Malli-YK innostaa ja opettaa

Käteni hikoavat noustessani Uuden ylioppilastalon portaita Helsingissä. Pelkään, etten osaa edustaa Valko-Venäjää Ukrainan konfliktia koskevassa kansainvälisessä kokouksessa. Tasavallan presidentin allekirjoittama tervehdys laukussani minun on vaikea pitää mielessäni, että kokous on vain roolipeliä. Mistä oikein on kyse?

On maaliskuu 2015 ja olen osallistumassa malli-YK -kokoukseen. Englanninkielisellä nimellä Model United Nations tunnetut kokoukset ovat etukäteen valmisteltuja roolipelejä, joissa simuloidaan YK-elinten päätöksentekoa. Oppilaitokset ja YK-yhdistykset ympäri maailman järjestävät kokouksia koululaisille ja opiskelijoille. Osallistujat saavat niissä tilaisuuden syventää ymmärrystään kansainvälisen politiikan kysymyksistä ja YK:n päätöksentekoprosesseista.

Hermostuneisuuteni hälvenee hieman, kun pääsen kokoushuoneeseen. Tila on täynnä parikymppisiä opiskelijoita. Varapuheenjohtaja Emilia Hannuksela kertoo aluksi epämuodollisesti siitä, miten kokous tulee etenemään. Hän rohkaisee myös ensikertalaisia käyttämään puheenvuoroja aktiivisesti.

Yleensä malli-YK-kokoukset tarkoittavat nimensä mukaisesti esimerkiksi YK:n yleiskokousta tai turvallisuusneuvoston kokousta. Myös nyt osa mukaan ilmoittautuneista opiskelijoista simuloi turvallisuusneuvoston kokousta. Minä kuulun kuitenkin ryhmään, joka eläytyy Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) päätöksentekoon. ETYJ-teema sopii kuluvana vuonna vietettävään Helsingin ETY-kokouksen 40-vuotisjuhlavuoteen. Molempien kokouksien järjestämisestä on vastannut Finnish Model United Nations Association (FINMUN).

Me kokoukseen osallistuvat delegaatit edustamme kukin jotakin ETYJ:in jäsenvaltiota. Konferenssia edeltävinä viikkoina olemme keränneet tietoa Ukrainan tilanteesta ja tutustuneet edustamaamme valtioon. Siten voimme delegaattina käyttää puheenvuoroja ja äänestää tavalla, joka mahdollisimman hyvin heijastaa edustamamme valtion todellista politiikkaa. Pelin henkeen kuuluu, ettei kukaan edusta oikeaa kotimaataan.

Delegaattien pitämien puheenvuorojen myötä huomaan nopeasti, että joukossa on taitavia konkareita.  Esimerkiksi Venäjän ja Kazakstanin delegaatit Petya Hristova ja Areeb Arshad vaikuttavat tuntevan edustamiensa valtioiden liikkeet kansainvälisen politiikan areenoilla läpikotaisin. Myös heidän taitonsa käyttää retorisia keinoja argumenttiensa tukena herättävät minussa ihailua.

Delegaatit vetoavat toisiinsa paitsi muodollisissa puheenvuoroissaan myös niiden ulkopuolella. Keskustelu polveilee vilkkaasti epävirallisten neuvottelujen aikana, ja viestit kulkevat kokoustilassa kädestä käteen. Minäkin saan lappuja, joissa minua Valko-Venäjän edustajana kehotetaan tukemaan Armenian ja Kazakstanin puheenvuoroja.

Nelipäiväisen konferenssin kuluessa ehdimme kokoontua Uudelle ylioppilastalolle kahdeksaan parin tunnin mittaiseen kokoussessioon. Niiden aikana pyritään neuvotellen saavuttamaan yhteisymmärrys, jonka pohjalta voidaan laatia päätös. Väittely on paikoin tulikivenkatkuista, eikä moneen kertaan muokattu päätöslauselma lopulta saa kaikilta osallistujilta puoltavaa ääntä. Kuten todellisuudessa, myös malli-ETYJ-kokouksessa päätöksiä syntyy vain jäsenvaltioiden täydellisellä konsensuksella.

Vaikka konkreettista tulosta ei kokouksessa saatukaan aikaan, simultaatio oli onnistunut. Me delegaatit pääsimme kehittämään tiedonhankintataitojamme tehdessämme taustatutkimusta ja perehtymään ajankohtaiseen kansainväliseen konfliktiin. Kokouksissa jouduimme haastamaan niin neuvottelu-, ryhmätyö- kuin esiintymistaitomme.

Kokoussessioiden lisäksi konferenssiin sisältyi paljon muutakin ohjelmaa. Vierailimme Ulkoasiainministeriössä ja ETYJ-teemaan liittyen järjestön tämänhetkisen puheenjohtajamaan Serbian suurlähetystössä. Iltaisin puimme päivän kokousten kulkua ja tutustuimme toisiimme paremmin esimerkiksi cocktail-tilaisuudessa ja saunomisen lomassa.

Konferenssi huipentui akateemisiin pöytäjuhliin, jossa ulkomaalaiset vieraat pääsivät tutustumaan suomalaiseen opiskelijaperinteeseen. Kiitospuheita pidettiin ja järjestäjät kukitettiin. Tunnelma oli lämmin ja riehakas. Sekä Petya Hristova että Areeb Arshad palkittiin suorituksistaan delegaatteina.

Kokonaisuudessaan konferenssi oli intensiivinen, opettavainen ja hauska kokemus. Kansainvälisen päätöksenteon mekanismin simuloiminen havainnollisti konkreettisesti, kuinka haastavaa eri osapuolia tyydyttävien rauhaa edistävien ratkaisujen löytäminen voi olla. Haastavuus teki kuitenkin kokoustamisesta kiinnostavaa, enkä ihmettele, että monet tapaamistani ihmisistä kertoivat haluavansa osallistua yhä uudelleen malli-YK -kokouksiin.

Lehden numero: