Vieraana omassa kodissa

Kirjoittaja:

Hei! Tänään kerron teille kotikaupungistani El Aaiúnista. Nimeni on Leila Lahbib ja olen 30-vuotias. Minulla on tutkinto siviilioikeudesta sekä muita todistuksia ja tutkintoja vuosien varrelta, mutta olen ollut silti työttömänä jo vuosia.

Asun Länsi-Saharan pääkaupungissa El Aaiúnissa. Kaupunki oli ennen todella kaunis, mutta kauneus on kadonnut Marokon siirtomaavallan aikana, kun kaikkialle on noussut rumia betonirakennuksia. Kävellessäni kaupungilla tunnen itseni muukalaiseksi omassa kotimaassani. Tuntuu kuin kaikki olisi jotenkin tuntematonta ja luonnotonta. Ympärilläni on paljon kahviloita ja ravintoloita, turvallisuuspalvelun agentteja ja sotilaita sekä valtava määrä työttömiä nuoria. Kadut ovat täynnä marokkolaisia siirtokuntalaisia. Kaikki ympärilläni vaatteista kahviloihin on tuotu muualta. Koko kaupunki on ”marokkolaistettu”.

Marokkolaisuus myös kuuluu kaikkialla. Paikallisella torilla suurin osa kauppiaista ja asiakkaista on peräisin Marokon eri alueilta ja he puhuvat eri murteita.

Ennen Länsi-Saharan miehitystä vuonna 1975 maa oli vielä turvallinen. Kadut ovat nykyään turvattomia, enkä enää uskalla liikkua ulkona vapaasti ystävieni kanssa. Kadut ovat täynnä saastuttavia ja meluisia autoja. Ilmanlaatu on muuttunut todella huonoksi, ja jos haluan hengittää happea myrkkyjen sijaan, minun on mentävä rannalle tai aavikolle.

Siirtomaavallan aikana alueelle on tullut niin paljon marokkolaisia, että heitä on viisi tai kuusi yhtä sahrawia kohden. Olemme jääneet alakynteen emmekä saa enää ääntämme esiin. Meistä on tullut vähemmistö omassa kotimaassamme.

Vuonna 1975 alkanut miehitys ei ole säästänyt ketään. Ei vanhuksia, ei lapsia, ei naisia. Vainosta on tullut arkipäivää minulle, ystävilleni ja tuttavilleni. Kohtaamme jatkuvaa häirintää ja rasismia viranomaisilta, jotka rajoittavat kansalaisioikeuksiamme. Luonnonvaramme on varastettu ja myyty miehityksen jälkeen.

Huolimatta kaikesta tästä olen vakaasti ja sitkeästi päättänyt jatkaa kamppailua, kunnes kansamme saa jälleen itsenäisyyden ja vapauden.

Rauhaa ja Jumalan siunausta.

Miehitetyn El Aaiúnin kaupungissa Länsi-Saharassa


Leila Lahbib

Suomentanut: Antti Kurko

Kirjesarjan ensimmäinen osa

Lehden numero: