Jatka elämääsi

Kirjoittaja:

Terrorismi näyttää valitettavasti säilyvän uutisotsikoissa ja sattumalta juuri tässä lehdessä käsittelemme terrorismia kahden jutun verran, vaikka sisältösuunnitelmia tehtäessä Tukholman ja Pietarin tapahtumista ei ollut vielä mitään tietoa ja maailman konfliktialueillakin tapahtui vain tavanomaisiksi muuttuneita asioita. Marko Kivikoski on opiskellut tutkijoiden näkemyksiä siitä, miksi jotkut päätyvät väkivaltaisiksi islamisteiksi ja Saana Sarpo tutustunut tilanteeseen Jordaniassa. Molemmista teksteistä käy ilmi hyvin selvästi, että väkivaltaisen radikalismin synty vaatii usein jonkinlaista osattomuutta.

Tilastoja lukemalla on selvää, että terrorismi ei uhkaa meitä eurooppalaisia kovinkaan todennäköisesti, ellei sitten tilanne jotenkin ratkaisevasti heikkenisi. Tuoreetkin terrori-iskut huomioiden eurooppalaisen todennäköisyys kuolla terroriteon uhrina Euroopassa on pienempi kuin se oli 1980- ja 1990-luvuilla. Ja tietenkin pienempi kuin se on kenenkään kohdalla esimerkiksi kriisialueilla. Tämä totuus ei kuitenkaan auta meitä aina muistamaan, että terrorismiin kannattaisi suhtautua tyynesti, eikä antaa terroristille sitä, mitä hän haluaa: huomiota ja tavan muokata meidän ajatteluamme ja käyttäytymistämme.

Jukka Huusko on stipendiblogissa kirjoittanut erinomaiset ohjeet siihen, kuinka terrori-iskun tapahtuessa on viisainta toimia. Tiivistän lyhyesti: jatka elämääsi, älä jaa huhupuheita somessa ja älä anna pelon määritellä tekemisiäsi, vaikka välillä voisikin pelottaa.

Tässä Paxissa kuuntelemme enemmän musiikkia kuin ehkä koskaan. Muistelemme äskettäin edesmennyttä rauhanlaulujen tulkitsijaa Reijo Frankia ja Idil Tekin kertoo meille turkkilaisesta vallankumouksellisesta yhtyeestä, Grup Yorumista.

Tässä Paxissa myös toimintaa asevarustelua vastaan, tietoa afrikkalaisten maiden suunnitelmista kansainvälisen rikostuomioistuimen suhteen sekä kirje Länsi-Saharasta ja turvapaikanhakijan sarjakuva.

Lehden numero: