisen asevalvonnan aloitteesta keskusteltaessa on kysytty: onko vaikuttamisen foorumilla väliä, jos edistystä saadaan aikaan?

Tukeeko Suomen politiikka ensisijaisesti rauhan edistämistä maailmalla vai yritämmekö mekin vain kuulostaa mahdollisimman hyviltä?

Lehden numero: