- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Sota muovaa papista ihmisen
”Mies ja hänen omatuntonsa”
Valtimonteatteri
Suomeksi sovitettu versio näytelmästä "Gehenna och ljusstrählen”
Käsikirjoitus: Jarl Hemmer
Ohjaus: Harri Liuksiala
Visuaalit: Vinski Viholainen, Pirjo Porttilahti
Näyttelijät: Jani Honkaselkä, Antti Korhonen, Petteri Pennilä ja Anna Ranta
”En tunne enää itseäni papiksi. En ole enää pappi. Olen ihminen, vain ihminen.”
kuva: Anna Kauppila
Kaksi pappia, Bro ja Hastig, ovat joutuneet komennukselle Suomenlinnan vankileirille vuonna 1918. Heidän ympärillään on lavantautia, nälänhätää ja kuolemaa. Teloitusten äärellä pappien tehtävänä on – leirin lääkäri Cederin sanoin – tarjota viimeiselle matkalle lähtijöille uskonnon morfiiniruisketta. Papit seisovat peitetyn ikkunan takana moraalisen ongelman edessä: mitä tehdä? Nykäistäkö peitto pois ikkunasta, katsoako ulos, jäädäkö vai poistua – ja miten?
Helsingin Kalliossa toimiva ammattilaisperustainen Valtimonteatteri teki Jarl Hemmerin Gehenna och ljusstrählen – näytelmästä suomenkielisen sovituksen nimeltä Mies ja hänen omatuntonsa, jonka ensi-ilta oli 19. marraskuuta. Pappikin on vain ihminen kansalaissodan jaloissa. Ohjaaja Harri Liuksiala sanoo aiheen kiinnostaneen häntä moraalin vuoksi – aseistakieltäytymisteema laajana ja hengellisenä kysymyksenä:
”Miten ihminen reagoi, jos hän alkaakin ottaa evankeliumin tai pasifismin vaatimukset tosissaan. Millaista voimaa siitä saa, ja mihin se johtaa.”
Ohjaaja on pyrkinyt esittämään näytelmän henkilöt systeemin osina, myötätuntoisesti.
”Jos ihmisen maailmankuva on esimerkiksi jumalakielteinen, millaista asennoitumista siitä seuraa? Jos uskoo evankeliumin pasifismiin, tai edes yrittää ymmärtää sitä, mitä siitä seuraa annetussa tilanteessa? Moraaliset pohdinnat luonnollisesti laukaisee 'kapinallisten' osakseen saama kohtelu 'voittajien' taholta. Näytelmän yksinkertaiset kysymyksenasettelut ovat mielestäni yleispäteviä, eli vastaava voi tapahtua missä vaan murroskaudessa”, Liuksiala painottaa.
Itse hän sanoo huomanneensa näytelmän kautta, kuinka tarpeellista teini-iän moraalinen vimma on. Katsojille hän toivoo teoksen ammentavan ajatuksia kärsimyksen merkityksestä.
Teos ei anna Valtimonteatterin intiimillä lavalla huikeaa määrää visuaalisia kuvia, vaan tarjoaa sen sijaan syvältä pulppuavan sanallisen virran. Mies ja hänen omatuntonsa pyörii teatterin ohjelmistossa helmikuun puoliväliin 2009 saakka.
Kahden papin usko ja rakkaus joutuu koetukselle Suomenlinnan vankileirillä kansalaissodan jaloissa vuonna 1918. Kuvassa vasemmalta Hastig (Petteri Pennilä) ja Bro (Jani Honkaselkä).
Hastig: ”...tämä oksa (kuiva ruusunmarjan oksa) muistuttaa meille, kuinka paljon kärsimystä joka sekunti sisältää. Yks – kaks, siinä meni sekunti. Meille tuo aikamäärä ei paljoa sisällä. Mutta tuona hetkenä kuului tuhat hätähuutoa, tuhat kuolonhenkäystä, satatuhatta tuskanparkaisua, luvuton määrä nälkäisen lapsen itkua. Silloin särkyi rikkijauhettuja sydämiä, kasvot kyynelehtivät savuavien pistoolinpiippujen äärellä. Silloin, silloin – ei, nosta sekunti ajan merestä ja katso sitä! Se on verenkirjava ja pahuuden pimentämä.”
Bro: ”Unohdat, että sekuntiin mahtuu enemmän – uusia suudelmia, aviovuoteita, valoa nuorten äitien ympärillä ja luotettavia kädenpuristuksia. Siinä on paljon ystävällisten käsien lämpöä.”
Mies ja hänen omatuntonsa -näytelmän esitykset 10.12, 12.12.,16.1, 20.1., 23.1., 28.1., 31.1., 4.2., 6.2. ja 11.2. Kaikki klo 19. Varaukset: valtimo (at) luukku.com tai puh 041-5367995. Liput 12/8€.
Aleksis Kiven katu 22, sisäpiha, Helsinki.
Lehden numero:
Aiheet:
Uusimmat jutut samasta aiheesta
Banners
