Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärjessä

Kirjoittaja:

Asevelvollisuus nostaa Suomen puolustusmenot 70% tilastoitua korkeammaksi

Jos asevelvollisarmeijaa käyttävien maiden, kuten Suomen, puolustusmenoissa otettaisiin huomioon  varusmiesten menettämät työtulot, puolustusvoimien kokonaistaloudellinen rasitus nousisi noin 70 prosenttia. Suomi nousisi puolustusmenojen bruttokansantuoteosuuksien vertailussa Euroopan maiden kärkiryhmään.

Asevelvollisarmeijaa käyttävien maiden, kuten Suomen, Kreikan ja Itävallan, puolustusmenoihin tulisi lisätä työvoiman markkinahinnan ja asevelvollisten päivärahan välinen erotus. Tähän kustannuserään laskettaisiin palvelusaikana menetettyjen työtulojen määrä, sillä asevelvolliset olisivat siviilissä voineet opiskella tai käydä töissä. Virallisissa tilastoissa tätä ei valitettavasti huomioida, vaikka varusmiespäiväraha on työmarkkinoilla maksettavaa keskipalkkaa merkittävästi alhaisempi.

Asevelvollisten maksuosuus on korkein Suomessa, Itävallassa ja Sveitsissä

Vuonna 2016 Suomen puolustusmenot olivat 4,7 miljardia euroa, josta virallisissa tilastoissa esitetty osuus oli vain 2,8 miljardia euroa. Asevelvollisten maksuosuus Suomen puolustusmenoista oli noin 1,9 miljardia euroa, mikä vastaa 41 % puolustusbudjetista. Asevelvollisuuden piilokustannus on prosentuaalisesti samaa suuruusluokkaa myös Itävallassa ja Sveitsissä.

Kuviossa vertaillaan eräiden Euroopan maiden puolustusmenoja Eurostatin virallisen tilaston ja siihen lisätyn työpanososuuden näkökulmasta. Suomen puolustusmenojen osuus bruttokansantuotteesta on kolmanneksi korkein, sillä asevelvollisia on maassa työllisten lukumäärään suhteutettuna eniten vertailumaista.

Kuviossa oletetaan, että asevelvollisten työttömyysaste ja tuottavuus olisi siviilissä yhtä suuri kuin muilla väestöryhmillä. Varusmiespäivärahoja laskelmassa ei ole niiden pienuuden vuoksi huomioitu.

Asevelvollisten maksuosuus on pysynyt samana vuosina 2001-2016

ETLA:n vuotta 2001 koskevassa vastaavalla tavalla tehdyssä tutkimuksessa Suomen puolustusmenojen kokonaisosuus bruttokansantuotteesta oli 2,1 prosenttia, mikä on vain hieman tässä arvioitua vähemmän. Puolustumenojen muuttumattomuus johtuu siitä, että varusmiesten lukumäärä ei ole olennaisesti muuttunut vuosien 2001-2016 aikana.

Jos keväällä valittava uusi eduskunta haluaisi supistaa Suomen puolustusmenoja, nopein ja tehokkain tapa puolustusmenojen alentamiseen olisi varusmiesten vuosittaisen lukumäärän vähentäminen 24000:sta esimerkiksi 10000:een. Tällöin Suomen puolustumenojen bruttokansantuoteosuus laskisi 2,2%:sta 1,7%:iin tarkoittaen jopa 1,1 miljardin euron vuosittaista säästöä.



Puolustusmenojen pitkäaikaiset vaikutukset tulisi myös tilastoida

Kokonaispuolustusmenoja vertaillaan oheisessa kuviossa yksittäisen vuoden osalta, jolloin sotilasmenojen aiheuttamat pitkäaikaiset muutokset jäävät huomiotta. Asepalvelus voi kuitenkin vaikuttaa varusmiehen palkkaa alentavasti vielä vuosia tai vuosikymmeniä palveluksen päättymisen jälkeen, sillä asevelvollisen työkokemuksen määrä on palvelusajan verran suppeampi. Tämän vuoksi tilastoon pitäisi laskea myös asevelvollisuuden tuottama pysyvä palkkamuutos.

Asevelvollis- ja vapaaehtoisarmeijoiden kustannusvertailu saataisiin nykyistä vahvemmalle pohjalle esimerkiksi tilastovirastojen yksilötason aineistoja hyödyntämällä. Alankomaissa, Belgiassa, Saksassa ja Vietnam-veteraanien osalta myös Yhdysvalloissa tällaista tutkimusta on jo tehty.

Yksittäiseen vuoteen rajoittuva tarkastelu aliarvioi tuloksien mukaan asevelvollisarmeijoiden kustannuksia. Esimerkiksi hollantilaisille asevelvollisille maksettiin siviiliyhteiskunnassa noin 5 prosenttia huonompaa palkkaa kuin heidän asepalveluksen välttäneille ikätovereilleen, mutta Vietnam-veteraanien kohdalla vastaava ero oli peräti 15 prosenttia.

Kuvio. Puolustusmenojen osuus bruttokansantuotteesta kuudessatoista ETA-maassa ja Sveitsissä vuonna 2016

Kuvio. Puolustusmenojen osuus bruttokansantuotteesta kuudessatoista ETA-maassa ja Sveitsissä vuonna 2016

Lehden numero: