Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös

Kirjoittaja:

"Siivet-lehden päätoimittaja Pentti Perttula kirjoitti teoksen, koska yhteiskunnallisesti merkittävästä hankkeesta käytävä keskustelu ansaitsee selkeämpää tietoutta kuin tällä hetkellä on helposti saatavilla." Näin Paras hävittäjä Suomelle -teoksen takakannen esittelyssä kuvataan teoksen tavoitetta.

Olen samaa mieltä siitä, että HX-hanke, jolla etsitään korvaajaa ilmavoimien nykyiselle Hornet -hävittäjälle, on yhteiskunnallisesti merkittävä, ja siitä tulisi keskustella huomattavasti laajemmin kuin nykyisin keskustellaan. Valitettavaa kuitenkin on, ettei Pertti Perttulan teos täytä tehtäväänsä.

Perttulan kirjan merkittävin puute on, että se käsittelee HX-hanketta puhtaasti teknisesti – Horneteille pitää löytää paras mahdollinen seuraaja. Tässä mielessä kirjan nimi on osuva, mutta keskittyminen tarjouskilpailussa oleviin viiteen monitoimihävittäjän, niiden ominaisuuksiin ja suorituskykyyn unohtaa useita olennaisia seikkoja. Kuten esimerkiksi, tarvitaanko hävittäjiä tai saavatko ne maksaa mitä tahansa.

Uusien hävittäjien hankinta on ensisijaisesti poliittinen päätös, vaikka HX-hankkeen verkkosivuilla merkittävimmäksi valintakriteeriksi nostetaan suorituskyky. Hornetien hankinta oli myös poliittinen päätös, koska horneteilla lentäminen edellytti Yhdysvaltojen tukea, vaikka julkisuudessa toisin väitettiinkin. Tästä lisää edellisessä Paxissa. LINKKI https://www.pax.fi/2018-03/hornet-kauppa-avasi-kiintean-suhteen-yhdysval...

Tuolloin Yhdysvaltojen tuen merkittävyyttä ei uskallettu paljastaa, olihan Hornetien hankinnasta päätettäessä vasta pari vuotta Neuvostoliiton hajoamisesta ja YYA-sopimuksen irtisanomisesta, eikä edes EU:n (tuolloin vielä EY) jäsenyyden hakemisesta ollut selvyyttä. Suomi määritteli itsensä puolueettomaksi valtioksi.

Nyt tiedämme, että suhde Yhdysvaltoihin on edellytys sille, että Hornetit voivat lentää, kuten tasavallan presidentti Sauli Niinistö on todistanut. Viimeisten vuosien aikana Suomi on solminut Yhdysvaltojen kanssa lukuisia puolustusalan sopimuksia ja valtioneuvoston puolustusselonteossa Yhdysvallat nostetaan Ruotsin ohella keskeisimmiksi kumppaneiksi.

Tätä taustaa vasten olisi todellinen yllätys, mikäli uudeksi hävittäjäksi päätettäisiin hankkia jokin muu kuin yhdysvaltalainen hävittäjä. Mikäli tällainen päätös tehdään, se on yhtä lailla poliittinen kuin mitä aikoinaan Hornetien hankintapäätös. Tästä syystä olisi keskusteltava myös siitä, kuinka viisasta Suomen on nykyisessä maailmantilanteessa sitoutua Yhdysvaltoihin, joka ei kunnioita monenkeskistä sopimusjärjestelmää, haastaa riitaa milloin minkäkin maan kanssa ja on Venäjääkin arvaamattomampi.

Toinen olennainen Perttulan kirjan puute on, ettei se lainkaan käsitele HX-hankkeen kustannuksia. Uusien hävittäjien hankintakustannuksiksi on arvioitu 7-10 miljardia euroa, mikä todennäköisesti riittääkin. Sen sijaan käyttö- ja elinkaarikustannuksista esitetyt luvut ovat olleet epäuskottavia. Esimerkiksi Norjan ja Tanskan tekemien hävittäjäkauppojen julkisuuteen ilmoittamien tietojen perusteella kokonaiskustannukset voivat nousta jopa noin 50 miljardiin euroon 30 vuoden aikana.

Onko tällaisen, lähes Suomen valtion vuosibudjetin suuruisen, rahamäärän käyttäminen hävittäjiin perusteltua, on mitä suurimmassa määrin sekä yhteiskunta- että puolustuspoliittinen kysymys. Siihen joutuvat aikanaan vastaamaan ensi vuoden eduskuntavaaleissa valitut kansanedustajat. Heillä tulisi olla aito mahdollisuus päättää, hankitaanko hävittäjät vaiko ei.



Perttula, Pentti: Paras hävittäjä Suomelle. Hornetien seuraajaehdokkaat. 2018. Painopaikka EU.

Lehden numero: