Pääkirjoitus: Toimittaja muovaa mielikuvia - pasifisteistakin

Kirjoittaja:

”Pasifismi on oikeasti epärehellinen ja vaarallinen ajatuskanta. Se antaa hulluille maailmanvalloittajille avoimen valtakirjan.”
Näin kuvailtiin Epäkorrektia, Tuomas Enbusken -televisiosarjan jaksoa nimeltä Pasifismi on perseestä! Ohjelma esitettiin 1. joulukuuta. Valitettavasti itsekin esiinnyin kyseisessä dokumentissa, Ruokaa ei aseita -kampanjan aktiivina. Itselleni dokumentin näkemin oli suorastaan järkytys: en tiennyt lainkaan, millaiseen dokumenttiin olin lausuntoja antanut ja miten oudosti ne saksittaisiin käytettäväksi. Valitettavasti ohjelma todensi jälleen sen, että kannattaa pyytää nähdä/lukea aina antamansa haastattelu, ennen kuin se julkaistaan.
Haastattelupyyntö Enbusken showhun tuli Rauhanasemalle sanoilla, että halutaan pasifismi-aiheiseen dokumenttiin REA-aktiiveja haastateltaviksi. Haastattelija ei esimerkiksi varmistanut, ovatko REA:n aktiivit pasifisteja vaiko kenties antimilitaristeja. Itse yritin vinkata, eikö pasifismi-aiheesta kannattaisi haastatella jotakuta Sadankomitean aktiivia, mutta ei. Tietääkseni nimittäin kukaan REA-keittiössä kokanneista ei tunnustaudu 100-prosenttisesti pasifistiksi, mutta antimilitaristiksi eli sodanvastustajaksi kylläkin: asiat tulisi ratkaista muutoin kuin pamauttamalla ihmisiä hengiltä. Nykymaailman uhkakuvat tulevat Suomen puolustusvoimienkin mukaan ennemmin sosiaali- ja ympäristöongelmista – kuten ilmastonmuutoksesta – kuin vaikkapa itärajan takaa pyssyjen muodossa. Näitä ongelmia ei ratkaista pakottamalla kaikki ei-ahvenanmaalaiset, ei-jehovantodistajamiehet ”tasa-arvoisesti” armeijaan. Samaan aikaan sivari ennaltaehkäisee tämän päivän ongelmia esimerkiksi öljyntorjuntaharjoituksissa tai hoivatyössä vanhainkodissa ja totaalikieltäytyjä kirjoittaa yliopisto-opintojaan vankilan seinien sisäpuolella. Karkeistaen.
Dokumentissa annettiin se perinteinen kuva ”pasifisteista” hipinnäköisinä ihmisinä kokkaamassa kasvisruokaa. Aina kun ”hippi” laskettiin ääneen, hänen keskeltä asiayhteyksiä pätkäisty kommenttinsa kumottiin joko jo ennen hipin sanomisia tai heti sen jälkeen. Tunnelmana pasifistikuvauksissa oli pimeähkö, pieni kellarihuone.
Sen sijaan armeijan edustajat kuvattiin kauniissa luonnossa, kesäauringon alla. Isällinen, iso mies selitti hymyssäsuin pitkillä repertuaareilla, kuinka ”armeija on Suomen demokraattisin yhteisö”. Kuinka helposti toimittaja voikaan saksia ja luoda mielipiteitä ja -kuvia juuri haluamansa kaltaisiksi.
Pelkäsikö Tuomas Enbuske kenties näyttää ”pasifistin” – ja ensin löytää sellaisen – ja valtiollisten asevoimien edustajan samassa valossa? Millaisena maailma ja asevoimat olisivatkaan voineet näyttäytyä, jos molempien katsantokantojen edustajille olisi annettu yhtä paljon sanan sijaa ja samanlaisessa valossa? Enbuskelta unohtui kenties mainita, että eivät ne aseet Suomenkaan itsenäisyyttä tuoneet vaan poliittinen keskustelutaito. Kenties unohtui myös mainita, että esimerkiksi maailman suurin sotilasmahti USA elää jatkuvasti erilaisten pelkojen vallassa – miljardien sotilaskuluista huolimatta – tai kenties juuri niistä johtuen? Mutta Enbusken shown mukaan vain väkivallan kierre ehkäisee väkivaltaa.
Voitaisiko seuraava Enbuske-show tehdä aiheesta ”Keskustelutaito – ja itselle nauraminen – on perseestä?”

Lehden numero: