Nuorten väkivaltainen radikalisoituminen Jordaniassa

Kirjoittaja:

Jordanialaiselle nuorelle opintojen jälkeinen elämä näyttää tarjoavan vain huonoja vaihtoehtoja. Maan taloudellinen tilanne on heikko, hallinto on kriisissä, ja työttömyys kasvussa. Millä elättää itsensä? Miten täyttää vapaa-aika? Miten perustaa perhe?

Jordanialaiset nuoret tuntevat voimattomuutta saada äänensä kuuluviin yhteiskunnassa, turhautuvat heikkoon taloudelliseen tilanteeseen, eivätkä pysty ilmaisemaan itseään. Kun yhteiskunta ei tarjoa tukea ja vaihtoehtoja, monet kääntyvät muiden puoleen. Jordaniasta onkin lähtenyt eniten vierastaistelijoita Syyriaan väkilukuun suhteutettuna, 315 per miljoona asukasta. Lukua voidaan selittää varmasti myös maantieteellisellä läheisyydellä, mutta syitä on haettava myös yhteiskunnasta.

Jordaniaan kohdistuu monenlaisia paineita. Maa on konfliktien ympäröimä ja se on johtanut vilkkaaseen kaksisuuntaiseen liikkeeseen rajoilla: pakolaiset pyrkivät Jordaniaan, ja jordanialaiset vierastaistelijat pyrkivät rajan yli liittymään väkivaltaisiin ääriliikkeisiin, kuten Daeshiin (tunnetaan myös nimellä ISIS tai Islamilainen valtio) tai Jabhat al-Nusraan. Jordania pitää myös kärkitilaa pakolaisten määrässä: Oxfamin mukaan maassa oli kesällä 2016 lähes kolme miljoonaa pakolaista tai turvapaikanhakijaa mukaan lukien palestiinalaiset, mikä tekee Jordaniasta maailman suurimman pakolaisten vastaanottajan.

Nuorten ei ole aina helppoa löytää tilaa, jossa harrastaa tai viettää aikaa. Nuorisotilat tai muut ohjausta tarjoavat tilat eivät ole Jordaniassa yleisiä. Niinpä useille nuorille vaihtoehdoiksi jäävät joko oma koti tai katu. Kuva: Saana Sarpo

Nuorten ei ole aina helppoa löytää tilaa, jossa harrastaa tai viettää aikaa. Nuorisotilat tai muut ohjausta tarjoavat tilat eivät ole Jordaniassa yleisiä. Niinpä useille nuorille vaihtoehdoiksi jäävät joko oma koti tai katu. Kuva: Saana Sarpo

Miksi nuoret radikalisoituvat?

Väkivaltaisen radikalisaation selittäminen tyhjentävästi ei ole helppoa, sillä ympäristötekijät, kuten taloudelliset ja sosiaaliset syyt, vaikuttavat nuoriin eri tavoilla. Nuorten radikalisoitumiseen liittyvä puhe on täynnä käsitteitä. Radikalisaation käsitettä leimaa tällä hetkellä yhteys väkivaltaan ja terrorismiin, vaikka sitä voidaan käyttää myös kuvaamaan prosessia, jossa omaksutaan yhteiskunnan normeista poikkeavia ajatuksia, ja pyritään muuttaa yhteiskuntaa oman ideologisen katsannon mukaiseksi. Näin ollen termi ”väkivaltainen radikalisaatio” määrittelee prosessia, jossa väkivalta aletaan käsittää oikeutetuksi keinoksi saada aikaan tätä muutosta.

Jordaniassa muutettavaa riittää, sillä taloudellinen tilanne on heikko. Alueellinen kriisi vaikuttaa talouteen pakolaisten lisäksi esimerkiksi sen kautta, että tärkeä kuljetusliikenne Syyriaan ja Irakiin on melkein pysähtynyt. Turistit, joita Petran kalliokaupungissa ja Wadi Rumin aavikolla riitti aiemmin ruuhkaksi asti, pysyvät poissa peläten epävakautta. Nuorten työttömyysluvut lähentelevät 30 prosenttia, ja kolmannes jordanialaisista elää köyhyysrajan alapuolella.

Ääriliikkeet vaikuttavat tarjoavan sekä taloudellista vakautta että sosiaalista arvostusta ja mahdollisuutta saada jonkinlainen asema yhteisössä. Nämä eivät kuitenkaan pysty selittämään kaikkia radikalisoitumisprosesseja, sillä osa lähtijöistä on hyvin toimeentulevia ja työssäkäyviä.

Ympäristö- ja henkilötekijät ovat toisiinsa kietoutuneita. Varsin yleisesti tunnistettu radikalisoitumiseen ajava tekijä on identiteetin ja voimaantumisen etsintä. WANA-instituutin tekemä tutkimus nuorten radikalisoitumisesta Jordaniassa kertoo, että ideologiset ja uskonnolliset tekijät aktivoituvat kun ympäristötekijät luovat tarpeeksi paineita. Esimerkiksi pettymys hallinnon tai lähiyhteisön toimintaan voi saada nuoren tuntemaan näköalattomuutta, vaihtoehdottomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta, mikä ajaa nuorta merkityksen ja tarkoituksen etsintään.

Ympäristö ja yhteisö vaikuttavat keskeisesti nuoren ajatusmaailmaan. Perheen, opiskelukavereiden, ja ystävien asenteet ja ajatukset voivat sekä rohkaista että kyseenalaistaa radikaalin ajattelutavan. Yhteisö voi olla ääriaatteita tukeva tai pelkästään passiivinen. Perheiden voi olla vaikea nähdä radikalisoitumisen ensimerkkejä ennen kuin on jo liian myöhäistä. Näin ollen perheiden ja muiden yhteisöjen kykyä tukea nuoria tulisi vahvistaa, mikäli radikalisoitumista halutaan estää.

Myös uskonnollisilla yhteisöillä on merkitystä. Samoin kuin länsimaalaisten vierastaistelijoiden kohdalla, Jordaniassakin uskonnolla näyttäisi olevan kuitenkin vain toissijainen merkitys nuorten väkivaltaisessa radikalisoitumisessa. Enemmistö jordanialaisista, reilu 90 %, on muslimeja, ja maassa on myös kristitty vähemmistö sekä muita pienempiä uskontokuntia, kuten druusit.

Maallistumista ja tapauskonnollisuutta on myös Jordaniassa. Nuoret eivät välttämättä ole ennestään uskonnollisia, vaan ääriliikkeiden uskonnollinen retoriikka ja propaganda vakuuttavat tarjoamalla tarkoitusta elämälle: jotakin, minkä puolesta taistella ja löytää menestystä. Onkin esitetty, että puutteellinen uskonnollinen tietämys ja kokemus tekevät nuorista helppoja maalitauluja liikkeiden propagandalle.

Propagandan tunnistaminen ja sen kriittinen käsitteleminen ovat elintärkeitä taitoja, joita nuorille ei välttämättä riittävästi opeteta. Ei riitä, että nuoret saavat tietoa, vaan heidän on pystyttävä myös käsittelemään sitä. Koulutus ja kouluympäristö ovat keskeisessä asemassa tukemassa nuoren ajattelumaailman kehittymistä ja siksi kriittisen ajattelun ja rauhankasvatuksen teemojen nostaminen esille voi auttaa ehkäisemään nuorten väkivaltaista radikalisoitumista.

Kun nuori etsii tukea, tuen antajalla on merkitystä. Mikäli yhteiskunta tai yhteisö ei tätä tukea anna, on nuorelle tarjolla joukko muita ehdokkaita. Näin sekä Jordaniassa, että koti-Suomessakin. Jordanian kohdalla maantieteellinen sijainti ja kulttuurihistoria tekevät islamistisista ääriliikkeistä houkuttelevia vaihtoehtoja, mutta syrjäytymisprosessi ei ole tuntematon Suomessakaan. Ääriliikkeet vain vaihtelevat.

Jordania on ottanut vastaan pakolaisia jo vuosikymmenten ajan.

Jordania on ottanut vastaan pakolaisia jo vuosikymmenten ajan. Esimerkiksi palestiinalaisten ja palestiinalaistaustaisten arvioidaan muodostavan noin puolet Jordanian väestöstä, ja vuoden 1948 pakolaisleirit ovat nykyään sulautuneet katukuvaan. Kuvassa pakolaisleirin katu Jabal Husseinin alueella Ammanissa. Kuva: Saana Sarpo

Lisää aiheesta

WANA Institute (2017) Trapped Between Destructive Choices: Radicalisation Drivers Affecting Youth in Jordan.

UN Women & The Jordanian National Commission for Women (2016) Women and Violent Radicalization in Jordan.

Mercy Corps (2015) From Jordan to Jihad: The Lure of Syrian Violent Extremist Groups.

Lehden numero: