- Sadankomitean ja Rauhanliiton julkaisivat Pax-lehteä vuoteen 2018 saakka. Voit edelleen tutustua lehden arkistoon. »
- Nähdään 2020 »
- Lasten rikosoikeudellinen vastuu ja lapsisotilas Dominic Ongwenin tapaus Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa »
- Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä »
- 1963 – Suomi murroksen keskellä »
- Sadankomitean linja »
- Mitä kuuluu rauhanlähettiläille? »
- Kansainvälinen rikostuomioistuin antaa toivoa sorretuille rohingyoille »
- Nuoret mukaan päättämään rauhasta ja turvallisuudesta »
- Katuväkivalta Kapkaupungissa »
- 20 vuotta Rauhankoulua »
- Kirja-arvio: Hävittäjähankinta on poliittinen päätös »
- Aseistakieltäytymisuutisia »
- Sadankomitean rauhanpalkinto kansainvälisen oikeuden tutkija Jarna Petmanille »
- Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella »
- Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos uhkana turvallisuudelle kehitysmaissa »
- David McReynolds 1929-2018 »
- Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa »
- Kirja-arvio: Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa »
- Arkinen seitan ja perunamuussi »
- Valkoiset unikot - pasifistisymbolilla nationalismia vastaan »
- Onnea Matti Mäkelä 70 vuotta! »
Kirja-arvio: Syyrialaisten toiveet demokratiasta diktatuurin ja islamismin puristuksessa
Airin Bahmanin ja Bruno Jäntin “Syyrian sota” on ansiokas johdatus Syyrian sodan monimutkaisiin taustoihin ja tapahtumiin. Kirja romuttaa tehokkaasti Syyrian sodan ympärille rakennettuja tarkoitushakuisia kertomuksia ja myyttejä mutta tuo samalla vahvasti silminnäkijälausuntojen kautta esiin konfliktiin liittyviä kärsimyksiä ja julmuuksia. Kirja sisältää myös kirjoittajien itse keräämää julmuuksien dokumentointia, joka on arvokasta, mutta tältä osin kaikkia osioita ei voi herkemmille lukijoille suositella.
Syyrian monitahoisen ja -vaiheisen kattava käsittely olisi lähes ylivoimainen tehtävä, mutta Bahmani ja Jäntti pureutuvat konfliktin eri puoliin pintaa syvemmältä. Osansa saavat muun muassa konfliktin sosioekonomiset taustatekijät, aseellisen sunni-islamismin rakentuminen ja jesidivähemmistön kärsimykset Saeshin ja Turkin intervention alla.
Jäntti pyrkii poliittista ääri-islamismia ja Daeshia käsittelevissä osioissa romuttamaan karkeimpia väärinymmärryksiä näiden suhteesta islamin ja alueen asukkaiden yleisiin näkemyksiin. Mielipidemittauksiin nojaten Jäntti todistelee että niin Syyriassa kuin Irakissa valtaenemmistö kannattaa demokratiaa ja uskontokuntien tasa-arvoista rinnakkaineloa.
Osin Jäntti tuntuu kuitenkin vetävän gallupeista liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Gallupeista saadaan tunnetusti monenlaisia tuloksia kysymysten muotoilusta riippuen ja ne kuvaavat yleensä varsin rajallisesti ihmisten usein ristiriitaista ajattelua. Tämä käy ilmi myös Jäntin esille tuomasta materiaalista.
Kuten Jäntti toteaa, 83% syyrialaista kannattaa “vapaita ja rehellisiä vaaleja” ja selvä enemmistö demokratiaa ylipäätään. Samalla on kuitenkin huomattava että 40% syyrialaisista pitää Assadin hallinnon toimintaa kriisissä “yksinomaan positiivisena” ja täsmälleen vastaava 40% puolestaan antaa saman arvion oppositiosta. Tämä huolimatta siitä että nämä osapuolet ovat syyllistyneet räikeisiin ihmisoikeusloukkauksiin ja demokratian tukahduttamiseen. Jäntin maalailema demokraattinen valtavirta joka tuomitsee kummatkin sotivista osapuolista näyttää valitettavasti käytännössä jäävän heikoksi vähemmistöksi taistelevien osapuolten välissä. Tämä tulkinta näyttää myös konfliktin kehityksen valossa realistiselta.
Syyrialaiset voivat olla periaatteessa demokratian kannalla, mutta käytännössä valtaosa on silti lukittunut kannattamaan jompaa kumpaa keskenään kamppailevista osapuolista joiden demokraattisuudessa ei ole kehumista. Tätä toki edesauttaa se että kumpikin osapuoli julistaa usein retoriikassaan edustavansa demokratiaa. Vastaavanlaiset tilanteet eivät toki ole tuntemattomia länsimaisessakaan politiikassa.
Kirjassa Rojavan vallankumous ja sen pohjalle syntynyt Pohjois-Syyrian federaatio saavat varsin lyhyen käsittelyn. Tässä pikakelauksessa kehitys Rojavan kurdien kansannoususta monietniseen Pohjois-Syyrian federaatioon jää selittämättä ja esimerkiksi viittaukset alueen yhteiskuntasopimukseen ovat jo osin vanhentuneita. Toisaalta ansiokasta on se että kirjoittajat käsittelevät myös Turkin Syyria-interventiota ja myös siihen liittyvää alueen jesidivähemmistön vainoa, mistä suomalaiset tiedotusvälineet ovat tyystin vaienneet.
Syyrian konfliktin eri tahojen propagandamyrskyssä faktojen perässä on usein vaikea pysyä ja niinpä tähänkin kirjaan on eksynyt joitain virhetietoja. Esimerkiksi kirjassa ohimennen mainittu ja laajalle levinnyt kertomus protestilaulaja Ibrahim Qashoushin kuolemasta on ilmeisesti keskeisiltä osiltaan virheellinen. Tästä huolimatta kirja on luotettavampi ja tarkempi kuin useimmat suomalaiset Syyria-kuvaukset. Jäntin ja Bahmanin kirja on ehdottoman suositeltava teos, joka haastaa mustavalkoisia myyttejä Syyrian konfliktista.
Airin Bahmani, Bruno Jäntti: Syyrian sota. Demokratiatoiveet diktatuurin ja islamismin ristitulessa.