Turkkia rakennetaan luonnon ja ihmishenkien kustannuksella

Kirjoittaja:

Istanbuliin on rakenteilla maailman suurin lentokenttä. Sen kapasiteetiksi on tarkoitus tulla 150 miljoonaa matkustajaa vuodessa. Rakennustyöt ovat käyneet tuhoisiksi niin ympäristölle kuin työmaalla työskentelevillekin.

Istanbuliin, yhteen maailman suurimmista kaupungeista, on vuodesta 2014 rakennettu kolmatta lentokenttää. Uuden lentokentän ensimmäinen osa otettiin käyttöön tämän vuoden marraskuussa. Päästessään täyteen toimintaan uuden lentokentän on tarkoitus olla maailman suurin yhden katon alla toimiva lentokenttä. Rakentaminen ei kuitenkaan ole sujunut mutkattomasti.

Istanbulin uuden lentokentän alue syyskuussa 2018. Kuva: Jekader/Wikimedia Commons.

Istanbulin uuden lentokentän alue syyskuussa 2018. Kuva: Jekader/Wikimedia Commons.

Istanbulissa on vuosia operoinut kaksi lentokenttää, joista toinen, Atatürkin lentokenttä, kuuluu jo valmiiksi maailman suurimpiin lentokenttiin. Uudelle lentoasemalle ei ollut todellista tarvetta, mutta se haluttiin rakentaa uhrauksista huolimatta. Lentokentän rakentamista varten esimerkiksi Istanbulin pohjoisosasta hakattiin lähes 658 000 puun edestä metsää. Istanbulin metsien tilanne onkin viime vuosina heikentynyt huomattavasti.

Lentokentän rakentamisen taustalla on kaksi merkittävää syytä. Ensiksikin lentoaseman rakennuksesta vastaavat yritykset ovat valtapuolue AKP:n ja Erdoganin tukijoita. Toiseksi projektilla on poliittinen merkitys. Turkin hallinto on korruption kehto. Todisteista huolimatta vaikuttavassa asemassa olevien henkilöiden korruptoituneisuuteen ei  juuri puututa. Yksi syy tähän ovat nimenomaan erilaiset rakennusprojektit, kuten teiden, siltojen ja lentokenttien rakentaminen. AKP ja Erdogan voittavat tällaisilla kehityshankkeilla ihmiset puolelleen, ja korruptoituneisuus nähdään pienempänä sivupaheena suhteessa edistykseen.

Tämä uusi megalentokenttä on paitsi aiheuttanut suuren ympäristötuhon, myös noussut otsikoihin muun muassa työtapaturmien myötä. Rakennustyömaalla työskentelee 30 000 työntekijää. Syyskuussa työntekijät aloittivat lakon kurjien olosuhteidensa vuoksi. Lakon toisena päivänä poliisi järjesti mittavan operaation, jossa pidätettiin useita satoja työntekijöitä. Työntekijöitä ja ammattiliiton edustajia oli vielä viime päiviin asti pidätettynä 31 henkeä. Heistä 30 vapautettiin nyt joulukuussa, joskin oikeudenkäynnit jatkuvat yhä . Työtapaturmien seurauksena työmaalla on saanut surmansa jopa tätäkin suurempi joukko.

Mitä työntekijät sitten vaativat? Muun muassa turvallisempaa työympäristöä, hygieenisempiä pesu- ja nukkumistiloja, riittävää ruokaa ja ludeongelman ratkaisemista. He vaativat jatkuvasti ongelmallisen työpaikkakuljetuksen sujuvoittamista, palkkojen maksua tilille eikä käteisenä ja yhdenvertaista kohtelua. He vaativat, että lakkoon osallistuneita työntekijöitä ei tule irtisanoa ja että varoittamatta irtisanotut työntekijät tulee palkata takaisin. He vaativat työntekijän perusoikeuksia.

Inhimillisen työympäristön sijasta he saivat kohdata raskaan poliisikaluston, kaasusumutteita sekä tilanteen vähättelyä. Myöhemmin työntekijöiden vaatimuksia ja taistelua vähätellyt journalisti kirjoitti lentokenttävierailun jälkeen kolumnissaan, että uuden lentoaseman toimitusjohtaja oli ilmaissut pyytävänsä työntekijöiltä anteeksi ja väittänyt, ettei ollut ollut tietoinen kurjista työolosuhteista. Työntekijöiden protestit jatkuvat yhä aika ajoin.

Rakennustyöntekijöiden lakko herätti jonkin verran kansainvälistä kaikua esimerkiksi adressin muodossa, joskin ei tarpeeksi. Työssäkäyvien vaikeudet näkyvät kaikkialla maailmassa, eivät ainoastaan epädemokraattisissa maissa. Ei tarvitse mennä maantieteellisesti tai ajallisesti kovin kauas törmätäkseen työntekijöiden lakkoihin esimerkiksi Kreikassa ja Ranskassa sekä jopa Suomessa.

Globalisoituvassa maailmassa kansainvälisellä solidaarisuudella on yhä suurempi merkitys. Siinä missä poliittinen päätöksenteko on kansalliset rajat ylittävää, niin tulisii olla myös solidaarisuuden ja taistelun oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Kaikkien maiden työntekijöiden yhteen liittyminen onkin tänä päivänä ehkä arvokkaampaa kuin koskaan.

Lehden numero: