Räjähtääkö ruutitynnyri? – Pohjois-Malin Azawadissa kytee seuraava afrikkalainen katastrofi

Kirjoittaja:

Mali on ajautunut monimutkaiseen ja sitkeään konfliktiin pohjoisen Azawdin alueen hallinnasta. Vaikutusvallasta kamppailevat tuaregien itsenäisyysliike ja islamistiset kapinajoukot.

Pitkään rauhallisena ja vakaana pysynyt Mali syöksyi poliittiseen kaaokseen viime vuodenvaihteessa. Yli 400 000 ihmistä on paennut Pohjois-Malin Azawadin alueelta sen jälkeen, kun aseellinen konflikti leimahti tuaregien itsenäisyysliikkeestä ja islamisteista muodostuneiden kapinallisjoukkojen ja maan armeijan välillä. Pohjois-Malin kapina puhkesi Libyan sodan jälkimainingeissa. Gaddafin hallinnon kaaduttua Libyan armeijassa ja turvallisuusjoukoissa palvelleet länsiafrikkalaiset palkkasotilaat palasivat kotiseuduilleen runsaat asevarastot mukanaan.

Malin armeija ei onnistunut palauttamaan Azawadia hallituksen kontrolliin. Sen sijaan kapinan käynnistämä poliittinen kriisi kulminoitui Bamakossa sotilaallisen vallankaappaukseen 22. maaliskuuta. Kapteeni Amadou Sanogon johtamat kapinallisjoukot syrjäyttivät presidentti Amadou Toumani Toureen. Maan siviilijohtoon nostettiin tuolloinen parlamentin puhemies Dioncounda Traoren.

Käynnissä oleva konflikti ei ole ensimmäinen itsenäistä Malia sisäisesti repinyt taistelu. Ensimmäisen kerran pieni ryhmä Azawadin alueen paimentolaistuaregeja tarttui aseisiin vuosina 1962–64. Kapinallisten tavoitteena oli itsenäinen valtio tuaregeille ja muutamille muille Sahelin alueen paimentolaisryhmille. Malin armeija tukahdutti kapinan nopeasti ja ankaralla kädellä.

Seuraavan kerran tuaregien tyytymättömyys keskushallinnon politiikkaan repesi aseelliseksi konfliktiksi 1990–95. Tuaregit olivat kärsineet erityisen pahasti Länsi-Afrikkaa koetelleesta 1980-luvun lopun nälänhädästä. Avustustoimet eivät yltäneet Azawadiin odotetulla tavalla ja tuaregiyhteisö koki Bamakon poliittisen eliitin hylänneen heidät. Viisivuotinen kriisi rauhoittui, kun Alpha Konarén johtama hallitus alkoi toteuttaa rauhanneuvotteluissa luvattuja parannuksia tuaregien asemaan. Hallitus pahoitteli virallisesti tuaregien kokemaa syrjintää, maksoi korvauksia sekä helpotti tuaregien pääsyä valtion ja armeijan virkoihin. Azawadin oikeus suurempaan itsemääräämiseen tunnustettiin perustamalla Kidalin itsehallintoalue. Malin rauhanprosessia pidettiin esimerkillisenä, ja rauhallinen jakso kestikin liki kaksi vuosikymmentä, aina tänä vuonna syttyneeseen kapinaan.

data-cke-saved-src=/files/kuvat/Pax_04_12_Juttu_05_Mali_kuva_01_0.jpg

 

Tuaregitaistelijoita Malissa tammikuussa 2012. Magharebia / flickr

Kuluvan vuoden alussa puhjenneen kapinan seurauksena kaksi kolmasosaa Malin pinta-alasta on kapinallisjoukkojen hallinnassa. Azawad on pinta-alaltaan Ranskan kokoinen, noin 2,5 miljoonan asukkaan alue Pohjois-Malissa. Nyt alue on pääasiassa kahden kapinallisjoukon hallinnassa. Toinen ryhmistä, National Movement for the Liberation of Azawad (MNLA), on tuaregien itsenäisyysliike. MNLA julisti Azawadin itsenäiseksi tämän vuoden huhtikuussa.

Kapinan alkuvaiheessa MNLA taisteli islamistisen, Al-Qaida -yhteyksistään tunnetun Ansar Dinen rinnalla. Kahdella kapinallisryhmittymällä on alueelle kuitenkin toisistaan poikkeavat tulevaisuudensuunnitelmat. MNLA:n itsenäisyysjulistuksen jälkeen liittolaisuus on muuttunut osittain vihollisuudeksi ja islamistijoukot ovat tiukentaneet otettaan Azawadista. Ansar Dine on vallannut MNLA:n hallinnassa olleita kaupunkeja, ja sen tavoitteena on tiukkoihin sharialakeihin perustuva hallinto. MNLA puolestaan pyrkii Malin keskushallinnosta itsenäiseen, sekulaariseen valtioon.

Ansar Dinen lisäksi muut islamistiryhmittymät, kuten Magrebin Al-Qaida, AQIM sekä Movement for Jihad and Unity in West Africa (MUJAO), ovat vahvistaneet jalansijaansa Azawadin alueella. Pohjois-Malin rajat ovat parhaimmillaankin huokoiset, ja kapinan tuoma sekasorto on vaikeuttanut entisestään raja-alueiden valvontaa. Asiantuntijoiden mukaan islamistikapinalliset saavat säännöllisesti vahvistuksia asejoukkoihinsa ja aseistukseensa Malin naapurimaiden kautta.

Islamistikapinallisten näkemys islamista tiukkoine sharialakeineen on useimmille tuaregeille täysin vieras. Islamistit puolestaan paheksuvat paikallisia uskonnollisia perinteitä epäislamilaisina. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Azawadiin jääneet siviilit ovat kärsineet sharialakien rikkomisesta langetetuista äärimmäisen väkivaltaisista rangaistuksista, muun muassa julkisista ruoskinnoista ja amputaatioista. Anser Dine on syyllistynyt myös paikallista väestöä ja kansainvälistä yhteisöä kuohuttaneeseen, Unescon kulttuuriperintölistalla olevien pyhimysalttareiden tuhoamiseen Timbuktun kaupungissa.

Osa tuaregiväestöstä haaveilee MNLA:n tavoin Azawadin itsenäistymisestä, mutta alueen ihmiset ovat huolestuneita maan ulkopuolelta johdettujen islamistijoukkojen aseman vahvistumisesta. Guardian-lehden heinäkuussa haastattelema, Burkina Fasoon paennut tuareginainen Fadimata Walet Hadene kuvasi yhteisönsä ajatuksia: “Jos meidän on päätettävä, jäämmekö Bamakon hallintaan, osaksi yhtenäistä Malia vai ryhdymmekö islamistisen sharialakeja noudattavan valtion kansalaisiksi, valitsemme epäröimättä yhtenäisen Malin.”

Islamistikapinallisten vahvistaessa asemiaan huoli kriisin laajemmista turvallisuusvaikutuksista on kasvanut. Syyskuussa turvallisuusneuvostolle puhunut Länsi-Afrikan talousyhteisön ECOWASin komissaari Salamatu Husseini-Suleiman luonnehti tilannetta näin:
“Tällä hetkellä erilaiset terroristiryhmät ja kansainväliset rikollisverkostot pyrkivät luomaan Azawadiin suojasataman mantereenlaajuisille terroristiverkostoille, mukaan lukien AQIM, MUJAO, Boko Haram ja al-Shabaab. Tavoitteen toteutuessa yksikään Afrikan maa, tai mikään mukaan maailmankolkka, ei ole turvassa.”
Turvallisuusneuvosto on toistuvasti vaatinut Malin kapinallisjoukkoja katkaisemaan kaikki yhteytensä terroristeihin.

Malin kriisin leviämisestä huolestunut ECOWAS on keväästä asti painostanut kansainvälistä yhteisöä paneutumaan sotilaallisen operaation mahdollisuuksiin kriisin ratkaisemisessa. ECOWAS on pehmittänyt Malin johtoa hyväksymään kansainvälisten joukkojen mahdollisen läsnäolon Bamakossa ja Pohjois-Malissa. Malin johto on vastustanut kansainvälisten joukkojen tuloa maahan, vaikka onkin pyytänyt kansainvälisen yhteisön apua kriisin laukaisemiseen.

Syyskuun lopulla Mali taipui maan johdon sisäisistä ristiriidoista huolimatta esittämään avunpyynnön YK:lle maan sisäisen kriisin ratkaisemiseksi – tarvittaessa asevoimin. Sotilasjohto suhtautuu edelleen skeptisesti kansainvälisiin joukkoihin, mutta hallituksen virallinen avunpyyntö raottaa ovea ECOWASin johtaman sotilaallisen operaation toteutumiselle. ECOWAS esitteli jo kesällä turvallisuusneuvostolle alustavan suunnitelmansa noin 3000 sotilaan vahvuisesta operaatiosta. Operaatio tarvitsee kuitenkin turvallisuusneuvoston mandaatin sekä kansainvälisen rahoituksen. Turvallisuusneuvosto on ilmaissut toistuvasti tukensa ECOWASin poliittisille ratkaisuyrityksille, mutta suhtautunut nihkeästi ajatukseen sotilasoperaatiosta.

Malin tilanne oli asialistalla YK:n yleiskokouksen yhteydessä järjestetyssä erityisistunnossa 26. syyskuuta. Nigerin ulkoministeri Mohammed Bazoum vetosi delegaatteihin sotilaallisen vaihtoehdon puolesta:
“Vain ystävällismielisten valtioiden tukema aseellinen väliintulo voi poistaa koko aluetta uhkaavan epävarmuuden.”
Ranska, Malin entinen siirtomaaisäntä, säesti ECOWASin ehdotusta ja vetosi turvallisuusneuvostoon tarvittavan päätöslauselman hyväksymiseksi. Presidentti Hollande vaati turvallisuusneuvostolta nopeaa toimintaa ja toisti samalla, että Ranska ei ole halukas osallistumaan suoraan sotilaalliseen toimintaan. Ranska on kuitenkin sitoutunut rahoittamaan operaatiota sekä tarjoamaan logistista tukea.

Yhdysvaltain ulkoministeri Clinton kuvasi samassa erityisistunnossa Malin pohjoista aluetta “ruutitynnyriksi” ja varoitti hätiköidyistä ratkaisuista. Reutersin mukaan Clinton painotti, että kansainvälisen yhteisön tulisi ponnistella legitiimin hallituksen saamiseksi Malin johtoon. Hän vihjasi, että väliaikainen hallitus tulisi korvata mahdollisimman pian uudella:
“Loppujen lopuksi vain demokraattisesti valittu hallitus voi neuvotella legitiimisti poliittisesta ratkaisusta, lopettaa kapinan ja palauttaa demokraattisen järjestyksen Pohjois-Maliin.”

Afrikan Unionin turvallisuuskomissaari Ramtane Lamamra esitti erityisistunnossa eriävän mielipiteen:
“Malin väliaikainen hallitus on kykenevä kriisin ratkaisuun, mikäli se saa kansainväliseltä yhteisöltä tarvitsemansa tuen.”
Myös Hollande epäili uuden hallituksen asettamisen järkevyyttä tässä vaiheessa kriisiä: “Kuinka voisi järjestää demokraattiset vaalit tilanteessa, jossa Malin pohjoisosa on demokratiasta vähät välittävien terroristiryhmittymien hallinnassa?”

Kulisseissa kansainvälinen yhteisö on Ranskan johdolla toivonut Algerialta aktiivisempaa roolia Malin kriisin ratkaisemisessa. Le Temps siteeraa ranskalaista korkean tason virkamiestä: “Jos Algeria suostuisi ottamaan rakentavamman roolin, Sahelin ongelma voitaisiin ratkaista nopeasti ja ilman ei-afrikkalaisia sotilaallisia keinoja.”

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon muistutti erityisistunnossa mahdollisen sotilaallisen operaation vakavista humanitaarisista seurauksista. Avustusjärjestöt varoittavat, että aseellinen väliintulo Malissa pahentaisi koko Länsi-Afrikan Sahelin ruokatilannetta ja vaikeuttaisi humanitaarisen avun perille pääsyä laajoilla alueilla. Malin kriisi ei ole alueen ainut huoli, sillä Sahel on kärsinyt luonnonkatastrofista toisensa perään. Kuivuus ja huonot sadot ovat synnyttäneet liki 19 miljoonaa ihmistä koettelevan ruokapulan. Noin miljoonaa lasta uhkaa vakava aliravitsemus. Heinä-elokuussa Nigerin historiallisen kovat tulvat ajoivat 500 000 ihmistä kodeistaan. Lisäksi aluetta piinaavat viljelykasveja tuhoavat aavikkoheinäsirkkalaumat, joiden aiheuttamat tuhot vaarantavat yli 50 miljoonan ihmisen elinkeinon.

Azawadin väkivaltainen konflikti on pahentanut laajamittaista humanitaarista kriisiä paitsi Malissa, myös rajanaapureiden alueella. UNHCR arvioi viimeisten yhdeksän kuukauden yli 265 000 pohjoismalilaisen paenneet taisteluja ja siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa Burkina Fasoon, Mauritaniaan ja Nigeriin.

Malin sisällä konfliktia on paennut yli 180 000 ihmistä. Maansisäisiä pakolaisia avustavan IOM:n mukaan sisäiset pakolaiset ovat löytäneet väliaikaisen asumuksen perhe- ja sukulaissuhteiden kautta. Leiriolosuhteilta välttyminen on konfliktin keskellä kärsiville helpotus. Avun kannalta tilanne on kuitenkin haastava. Vastaanottavia yhteisöjä painaa jo valmiiksi ruokapula ja maan sisäisten pakolaisten hajautuminen laajalti yhteisöihin hidastaa avustustoimenpiteitä.

data-cke-saved-src=/files/kuvat/Pax_04_12_Juttu_05_Mali_kuva_02.jpg

Tuaregitaistelijoita Malissa huhtikuussa 2012. Magharebia / flickr

Konfliktin ja epävakauden vaikutukset tuntuvat ankarina myös Azawadin alueelle jääneiden siviilien arjessa. Unicefin mukaan yli 300 000 lapsen koulunkäynti on keskeytynyt konfliktin takia. Pohjois-Malin vaikeissa olosuhteissa koulunkäynti merkitsee muutakin kuin mahdollisuutta oppia. Ilman säännöllisen koulunkäynnin tarjoamaa suojaa lapset joutuvat useammin väkivallan uhriksi ja ovat helpompia kohteita lapsisotilaiden rekrytoijille.

Humanitaarisilla avustusjärjestöillä on rajoitettu pääsy Azawadiin. Järjestöt ovat huolissaan Pohjois-Malin kaupunkien kiihtyvästi rapistuvasta infrastruktuurista ja heikkenevästä terveystilanteesta. YK:n humanitaarista apua koordinoivan OCHA:n mukaan Gaon kaupungin sairaala on raportoinut muutamista koleratapauksista. Uhkana on laajamittainen koleraepidemia, koska alue kärsi sekä vesipulasta että puutteellisesta viemäriverkosta.

Pääsihteeri Ban Ki-moon ilmoitti syyskuisessa erityisistunnossa YK:n valmistelevan koko Sahelin aluetta koskevaa kokonaisvaltaista strategiaa. Sen on tarkoitus kattaa sekä laajemmat turvallisuuskysymykset, humanitaarisen avun ongelmat että demokraattista hallintotapaa tukevat toimenpiteet. Ban ilmoitti nimeävänsä lähiaikoina erityisedustajan vetämään strategian valmistelutyötä.

International Crisis Group ICG analysoi Malin tulevaisuudennäkymiä syyskuisessa raportissaan: ”Tällä hetkellä Malin tilanne on äärimmäisen epävakaa ja monet skenaariot saattavat toteutua. Yksi huonoimmista mahdollisuuksista on uusi vallankaappaus ja sitä seuraava väkivalta-aalto ja täydellinen kaaos myös Bamakossa. Kukaan kolmesta vallanpitäjästä – väliaikainen presidentti Traoré, pääministeri Diarra tai ex-sotilasjunttajohtaja Sanogo – ei nauti tällä hetkellä tilanteen pysyvämpään rauhoittamiseen tarvittavaa legitimiteettiä kansan silmissä. Keskushallinnon sisäisten valtataistelujen jatkuessa, Mali on vaarassa romahtaa kokonaan.”

ICG:n mukaan ratkaisuja etsittäessä on tarkasteltava kahta ongelmakenttää: Malin eri etnisten yhteisöjen välisiä jännitteitä ja uskonnollista diversiteettiä sekä näihin liittyviä poliittisia ongelmia, ja toisaalta Sahel-Sahara -alueen kollektiiviseen turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä.
"Kansainvälinen yhteisö on vaikean haasteen edessä. Voimankäyttö on luultavasti välttämätöntä Pohjois-Malissa toimivien jihadisti-, terroristi- ja ase- ja huumekauppaverkostojen taltuttamiseksi. Toisaalta Malin armeija ja mahdollinen ECOWASin johtama sotilasoperaatio eivät millään pysty kontrolloimaan ase- ja taistelijavirtoja hajanaisen Libyan ja Malin välillä ilman Algerian poliittista ja sotilaallista apua", ICG sanoo.

Avun saaminen Algerialta Sahelin turvallisuustilanteen parantamiseksi on toistaiseksi epävarmaa. Kansainvälinen yhteisö vaikuttaa epävarmalta myös sen suhteen, mitkä toimet tukisivat parhaiten poliittisia ratkaisuja Malin sisäisiin ongelmiin. Ajan kuluminen tuo tuskin helpotusta kriisiin, päinvastoin. Ratkaisuilla alkaa olla kiire.

Lehden numero: