- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Maailmanjärjestö haasteiden edessä
YK joutuu vastaamaan haasteisiin monella tasolla – niin rauhanturvaamisessa kuin esimerkiksi finanssikriisin ja länsimaisten arvojen tasolla. Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius tutustui maailmanjärjestöön New Yorkissa.
YK on tänä päivänä ongelmissa neljällä tasolla. Operaationaalisella tasolla tämä tarkoittaa niitä ongelmia rauhanturvaamisen saralla – esimerkiksi Kongossa ja Darfurissa – joita ei aina pystytä lunastamaan. Toisaalta haasteita luovat arvot: länsimailla on suuria vaikeuksia ajaa niin kutsuttuja liberalistisia arvojaan esimerkiksi ihmisoikeussaralla, kun maapallon “etelä” eli kehitysmaat ovat heränneet puolustamaan entistä tiukemmin valtion suvereniteettia. Tämä tarkoittaa sitä, että valtioiden sisäisiin asioihin ei saataisi puuttua ”mielivaltaisesti” ja että YK:n pitäisi keskittyä ehdoitta auttamaan kehitysmaita saavuttamaan lännen jo aiemmin saama taloudellinen hyvinvointi. Kehitysmaat ovat selkeässä enemmistössä YK:ssa. Kiina ja Venäjä ovat kasvattaneet rooliaan ja vaikutusvaltaansa maailmanjärjestössä, “lännen” ja Euroopan Unionin menettäessä sitä.
Kolmantena YK:n haasteena on finanssikriisi ja sen vaikutukset muun muassa työhön vuosituhannen tavoitteiden saavuttamiseksi. Maapallon enemmistölle on annettu merkittävä lupaus köyhyyden puolittamisesta 2012 mennessä. Tämä on ollut keskeisellä sijalla YK:n agendassa. Pystytäänkä näitä lupauksia lunastamaan finanssikriisin jaloissa?
Viimeinen, mutta ei vähiten tärkeä, sektori YK:ssa eli diplomatia on sekin haasteiden edessä. Lähivuosina on tulossa sarja isoja konferensseja, kuten seuraavaksi Kööpenhaminan ilmastonmuutosneuvottelut joulukuussa 2009. Ydinsulkusopimuksen arviointikonferenssi on vuorossa 2010 ja tätä seuraavana vuonna on luvassa Ihmisoikeusneuvoston arviointi. Näihin ei ole valmistauduttu vakavasti – alakohtaisia neuvotteluja ei olla toden teolla käymässä, vaikka ne olisivat välttämättömiä tulosten aikaansaamiseksi. Näin tylysti arvioi Richard Gowan Yhdistyneiden Kansankuntien tilaa ja roolia maailmanpolitikassa. Gowan on julkaissut aiheesta raportin yhdessä Franziska Brantnerin kanssa, nimeltä In a Global Force for Human Rights? An Audit of European Power at the UN. Valoa ikkunaan luo lähinnä Barack Obaman valinta Yhdysvaltojen presidentiksi ja se toivo ja mahdollisuus, jonka tämä antaa kansainvälisen poliittisen ilmapiirin muuttamiseksi.
YK paljon vartijana
Kritiikki ei kuitenkaan tarkoita, etteikö YK tekisi paljon – paljon enemmän kuin useasti jaksetaan muistaa. Satoja tuhansia ihmisten henkiä säästetään konkreettisesti YK:n rauhanturvaamisen ansiosta, kestävää kehitystä edistetään ja globaaleja ongelmia ratkotaan. YK-reformikin etenee monella saralla, vaikka turvaneuvoston uudistaminen ei etenekään toivotulla tavalla.
YK on edelleen se legitiimi eli laillinen ja hyväksytty toimija maailmalla – jopa globaalin finassikriisin suhteen. On asiantuntijoita, joiden mielestä YK:lla voisi ja pitäisi olla rooli kriisin vaikutusten lieventämisessä eli yhteisten säätelyrakenteiden luomisessa. Positiivista on, että YK:n ja alueellisten järjestöjen yhteistyö on viime vuosina tiivistynyt. Se on se tie, mitä kautta YK:n kehittäminen ja vahvistaminen voi tapahtua.
Aurinko paistaa YK-tornin takaa New Yorkin Manhattanilla kansallisena veteraanipäivänä. Oravat – ne Tiku ja Taku -tyyppiset, eli harmaat mustalla raidalla – keräävät pähkinöitä talven varalle ruohikossa. Kongon kriisi aiheuttaa keskustelua, samoin ilmastonmuutos ja pienten saarivaltioiden kohtalo, veden ja ruuan puute, naisten ja lasten asema konflikteissa ja rauhan rakentamisessa.
YK:ta kritisoidaan paljon, mutta mikä on vaihtoehto? Ihmiskunnalla on vastuu yrittää sailyttää maailma elinkelpoisena seurvaaville sukupolville. Sillä on vastuu suojella kansalaisia, ihmisiä, sodalta, nälältä ja vilulta, jopa mielivaltaisilta johtajilta ja huonoilta hallitsijoilta, joilla on edustus YK:ssa. Sitä varten tarvitaan maailmanlaajuista kansojen – ei vaan valtioiden – yhteistyötä. Isoja globaaleja ongelmia ei kukaan ratkaise yksin, vaan tarvitaan mahdollisimman laaja-alainen yhteistyön pöytä ympärille. YK on sitä varten, jos järjestöä osataan ja halutaan käyttää tähän.